Kotiäidit, onko talous tiukalla?

Haluaisin jäädä kotiäidiksi niin pitkätksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Ehkä Ala-asteikäisiksi saakka. Mietin vain,että onko tämä taloudellisesti mitenkään mahdollista?
Kysyisin teiltä kotiäidit, onko taloutenne yhtä kituuttamista, vai jääkö joka kuukausi käyttöösi rahaa, jolla voit tehdä jotain hauskaa,kuten värjätä hiukset ja ostaa kengät.
Miehen bruttotulot ovat 2300. Eli ei nyt päätä huimaavat.

 

Kokonaan kotiäidiksi ei minulla olisi varaa jäädä, kotihoidontuella juuri ja juuri kitkuttaa...TOSIN, jos menoista ja vaatimustasoista tinkisi, niin ehkä juuri ja juuri tämän pian 6 henkisen perheen miehenkin palkalla elättäisi.

 

Meillä mies tienaa nettona n.1600?/kk minä kotihoidontuella ja lapsilisällä n.600?/kk. Mies maksaa joka kk velkajärjestelyyn n.300? ja ainakin toistaiseksi ollaan ihan suht hyvin pärjätty. Auto löytyy pihasta(tosin ei ihan uusinta mallia) ja kuukauden päästä ollaan lähdössä lappiin viikoksi mökkeilmään. Kesälomilla kierrellään sukulaisia tai tehdään joku pikku reissu (risteily tms.). Pojalla on aika paljon serkkujen vanhoja vaatteita, mutta uusiakin ostetaan tarpeen mukaan (ei tosin mitään reimateciä). Itselleni ostan uusia vaatteita vain jos oikeasti niitä tarvitsen. baareissa ei käydä juurikaan koskaan. Hiukseni leikkaa usein miehen äiti ja väripurkin ostan kaupasta. En koe tällä elämäntyylillä kuitenkaan jääväni mistään paitsi, eli omasta mielestä talous ei ole tiukilla vaikka ei nyt rahoissa kieritäkkään..

Tuo kh tukihan tosiaan kyllä loppuu kun pienin on 3.v, joten sen pidemmälle en usko että itse jäisin kotiin. ehkä niinkin pärjättäisiin jos KAIKKI ylimääräiset menot jätettäisiin pois... itse olen miettinyt, että jään tulevaisuudessa osittaiselle hoitovapaalle siihen asti, kun lapset on kouluikäisiä.

 

Kituuttamista Isolla Koolla.

Yh, tuloina asumistuki, lapsilisät (2 lasta) ja kotihoidontuki sekä elatusmaksu. Pakollisia menoja kuukaudessa: lainan lyhennys 380 euroa, yhtiövastike 188 euroa. Näiden jälkeen käteen jää n. 400 euroa, josta maksetaan ruoka, vaatteet, netti, puhelin, autonkäyttö, sairastaminen, harrastukset (joita ei siis ole)... kaikki. Näin on menty nyt n. 3 kk ja pitkään ei pysty enää, pakko päästä töihin. Nytkin teen töitä koko ajan, vielä kun siitä saisi tuloa. Yrittäminen Suomessa on niin kivaa, että verottaja vie kaiken ja pakollisia eläkevakuutuksia sun muita saa maksaa itsensä kipeeksi.

 

Meitä on kaksi aikuista, yksi lapsi ja toinen tulossa. Meillä vakituisia tuloja on miehen palkka brutto keskimäärin n.2600e/kk (vaihtelee tosi paljon lisien vuoksi) ja mun kotihoidontuki brutto 235e. Mä kyllä teen välillä sijaisuuksia viikonloppuisin, joka helpottaa elämistä. Kaikkien pakollisten menojen (sisältäen myös autolainan, kaikki laskut, ruuat, jne.) jälkeen ilman mun sijaisuuksiani käteen jää "ylimääräistä" ehkä keskimäärin 300-400e. Ei tämä kituuttamista ole, mutta en haluaisi elää vuosia näin. Kotona olen vielä ehkä 2,5 vuotta, mutta siihen sisältyy ä.loma jonka aikana saan ansiosidonnaisia ä.rahoja ja kotihoidontuen aikana on sijaisuuksien teko mahdollisuus. Se on vähän mihin tottuu...Mä haluan omaa autoa, joskus matkustella ja kaikkea sellasta turhaakin elämääni.

 

minä oon nyt viime kesästä asti ollu kotona esikoisen (5v) kans ja ens kuussa on seuraavalle laskettu aika, tiukkaa meillä on tosin miehen bruttotulot jos täysi tuntimäärä kuukaudessa töitä niin 1400?, mutta harvoin hänellä niin paljon töitä kuin voisi olla, eli palkka ei ole kuussa edes tuon vertaa. minä olen tämän kuun loppuun työttömyyspäivärahalla n.450?..minä en ole ikinä värjännyt hiuksiani parturissa kun ei tod. oo sellaiseen varaa ja kenkiäkään en ole ostanu puoleentoista vuoteen.. :ashamed: sitä on tullu semmoiseksi esikoisen myötä että omista tarpeista tinkii, että lapsi saa kaiken tarpeellisen..

 

Meillä on pikkaisen erilainen tilanne... asutaan miehen työn vuoksi ulkomailla. Itse jäin omasta työstäni hoitovapaalle, että pääsimme koko perhe matkaan. Kuulumme edelleen Suomen sosiaaliturvan piiriin, mutta koska lähdimme vapaaehtoisesti (eli ei komennus) emme saa kotihoidontukea. Omat tuloni siis 0?/kk. Mies tienaa ehkä 2500-3500?/kk (miinus verot), vähän vaihtelee. Kyllähän sillä pärjää, mistään ei jäädä paitsi ja rahaa jää jopa säästöön. Tosin täällä meillä on vain pieni vuokrakaksio (oma koti Suomessa vuokralla, vuokraa pyydämme sen verran, että saamme lainat ja vastikkeen maksettua), ei autoa täällä... Norja on kallis maa asua, vuokrat ja ruoka ihan eri lukemissa mitä Suomessa, kova verotus, mutta eipä silti valittamista. Kaikki on ihan omasta asenteesta kiinni! Jos haluaa päivittäin shoppailla, ei varmaan riitä mitkään tulot, tai jatkuvasti matkustella ulkomailla, syödä ravintoloissa tai käydä kahviloissa päivittäin, juosta baareissa tai kitata kaljaa kotona... Perus kotiruokaan ja tavisvaatteisiin kyllä riittää melkein mitkä tulot vain.

 

piti tohon loppuun vielä lisätä, et opiskeluaika vielä mielessä, kummasti sitä sillonki pärjäs niillä "huimilla tuloilla"!!! (ilman että edes kävi töissä)

 

kolme lasta, oikeastaan vain omat tuloni kotiäitinä, mies asuu vielä poissa ja yrittää saada meille sen minimi elarin verran rahaa annettua. Aina ei onnistu sekään, koska hänen talous on yhtäkuin ulosotossa. Vaikka haluttais jo yhteen, ei onnistu. Sossusta sanoi jo aikasemmin, että lasten takia ei vielä. En tiedä helpottaako se koskaan. Mutta ehkä jos hänen raha-asiat ois kunnossa ja sen 1400e/kk saisi sieltä, selviäisi hyvin hetken.Olen päättänyt tinkiä halusta hoitaa pienintä lasta kotona ja työt alkanee syksyllä ja toivon todella, että lapsi kehittyisi tarpeeksi nopeasti siihen suuntaan, että hoitoon viemisessä ei olisi ongelmia. Ihan sen takia, että perhe saataisiin oikeesti kokoon. Itselläni on alle 2000 autolainaa jälellä, joten minun hartioilla ei ole velkataakkaa.

en tiedä sitten, jos on asuntolaina ja sitää paljon jälellä miten talous kestää kotiäitiyden, jos miehen tulot ei ole hirveän isot.

 

Meillä minä kotosalla kolmen lapsen kanssa ja mies tekee sitten töitä 7pv viikossa että pystytään elämään. Mietittiin tuossa että lähdenkö töihin kun äitiysloma loppuu mutta ei se minun palkka niin kummoinen ole kun osa-aikainen olen että ei kyllä kannata. Hoitomaksua tulee jo niin paljon kuukaudessa että se lisä tulo menisi sen maksuun.
Mitään ylimääräisiä ei ostella. Mies maksaa lainat yms muut asumiseen liittyvät menot, mie ostan sen mitä pystyn tällä huimalla hoitorahalla, hoitolisällä ja lapslisillä pystyn. (onneks miehellä niin pienet tulot että saadaan hoitolisä) Vaatteita yms saadaan onneks paljon serkuilta niin ei ole niitäkään kuluja ja mitä sitä nyt täällä metsän keskellä asuessa itse tarviis..vanhoilla verkkareilla pärjää oikein hyvin.
En silti kyllä päivääkään vaihtaisi pois ja olen onnellinen kun pystyn tarjoamaan lapsille mahdollisuuden olla kotona, esikko kerkee koulunkin aloittaa kun minulle vielä hoitovapaa.

 

Kyllä pärjää vaikka molemmat olisi kotona tai mies pienellä palkalla. Asuntolainojen ja uusien autojen kanssa ei pärjää, mutta ihan tilavassakin vuokrakämpässä tulemme tosi hyvin toimeen. En tiedä mitä ihmiset vaatii kun haluavat äkkiä töihin, me ainakin koetaan että kaikki on. On ruokaa, vaatteita, joskus matkoja, uusia huonekaluja tms. En valita ja olen onnellinen, että saa pienet hoitaa kotona enkä pitää heitä kellon ympäri hoidossa.

 

Eihän sitä aina kaikkeen oo rahaa, mutta tarjousten perässä juosten ja vuosittaiset alennusmyynnit hyväksi käyttäen, ni saa sitä toisinaan itellekin jotain kivaa. Itse en ole värjännyt hiuksiani parturissa.. en ees muista milloin viimeksi, mutta nyt aattelin mennä, kun tulee viimeiset "isot rahat" eli 450 e tökärit, ennen pienelle äippärahalle tippumista. Uudet kengät ostetaan jos niitä tosiaan tarvitsee, mutta totta on että ei sitä tässä tilanteessa osteta kotimaisia 70 euron nahkakenkiä, vaan valitaan ne pari vuotta kestävät, 30 euron hintaiset. Vaikka pitkällä tähtäimellä ne 70 euron kengät oiskin parempi valinta, mutta semmosta rahaa ei yksinkertaisesti ole mistä kenkiin sijoittaa.
Meillä siis tuloina miehen palkka, ehkä jotain 1900 e bruttona kuussa, ja mun tökärit 450e, mikä vaihtuu pian äippärahaan 400e kuussa (netto), tosin siinä on aluksi se korotus 56 päivän ajalta. Menoina asuntolainat, molemmilla omansa, autokulut, vastike+vesi+kaapelitv+autotalli=250 e kuussa... tulis halvemmaksi asua vuokralla, mut.. ehkä tässä kuitenkin maksaa jotain itelleen, kun kituuttaen omassa elää.
Ruokaa on ollu pöydässä aina, ja hyvääkin ruokaa, vaatteista yms. tingitään. Ostettais varmaan enemmän leffoja ja lehtiä ja vaatteita ja käytäis ulkona syömässä, jos rahaa ois enemmän, mutta minä oon aina sanonu, että minä syön vaikka kaurapuuroa, kunhan saan sitä omien rakkaitteni kanssa syödä, ja kunhan saan pyyhkiä kaurapuuron syönnistä aiheutuvat harmin kyyneleet rakastavan aviomiehen olkapäähän
Toisen lapsen la on 17.3. ja tarkoitus on olla kotona niin kauan kunnes hän on vuoden ikäinen tai vähän reilu. HALUAISIN olla kotona kunnes hän on 3-vuotias, mutta... ehkei meillä ole siihen kuitenkaan varaa. Omat opintolainatkin odottaa maksajaansa. Maksun aloittamista on jo lykätty yhdesti vuodella, sen opintojen päättymisestä kuluneen kahden vuoden lisäksi. Niinpä töihin on lähdettävä, ellei pankki ymmärrä pehmeitä arvoja

 

äitiysloma on asia erikseen, mutta kun ei halua viedä 9kk ikäistä vauvaa hoitoon vaan jää kotiin hoitovapaalle, on se tuki sinullakin sen about 300?/kk.....

 

meillä on 6 henkinen perhe ja asutaan vuokrakolmiossa. lapset ovat iältään 4kk-7v. miehen tulot ovat 2600/kk, elatustuet,2xlapsilisät, minulla kotihoidontuen hoitolisä, vanhempainraha, 2xlapsilisä. vanhempainrahakuden jälkeen kun tulee kotihoidontuki niin saan sitten vielä kuntalisän päälle. kaksi autoakin on käytössä.
pärjäämme hyvin; laskut maksetaan, ruokaa ostetaan ja silti saadaan miltei joka kuukausi jotain pientä kivaa ylimääräistä hankittua. jos huvittaa..
minulla on vielä opiskelut kesken joten paluu koulun penkille alentaisi mun tuloja roimasti. eli ei mitään kiirettä lähteä kotoa pois. mietiskelen sitä sitten vasta parin vuoden päästä että mitä teen.

 

Kysyisin teiltä kotiäidit, onko taloutenne yhtä kituuttamista, vai jääkö joka kuukausi käyttöösi rahaa, jolla voit tehdä jotain hauskaa,kuten värjätä hiukset ja ostaa kengät.
Miehen bruttotulot ovat 2300. Eli ei nyt päätä huimaavat.

Hui kamala
Jos meilläkin noin muhkeat bruttotulot ois miehellä niin meillähän ois jo iso asuntolainakin kotiäitiyden rinnalla. Meillä miehen brutto on n. 1800?/kk josta käteen siis jää alle 1300?/kk yleensä.
Tosin meillä ei ole lapsia ihan vielä, mutta saadaan silti jo säästöön koko minun saamani tuki määrä joka pyörii siinä 100-300?:n tienoilla per kuukausi ja vielä miehenkin rahoista osa saadaan säästöön. Joten tämän hetken rahamäärällä elättäis jo hyvin yhden lapsen ainakin kun ruokaakin usein jää yli ja rahaakin säästöön. En sano että kotiäitien tulot ois huimat, mutta kiesus sentään miten isoja summia täällä saa miehet

 

itse olen kolmen lapsen kanssa ollut kotona jo kohta neljä vuotta ja hyvin pärjätään. mieheni bruttotulot n. 2300-3300e kk,minun 400e. lainanlyhennys n.800e ja muut menot n.500-900e kk. jää mitä jää,eletään sen mukaan :hug:

 

Olen yhden lapsen yh. Ja totean taas sen mitä on tullut sanottua ennenkin, kaikki ei ole suunniteltavissa. Nyt vielä vanhempainrahalla mennään eikä vielä valittamista, mutta kesällä sekin loppuu ja jään kodinhoidontuelle. Sitten olis tulot (Huom BRUTTO)628e +lapsilisät 146, elatusapu 130 ja asumistuki 350. Vuokra kun on 600 niin laskekaa ite mitä jää muuhun elämiseen (Sähkö, puhelin, vakuutukset, tv-lupa, netti, ruoka, eläinlääkärikulut, opintolaina...vaatteet voi unohtaa) Tarkoitus olis olla vuoden loppuun kotona ja samalla tehdä vkonlopputöitä jotta edes ruokaa sais. Ei tuu helppoa olemaan, mutta aina pärjää jos tahtoa on...

 

Olen ollu nyt 4,5 vuotta kotiäitinä, pienellä minimi rahalla, viime vuodesta meni puolet ilman tukia.
Mies on yksityisyrittäjä jolla ei juuri jää viivan alle mitää.
Pärjätty on hyvin, asutaan omakotitalos, velkaa on myös kahdesta autosta, traktoreista, sekä muista koneista. Pakko on vain pärjätä, koska kumpikaan ei tahdo lapsia hoitoon. Kun ei turhia prameile niin pärjää. Mitään ylimäärästä ei kyllä ostella, mut kyllä sitä silti voi joskus syömäs käydä, leffas tai baaris. Ite myyn tupperia, viime vuonna oikein "työkseni", siitä sai tosi kivasti lisä ansiota. Kaikki menee mitä tulee, mut pitää koittaa kattoo ettei mene enemmän kun tulee =)

 

Esikoisen aikana pärjättiin vain minun äitiyspäivärahalla (joka oli kyllä ihan hyvä). Sitten kun äippäraha loppu, pärjättiin miehen OPINTOTUELLA 250e + kotihoidontuella ja sillä lisäosalla about vajaa 400e + että käytettiin kaikki säästömme. (Oltiin juuri rakennettu omakotitalo ja lainaa oli pakko lyhentää) JA SE OLI TUSKAA! Siis se pennin venyttäminen. Saatiin siis 650 euroa käteen ja lainaa lyhennettiin se 650 euroa. Kaikki muut kulut meni säästöistä, joita ei nyt monia tuhansia ollut. Ja ne menikin sitten kaikki! Miehen vanhemmat ovat tosi varakkaita ja antoivat aina kun keksivät syyn esim. synttärit tai jotkut muut kissanristiäiset, hirmuisia summia meille rahaa. Niillä kyllä sitten pärjättiin. Auto oli pakko vaihtaa, kun edellinen renkkas koko ajan, väliraha lainattiin miehen porukoilta, jotka nyt kuittasivat lainan anteeksi "joululahjana". IHANIA!!! Tyttäremme on nyt 2,5 vee ja edelleen hoidetaan kotona. Minä palasin töihin hänen ollessa 1,5vuotias ja mies tekee gradua + kouluhommia kotona ja hoitaa tytön samalla. Minun palkkani on noin 2500e/kk ja mies saa ed. sen opintotuen 250e/kk. Lyhennetään kämppälainaa 800e/kk, muita lainoja ei onneksi ole. Minä saan käteen 1800e/kk eli mulle jää tonni tuon lainan jälkeen. Siitä sitten sähköt n. 100e/kk + kaikki muut menot ja tosi hyvin on pärjätty. Nyt minä olen jäämässä äippälomalle ja mies valmistuu + menee töihin. Vähän aikaa saadaan "tuplana" rahaa, kun minä saan äippärahaa n. 1500e/kk ja mies tuon palkan mitä minä nykyisin. Sitten jään hoitovapaalle ja aion olla kotona kolme vuotta vähintään! Virkaani en aio jättää, mutta haaveena myös olla kotiäitinä useampia vuosia, voisin vaikka opiskella ja kouluttautua hitaasti samalla ja saada töistä opintovapaata. Kaksi lasta, pieni asuntolaina ja miehen tulot, on sellainen yhtälö, että ON PAKKO PÄRJÄTÄ! Mitään kalliita vaatteita on turha haaveilla, saati sitten lomamatkoja, mutta en minä sellaisia osaa kaivatakaan! Kunhan saan olla kotona ilman stressiä töistä!

 

Onhan ny tiukkaa mitä... No mut niinhän sitä sanotaan että "eihän ne tulot vaan ne menot". Ei sitä immeinen kuiteskaa kovin paljoo tarvi normi elämiseen. Ei tartte olla kaikenmaailman vehkeitä ja vempeleitä.Ukkeli tienaa n. 1500 e /kk ja mä oon kodinhoidontuella ni mitäs se on jotain 350 e /kk. Kyllähän se semmosta kituuttamista onpi välillä, ei hirveesti mihkää ylimääräsee jää rahnua.Ei me kyllä oikee missää käyäkkä. Käyn jonku verran ostaa tytöille ( 2 kpl) vaatetta kirpputoreilta ja nuoremmalle tietty kierrättää vanhemman vaatteet. Kaupasta ostaa ihan perusruoka-aineksia, ei mitää hienostelusafkaa ja sit jos likoille tarttee jotain isompaa hankittavaa (talvihaalari yms.) ni sit yrittää nakittaa sukulaisia. Mut eipä täs paljo tartte kyl mistää lomista unelmoida, tai siis nimenomaan UNELMOIDA voi Mut tää on mun oma valinta ! Oisinhan mä voinu lähtee töihinki ku viime viikolla äitiysloma loppu mut mä en ois voinu kuvitellakaan lähteväni. Ekan kanssa lähin heti äippäloman jälkeen ja näin myöhemmin ajatellen mua harmittaa et piti lähtee niin aikasin töihin. En pystyis kyl millää pistää viel noin pientä hoitoo.Ku eihän se raukka viel nuku öitäkään kokonaa ni oisinhan mäki ny ihan naatti sit töissä.Nyt jää PALJON enemmän aikaa lapsille ja kodille ja se on IHANAAAAA ! Ei tätä kituuttamista kuiteskaa loputtomii kestä. Ja voihan sitä ottaa itellee vaik jonku osa-aika duunin jos jaksaa tehä. Huom!! Ei ne kaikki kampaajat niin mahottomia maksa, riippuu tietty et missä päin maailmaa asuu. Mut esimerkki "lyhyen hiuksen väri + leikkaus n. 50-70 e". Täytyyhän meistä ehkä melkein jokaisen käydä kuiteskii leikkauttamassa tukkaa, joka maksaa n.20-40 egee sit sä ostat kaupasta värin (n.10-15 egee ?) ni mietippä et jääks toi ammattilaisen tekemä työ ny niin kauheen paljo kalliimmaks. Sit jos hyödyntää parturi-kampaamokouluja ni siel on vielä halvempaa Pitäähän meiän mammojenki ny jonki verran saada hemmotella itteämme