Kotiäidit!

Mietin että kun te puolustatte aina lasten kotona oloa ja rakkauden saantia niin oletteko ajatelleet asiaa siltä kannalta että kun lasta kasvatetaan yhteiskuntakelpoiseksi niin se kotona annettu rakkaus ei välttämättä riitä kokonaisuuteen lapsen tulevaisuuden kannalta. Se että lapsi on kotona kasvatettu ja rakastettu ei tee lapsen tulevaisuudesta välttämättä yhtään sen parempaa kun tarhassa ja kotona hoidetun.

Muistakaa myös kun kiittämättöminä haukutte meitä äitejä jotka pidämme työssä käynnistä vieden lapset hoitoon ja meillä on siis muutakin elämää kun lapset ja koti että minun ansiostani te voitte olla kotona yhteiskunnan rahojen turvin. Ilman minua ja minun kaltaisiani yhteiskunnalla ei olisi varaa maksaa teille kodinhoidon tukea.

T: ei katkera mutta harmittaa mustavalkoisuus

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

 

Sua mä en tarvitse päivääkään.

 

Minäkin ajattelin vielä 2-3v sitten, että kyllä lasten paikka on kotona. Että jokin kälynen srk-kerho riittää ulkopuoliseksi virikkeeksi... PAH! Kyllä lapselle tekee hyvää saada ikäistänsä seuraa, oppia sosiaalisia taitoja ryhmässä jne. Viikonlopuisin on kyllä tarpeeksi aikaa nauttia omastakin perheestä.
Ja kyllä naisella pitäis olla muutakin elämää kuin koti!

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

Uskon, että lapseni ovat mielummin kanssani kotona, kuin hoidossa. Itse käyn lasteni kanssa kerhoissa, puistoissa yms.. ja uskon että lapseni saa siinä samoja kasvatusoppeja kuin hoitopaikoissa. Eiköhän se on ihan vanhemmasta kiinni, kuinka lapsen kasvattaa. Uskon, että moni kotona hoidossa oleva lapsi on paljon paremmin kasvatettu, kuin hoitopaikassa olevat..

 

Ei se ole mustavalkoista, jos kotihoito luo lapselle suurempaa turvallisuuden tunnetta, oikein muodostuneet kiintymyssuhteet luovat hyvää pohjaa tulevalle elämälle, psyykkinen ja emotionaalinen kehitys kulkee oikeaan suuntaan ja oppimiskyky kasvaa.

Nimim. entinen kotiäiti

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

ja tasapainoisia, sosiaalisia ja saavat positiivista palautetta elämäntaidoistaan kerhoista ja kouluista ja esim. valmentajilta.
Toisten valinnat eivät ole koskaan ollut minulle millään muotoa merkityksellisiä. Elän ja annan toistenkin elää juuri niin miltä parhaaksi tuntuu.
Peace.

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

Kyllä mä ihan vilpittömästi uskon että lapset haluavat olla mun kanssa kotona.
:hug:
Ja mitä sä meuhkaat sun verorahoista? Luuletko etten mä oo ikinä töissä ollut tai tulevaisuudessa ole menossa töihin?
Enpäs jaksakaan enempää kirjoitella. Blablaablaa vaan sulle.

 

Tiedätkö ap, että lasten kotihoito kuluttaa vähemmän verorahoja, kuin lasten hoitaminen kodin ulkopuolella? Ja mikä kodinhoidontuki? Maksetaanko kodin hoitamisestakin?
Ja kyllä, uskon että pienet lapset ovat ennemmin vanhempiensa kanssa, kuin vieraiden ihmisten kanssa.

 

maksaa se sunkin kakaran päivähoito ja saat siihen kelalta tuen.

 

En minäkään ap:n rahoilla kotona ole! Ihan olen omillani!

 

Minä jäin ainakin sen takia kotia kun ei kannattanut taloudellisesti lähteä kuljettamaan kolmea lasta hoidossa ja yhdestä maksaa iltsi maksuja kahdeksan euron tuntipalkalla, ja mulla on vaki työ odottamassa ja saa odottaakkin niin kauan että saan nuorimman kolmivuotiaaksi tai sitten jos työn antaja päästää minut omiin hommiin takaisin jossa yli viisi euroa parempi tunti palkka ja on kolmi vuoro eli ei tarvi lasten olla joka päivä hoidossa.

 

Minen puolusta kotihoitoa, enkä mitään muutakaan. Mulle on ihan sama se, onko muksut hoidossa vai kotona.. jokaisen oma asia. Toiset on kotona, toiset duunissa ja sillä sipuli.
Musta on ihan älytöntä edes tapella tällaisista turhista asioista

Ja joo, tuttavapiireissä löytyy työssäkävijää ja kotonaolijaa, enkä oikeasti ole koskaan miettinyt kuka on ketäkin parempi

 

Haluan itse olla kotona lasten kanssa nyt vielä, kun he ovat pieniä. Menen reilun vuoden päästä töihin, kun kuopus on jo kaksivuotias.
Seuraelämämme on vilkasta, meillä käy lapsivieraita ja me käymme vieraisilla. Lisäksi leikkipuistosta on tullut leikkikavereita.
Minun puolestani kaikki saavat tehdä tämän lastenhoitoasian kanssa miten parhaaksi itse näkevät.

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

Niin no - tämän voi kääntää myös toisinpäin: Vietkö lapsesi hoitoon vain itsekkäistä syistä, vai ovatko he halunneet sinne aina? Et ehkä jaksa olla kotona hoitamassa lapsiasi, joten on helpompaa itsesi kannalta valita työssäkäynti ja hoidattaa lapset toisilla.

 

Minäkin ajattelin vielä 2-3v sitten, että kyllä lasten paikka on kotona. Että jokin kälynen srk-kerho riittää ulkopuoliseksi virikkeeksi... PAH! Kyllä lapselle tekee hyvää saada ikäistänsä seuraa, oppia sosiaalisia taitoja ryhmässä jne. Viikonlopuisin on kyllä tarpeeksi aikaa nauttia omastakin perheestä.
Ja kyllä naisella pitäis olla muutakin elämää kuin koti!

Peesi jokaiseen sanaan.

 

MINÄ halusin hoitaa lapseni kotona kouluikään asti ja sen ylpeänä myös tein. Lapseni kävivät pari kertaa viikossa seurakunnankerhossa ja samassa paikassa ovat myös eskarin käyneet. Nyt koululaisina ovat saaneet "reiluoppilas"-palkinnon ja hymypoika-patsaan. Myös harrastuksessa yksi saanut "kannustus"-palkinnon positiivisesta ja muita kannustavasta asenteestaan. Tämän pohjalta en oikein osaa tulkita viestiäsi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen tehköön niinkuin itse parhaimmakseen näkee. Omalla kohdallani tunnen tehneeni aikanaan NIIIIIN oikean valinnan ja siitä kiitosta nyt eri muodoissa saan

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen tehköön niinkuin itse parhaimmakseen näkee. Omalla kohdallani tunnen tehneeni aikanaan NIIIIIN oikean valinnan ja siitä kiitosta nyt eri muodoissa saan

Tämäkin on totta. Viestistäsi myös huomaa että olet todella onnellinen valintaasi, joten sulla ei ole mitään aihetta haukkua muiden valintaa. Itse olin 3vuotta kotona ja 2 lasta. Se riitti mulle hyvin ja palasin töihin, tämä on mun valinta ja olen onnellinen siittä, eikä mulla ole aihetta haukkua kotiäitejä.

Ei ikinä tulis mieleenikään sanoa, että just mun ansiosta joku saa olla kotona, tuntuu että nämä kärkkäilijät puolin jos toisin ovat jotenkin tyytymättömiä valintoihinsa.

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen tehköön niinkuin itse parhaimmakseen näkee. Omalla kohdallani tunnen tehneeni aikanaan NIIIIIN oikean valinnan ja siitä kiitosta nyt eri muodoissa saan

Tämäkin on totta. Viestistäsi myös huomaa että olet todella onnellinen valintaasi, joten sulla ei ole mitään aihetta haukkua muiden valintaa. Itse olin 3vuotta kotona ja 2 lasta. Se riitti mulle hyvin ja palasin töihin, tämä on mun valinta ja olen onnellinen siittä, eikä mulla ole aihetta haukkua kotiäitejä.

Ei ikinä tulis mieleenikään sanoa, että just mun ansiosta joku saa olla kotona, tuntuu että nämä kärkkäilijät puolin jos toisin ovat jotenkin tyytymättömiä valintoihinsa.

 

Eli vielä kertaus. Mietitkö kotihoitoa todella lapsen kannalta vai vain itsesi että juuri SINÄ haluat olla kotona lasten kanssa mutta haluavatko lapset varmasti olla sinun kanssa jos voisivat valita?

Niin no - tämän voi kääntää myös toisinpäin: Vietkö lapsesi hoitoon vain itsekkäistä syistä, vai ovatko he halunneet sinne aina? Et ehkä jaksa olla kotona hoitamassa lapsiasi, joten on helpompaa itsesi kannalta valita työssäkäynti ja hoidattaa lapset toisilla.

Nuorimmaisen ollessa kolmevuotias vein lapset tarhaan ja kun tuli aika jolloin olisivat voineet olla kotona päätyivät lapset olemaan tarhassa sen aikaa koska kaverit olivat siellä. Illat ja viikonloput kotona olivat tyytyväisiä joten koen että valintani oli oikea. Ja kyllä koen että työssä käynti oli minulle sopiva vaihtoehto lasten kotona hoidon sijasta koska tarvitsin itsekin muuta elämää kun lapset. Ja nautin siitä että on varaa elää hyvin, eli olin itsekäs jos sen halusitte kuulla

 

Muuten nyt aiheeseen sen kummemmin tarttumatta, pakko kommentoida väitettäsi, että sinunkaltaistesi ansiosta me kotiäidit saamme hoitaa lapset kotona yhteiskunnan rahojen turvin. Siis, hommahan on niin, että kotiäidit lapsineen tulevat yhteiskunnalle huomattavasti työssäkäyviä äitejä halvemmiksi. Yhteiskunta, eli kunnat ja kaupungit kun joutuvat maksamaan kotonaolevasta lapsesta kotihoidontukea, jota maksetaan suurempana summana vain ns. yhdestä, vaikka lapsia kotihoidossa olisikin kolme taikka neljä. Toki toisitakin lapsista rahan saa, se vain on summana lähes olematon. Kunnallisessa, tai yksityisessä hoitopaikassa olevasta lapsesta samainen kunta tai kaupunki joutuu maksumiehenä maksamaan yli kaksinkertaisen summan kotihoidossa olevaan verrattuna. Lisäksi tuon suuremman summan kunta maksaa saman perheen jokaikisestä lapsesta, toisin kuin kotihoidossa olevista saman perheen lapsista. Eli, te työssäkäyvät äidit ette todellakaan ole meille kotiäideille se tuki ja turva ja ihanuus, jonka ANSIOSTA me saamme lapsemme hoitaa kotona. Kotiäidit ovat yhteiskunnalle se helpotus ja ainoa lenkki, jonka turvin subjektiivinen päivähoito on edes mahdollista. Jotkut kun haluavat hoitaa lapsensa kotona, vaikka menettävät siinä uskomattoman paljon rahaa, verrattuna jos kävisivät työssä. Kunta maksaa keskimäärin alle kolmivuotiaasta kotonaolevasta lapsesta 294 e./kk. , kotihoidontukena ja yli kolmivuotiaasta 68e. Kun taasen muualla kuin kotihoidossa oleva alle kolmivuotias maksaa kunnalle noin 780e. ja yli kolmivuotias 450e.
Paljon olisi siis varaa tuota kotihoidon tukea korottaa, ennenkuin edes oikeasti hoitomuotoja voitaisiin RAHALLISESTI vertailla.

 

taitaa tulla piiiitkä ketju *huoh*

 

Mä olen hoitanut kaksi ensimmäistä kotona 2-2,5vuotiaiksi ja kuopus lähtee päikkäriin ensi syksynä, ollessaan 2v. Sitten mä hoidan opinnot loppuun ja menen duuniin...ei se rakkaus siihen lopu. Eikä kenenkään elämä. =) :hug:

 

Mietin että kun te puolustatte aina lasten kotona oloa ja rakkauden saantia niin oletteko ajatelleet asiaa siltä kannalta että kun lasta kasvatetaan yhteiskuntakelpoiseksi niin se kotona annettu rakkaus ei välttämättä riitä kokonaisuuteen lapsen tulevaisuuden kannalta. Se että lapsi on kotona kasvatettu ja rakastettu ei tee lapsen tulevaisuudesta välttämättä yhtään sen parempaa kun tarhassa ja kotona hoidetun.

Muistakaa myös kun kiittämättöminä haukutte meitä äitejä jotka pidämme työssä käynnistä vieden lapset hoitoon ja meillä on siis muutakin elämää kun lapset ja koti että minun ansiostani te voitte olla kotona yhteiskunnan rahojen turvin. Ilman minua ja minun kaltaisiani yhteiskunnalla ei olisi varaa maksaa teille kodinhoidon tukea.

T: ei katkera mutta harmittaa mustavalkoisuus

Muista sinä lämmöllä ihan niitä kaikkia lapsia, joiden turvin sinä aikanasi voit viettää rauhallisia eläkepäiviä...

 

Itse olen sitä mieltä, että toinen sopii toiselle, toinen toiselle. en tuomitse ja arvostele eri tavalla tässä asiassa valinneita. hoidan lapsiamme kotona. lapsilla on ihan yhtä paljon kotona seuraa juin jossakin perhepäivähoidossa (sisarukset) lisäksi minulla on muutakin elämää kuin lapset, vaikka kotiäiti olenkin. Päiväkodissa työskennellessäni harmitti se, miten lapsilla piti jo pieninä lähteä mukaan oravanpyörään, joka pyörii, pyörii, pyörii.. ja miten lapsista tehtiin päiväkodissa kuin pikkuaikuisia... tämä on minun näkemykseni. meidän lapset oppivat ja kasvavat yhteiskuntakelpoisiksi, vaikka kotona lapsuutensa viettävätkin. ap voi olla ihan rauhassa tyytyväinen omaan ratkaisuunsa. kuten sanottu, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.