Kotiäitee ei jaksa

[mölli]

Mitenkä te muut kotona olevat äidit jaksatte viikosta toiseen? Olen ollut nyt vuoden kotona ja seinät tuntuu kaatuvan päälle kohta. Mies on paljon töidensä ja harrastustensa takia poissa ja ainut ihminen, joka meillä viikolla saattaa käydä on anoppi. Oma sukuni asuu 250 km päässä. On mulla kavereitakin toki, mut kaikki asuu kaukana ja aina pitäisi siis reissata monta kilometriä nähdäkseen heitä. Yks sinkkukaveri on ainut, joka jaksaa rahautua toisinaan meille tänne kaupungin viimeselle laidalle... sekin käy puhumassa pari tuntia viimeisistä mieskuvioistaan ja suunvuoroa ei juurikaan saa. Onhan me koitettu käydä muksun kanssa joskus kerhossa (sinnekin on matkaa monta kilometriä), mut eipä se tunti pari puolituttujen kanssa pinnallisia höpisten paljoa auta. On mulla yks oma harrastus, jonne pääsen pariks tunniks viikossa, jos miehellä ei oo töitä. Muuten oon aina muksun kanssa.

Muksu on aivan ihana uusine kujeineen, mut mulla ei vaan pää kestä enää kaksin oloa viikosta toiseen. Uloskaan ei tee enää mieli mennä, kun joko leikkipuistossa ei ole ketään meidän ulkoiluaikaan tai sit siellä on lauma teinijätkiä tappelemassa keskenään ja huutelemassa törkeyksiä.
Nii ja kun koitin puhua miehelle, et olis enemmän kotona, ni hän oli sitä mieltä, et koitan kahlita hänet kotiin ja mihinkään ei saa mennä. Ukko ei tajunnu ollenkaan, et mulla on ikävä ja haluisin viettää enempi aikaa yhdessä. Muksukin on jo alkanut vierastaa isäänsä kun välillä on päiviä, etteivät näe toisiaan lainkaan.

Alkaa vaikuttaa pikku hiljaa siltä,et on parasta laittaa muksu hoitoon ja hankkia itelle työpaikka. Näkisin ite edes ihmisiä joskus ja muksukin sais kavereita kateltavaks. Ehkä tää masentunu olotilakin korjaantuis. Vai onko parempia ideoita?

 

[MM]

Kyllä sä tarttet miestä, kavereita ja omaa aikaa!! Nyt on miehen vaan tajuttava.. Puhu uudelleen ja selitä vielä miksi ja miksi.. Onhan tuo työelämäkin tietty vaihtoehto, miksei ihan hyväkin.

Entäs jos saisit uusia äitikavereita sieltä jostain kerhosta missä käyt? Kysyisit heitä kahville teille tai leikkipuistoon tms.? Tutustuminen samassa elämän tilanteessa oleviin voisi olla hyvä jos mahdollista..

Tsemppiä!

 

[elina]

En kirjoita tätä vastustaakseni töihin lähtöä, mutta eikö olisi palkitsevaa saada arki toimimaan hyvin..

Entäs jos kokeilet muuttaa rytmiänne niin kuin hoidossa eletään.. eli aamiainen ja sitten leikkiä ja ulos.. säässä kuin säässä, se piristää usko pois! .. puoliltapäivin ruokailu ja päiväunet ja sitten taas leikin päälle ulos.. Luulen että teidänkin puistossa aamupäivisin on lapsia vanhempineen tai hoitajineen! Rohkeasti vaan juttusille! Rytmi on velvoittava mutta toisaalta vapauttava, lapsikin kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, osaa odottaa että kohta näkee puistossa kavereita jne.. jaksaa sisällä puuhata omia juttuja ja äidille jää aikaa kotitöitten tekemiseen,, tai vaikka netissä surffailuun.. Niin ja oisiko teidän paikkakunnalla perhekerhoa tai avointa kerho tms.. Muskari kerranviikossa piristää jne. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä ! Ja jos ei arki edellleenkään tunnu yhtään mukavammalta on lapsella hoitoon mennessä valmiiksi oikea rytmi ja hoidon aloitus näin ollen helpompi. Niin ja muistathan hoitaa myös itseäsi, käy säännöllisesti vaikka jumpassa tai lenkillä ihan yksin tai aikuis seurassa, tiedän varmaan mll lapsenhoitopalvelun, se maksaa, muttei mansikoita ja se kannattaa oman jaksamisen kannalta! Jaksamisiin!

 

[hmm]

Kirjekavereita?

 

[pojan äiti]

Ensiksi kehoittaisin vielä vaan puhumaan miehen kanssa, että tarvitsisitte enemmän perheen keskeistä yhteistä aikaa sinun mielestäsi.
Sitten, löytyisikö netin kautta lähempänä asuvia äitikavereita? Ainakin kahdella suurimmalla vauvallisten lehdellä on netissä palstat, jossa etsitään kävely-, rupattelu- ja leikkiseuraa. Sitä kautta voi löytää todella mukavia kavereita! Itse olin hyvin yksinäinen kotiin jäädessäni, koska kavereilla oli ihan eri elämäntilanteet. Netin kautta löysin sitten pari äitiä, joiden kaveruus on tehnyt äitiyslomastani paljon paljon siedettävämpää aikaa, elikkäs ihan mukavaa!

 

[rölli]

mulla oli samaan tilanteeseen ratkaisu töihinpaluu, hoitoonvieminen oli äidille raastavaa, lapselel juhlaa. no nyt 2kk töitä takana ja haaveilen jo toisesta lapsesta että vois jäädä kotiin .

 

[Hoitsu]

Niin mikset palaisi töihin tai palkkaisi ulkopuolista hoitajaa? Meilläkin mies on paljon töissä, joten päädyttiin palkkaamaan ulkopuolinen hoitaja pääsääntöisesti 1 krt/vk, jotta äitee pääsis joskus kaupungille tai jumppaan. Ja tästä en tingi, jos ei mitään erityistä tapahdu. Minä olen myös sen luonteinen, että ihan mielelläni palaan töihin, vaikka nautin lapsen kanssa kotona olemisesta.

 

[sama juttu]

Moi
täälläkin on oltu vuosi kotona ja fiilikset on ihan samat kuin sulla! Mä ajattelin kanssa palkata lastenhoitajan kaks kertaa viikossa että pääsen itse tuulettumaan, silläkin uhalla että kutsutaan itsekkääksi. Lapsi hyötyy kun jaksan paremmin. Tsemppiä sulle, meitä on muitakin!