Kotiäidit, mistä saatte voimia ja iloa? Harrastuksia, omaa aikaa?

Siis, mä olen aamusta iltaan noitten lasten kanssa. Leikin, syötän, ulkoilen puistossa, luen lastenkirjoja. Nyt ei meinaa enää hermot kestää, kun mulla ei ole mitään omaa! Vanhin ei nuku ees päiväunia, niin ei yhtään hetkeä rauhaa koko päivänä.

Mitä ihmettä mä keksin, että jaksaisin paremmin? Miten te saatte virtaa elämäänne? Onko teillä jotain harrastuksia? Mikä on se teidän oma juttu? Milloin ja kuinka paljon vietätte omaa aikaa ja mitä silloin teette? KErtokaa nyt, että mä saisin jotain ideoita. Mä oon nyt niin tympiintynyt, etten keksi siis mitään. Itkettää vaan, kun päivästä toiseen samat jutut.

 

En ole enää kotiäiti mutta kun olin niin kävin iltaisin lenkillä, salilla, kaverilla kylässä jne.

Silloin oli paljon vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin nyt. Töiden ja luentojen jälkeen ei jaksa eikä raaski lähteä omiin menoihin kun aikaa pitää olla perheelle. Kotiäitinä pystyi hyvin mielin lähtemään iltaisin kotoa kauemmas kalaan.

 

Noh, mulla on kolme lasta, joista nuorinta vielä imetän ja muut vanhempia vuoden välein, ja onhan tässä tekemistä kieltämättä. Mies on töissä 7-15, tulee kotiin vähän ennen 18, joten sen jälkeen on vähän aikaa tehdä muutakin. Toisaalta, mä kyllä hoidan pääsääntöisesti lapset illallakin, kun en sillai kaipaa tätä kuuluisaa "omaa aikaa". Mun ominta aikaa on olla lasten kanssa, mä saan virtani siitä, ja muuta en kaipaa, miksi kaipaisin? Itsehän olen lapset halunnut.

Jumpassa olen käynyt 2 kertaa viikossa illalla (mikä oli mulle ainakin liian paljon pois kotoa), mutta nyt kun imetän, en ole käynyt enää, mutta en kaipaakaan. Harrastuksina meillä on perhekahvilat silloin tällöin, puistot, askartelu, kuunnellaan lasten musiikkia ja vaunulenkkeillään Mä en ole kyllä yhtään tympiintynyt, ehkä se on vain asenteesta ja halusta kiinni

 

itellä lapset 3 ja 5 kk. 3-vuotias nukkuu enää harvoin päikkäreitä ja vauvakin aika vaihtelevasti pätkissä. oon paljon lasten kanssa kolmisin ku mies töissä. käyn jumpassa ja nyrkkeilyssä iltaisin 2 kertaa viikossa. ne jumpat alkaa 19 ja vauvan saan syötettyä siinä 18 maissa yöunille niin just kerkeän. toi liikunta on minun henkireikäni. on ihanaa päästä se 2 iltaa viikossa omiin harrastuksiin..

 

teen blogia, teen käsitöitä, sambaan, shoppailen...tekemistä on vaikka kuinka.

 

No kyllä mäkin olen lapseni itse halunnut ja ne on toki ihania. Mutta jotain vaihtelua mä niin kaipaisin tähän ainaiseen lapsikeskeiseen elämään. Mä olen niin paljon noitten kanssa, että vaihtelu todellakin virkistäisi. Mutta mitä ihmettä se voisi olla? Miksen mä keksi mitään... Liikunta on tietty hyvästä, mutta onko sekään sitten sellasta ihanaa omaa aikaa, kun se on vähän niinkun pakollista.

 

No... mä olen kyllä innostunut tanssimisesta vaikka liikkuminen on aina ollut mulle sellaista "pakkopullaa". Mutta nyt kun se on ainoa asia, mitä saan tehdä ilman lapsia, niin on se ihan kivaa. Lisäksi meillä on sen verran yhteistä menemistä ja harrastusta, ettei keskenään kotona oleminen käy tylsäksi, melkein joka päivälle on joku perhekerho, lasten kerho, jumppa tai muskari. =) Sitten sitä jaksaa sen kotiarjenkin paremmin. Ja illalla lapset aikaisin nukkumaan, niin saa olla ihan omassa rauhassaan..

 

Kirjat, ulkoilu, kuntatason politiikka ja leipominen ovat mun "omia juttujani" Kyläillään myös paljon, sekä lasten kanssa että minä yksinäni. Puhelimella pidän päivittäin yhteyttä ystäviini

 

Kaikenlaista touhua olisi enemmän kuin mitä ehtii tekemään.. jos aplla on puoliso, niin silloinhan jopa pääset niitä touhuilemaan. Nykyään yhden vanhemman perheenä menee viikkoja etten pääse yksin minnekään, eikä se erityisemmin ahdistakaan, kohta saan mm. kuntoilulaitteita kotiin ja saan liikunnastakin energiaa ja rentoutumista. Kotiinkin voi siis hankkia virikkeitä. Lasten kanssa käyn kaupungillakin, enkä pelkästään puistoile. Päivät menee 1- ja 3-vuotiaitten kanssa nopeasti, enkä koe erityistä tympiintymistä koska tämä aika on niin lyhyt ja ihanaa, siitäkin huolimatta että välillä hermoja kiristää penteleesti :saint:

 

Toisaalta, mä kyllä hoidan pääsääntöisesti lapset illallakin, kun en sillai kaipaa tätä kuuluisaa "omaa aikaa". Mun ominta aikaa on olla lasten kanssa, mä saan virtani siitä, ja muuta en kaipaa, miksi kaipaisin? Itsehän olen lapset halunnut.

No olipas älyvapaa toi viimeinen lause. Lapset voi yleensä hyvin silloin kun äiti voi hyvin ja kaikille ei riitä pelkkä omien lasten seura tyydyttämään sosiaalisia ja älyllisiä tarpeita. Ei lasten syntymä multa vienyt halua liikkua hiki päässä, keskustella välillä vain aikuisten kesken, uteliaisuutta opiskella kaikenlaista ja tehdä käsillä jotain muutakin kuin puuroa ja pyykin viikkausta. Mulla leviää pää kahdessa viikossa, jos en saa annostani omaa rauhaa. Tarvitsen ne käsityö- ja liikuntatuokioni jaksaakseni olla aidosti läsnä lapselle ja onneksi mieheni tajuaa sen.

 

Jaksan paljon paremmin nyt työssäkäyvänä äitinä.
Koska en jaksa jauhaa paskaa hiekkalaatikon reunalla. syö ihmistä jauhaa sitä samaa ja tuijotella toisten kakaroita jotka käyttäytyvät aina tosi huonosti.
Työssä tapaa kivoja ihmisiä ja on huumoria jne.
siis ymmärrän että joku jaksaa olla kotiäiti jos on valmiiksi kivoja kavereita joilla la´psia jotka käyttäytyvät. mutta en itse ainakaan ehtinyt kotiäitiaikana tutustua kivoihin ihmisiin. pari yritystä ja kun kyläilevä lapsi hajotti jo ovella ekat lelut ja toiset hyppivät pöydillä eikä kertaakaan kielletty, niin en vaaan jaksanut enää yritätä ja keskityin omiin kullanmuruihin.

ja vaikka rakastan lapsiani niin sosiaalisesti ja henkisesti on helpompaa työssäkäyvänä, saa arvostusta ja tukea lastenhoitoon. meillä kun tukiverkkoja ei ole.
hyvillä ystävillä ja tukiverkoilla kotiäitiys olisi ollut ihan eri juttu.

 

5 vuotta kotiäitinä. Voimia ja iloa arkeen käsitöistä (ompelu) ja kävelylenkeistä sekä silloin tällöin harvakseltaan oikein olan takaa shoppailusta...

 

Ota sinäkin Jeesus Kristus elämääsi niin voit paremmin ap =) aloita jo vaikka heti huomenna ensimmäisestä adventista =)

 

Äitiystävä :wave:
Eli samassa jamassa oleva kotiäiti, jonka kanssa käyn päivittäin ulkoilemassa(lasten kanssa).

On NIIN iso henkireikä, varsinkin kun mies painaa pitkää päivää duunissa.

 

Mulla on ihana mies, joka mahdollistaa myös mun harrastamisen. Tai jos en harrasta, niin hän vie lapset puistoon, uimahalliin jne. että mä saan hetken olla yksin kotona. On ihana myöskin tehdä ruokaa, siivota, leipoa yms. kun hän on lasten kanssa ja mä saan rauhassa touhuta.
Tykkään ja nautin myöskin olla lasten kanssa kotona, asenne ei ole se, miten äsyttävää ja v*ttumaista on olla lasten kanssa päivät.

 

Lapsuusaika on loppujen lopuksi aika lyhyt ja oma elämä kuiten omana jatkuu, ja ois tietty mukava olla jotain omaa kivaa vaikka käsitöitä .. jolloin saavat lapsetkin oppia et äiti on kuitenkin vain ihminen, vaikka kristitty onkin ja tarpeet on hälläkin.
Näin myös ei tulisi tuiskittua pienille ipanoille kun vaikka kävisi esim.uimahallissa vain nollaamassa oman ajatus maailman,kokeilemalla se selviää.

 

Koirat...ne on mun "henkireikä". Eli harrastan aktiivisesti koirien kanssa.

 

Noh, mulla on kolme lasta, joista nuorinta vielä imetän ja muut vanhempia vuoden välein, ja onhan tässä tekemistä kieltämättä. Mies on töissä 7-15, tulee kotiin vähän ennen 18, joten sen jälkeen on vähän aikaa tehdä muutakin. Toisaalta, mä kyllä hoidan pääsääntöisesti lapset illallakin, kun en sillai kaipaa tätä kuuluisaa "omaa aikaa". Mun ominta aikaa on olla lasten kanssa, mä saan virtani siitä, ja muuta en kaipaa, miksi kaipaisin? Itsehän olen lapset halunnut.

Jumpassa olen käynyt 2 kertaa viikossa illalla (mikä oli mulle ainakin liian paljon pois kotoa), mutta nyt kun imetän, en ole käynyt enää, mutta en kaipaakaan. Harrastuksina meillä on perhekahvilat silloin tällöin, puistot, askartelu, kuunnellaan lasten musiikkia ja vaunulenkkeillään Mä en ole kyllä yhtään tympiintynyt, ehkä se on vain asenteesta ja halusta kiinni

Kyllä kuullostaa ihan äärettömän tylsältä elämältä, onko tosikaan että kaksi kertaa viikossa poissa kotoa on sinulle liikaa? Eli olet rakentanut itsellesi vankilan.

 

No meillä mies on nyt pitkää päivää ollu syksyn koulussa, tulee vasta seittemän aikaa kotiin. Meillä on kolme lasta, vanhin täyttää nyt 4v. Kauheesti ei sitte illalla jaksa mihinkää lähtee, mutta sillon tällön käyn uimassa tai lenkillä. Mä en stressaa niin paljoo kotitöillä, jos tulee hetki, että saa vähän istahtaa, teen niin. Meillä on hyvä, kun nuo kaks vanhinta leikkii jo paljon keskenään. Iltasin kun saan lapset nukkumaan, istahdan tietokoneelle kattomaan lemmenviemää ja syömään iltapalaa

 

Kolme kertaa viikossa jumpassa, sillon tällöin käyn kavereiden kanssa syömässä tms. Viihteellä käyn ehkä kerran kahdessa/kolmessa kuussa...