Koska uskaltaa puutua? Lasten kaverisuhteista..

[chrissy]

Tytöllä on koulussa kaveri jonka kanssa leikkii paljon. Kaveri on käynyt meilläkin ja meidän tyttö heillä. Mukavat vanhemmat.

"Paula" on mitä nyt oon huomannu ja kuunellu aika mustasukkainen persoona.

viime viikolla tyttö soitti et saako jäädä koululle ootamaan tunniks et ku "paula" pääsee koulusta? ( eri luokilla ) En antanut lupaa koska tytön piti mennä ilttikseen jonne myös " paula " olisi tullut kun pääsi koulusta.

No paula oli sit suuttunut kun ei tyttö ollut odottanut ja oli kuulemma muaki sit tyhmäksi sanonut kun en ollu antanu lupaa.

Nyt tyttö on kertonut et melkein joka pvä tää "paula " on suuttunut jostain ja maanantaina sit oli poistanut tytön nron omasta puhelimestaan vaan siks koska tyttö oli leikkinyt toisen kanssa. Soitti kyllä illalla ja ilmeisesti pyys anteeks.

Missä vaiheessa tästä uskaltais mennä ilmotteleen vanhemmille et keskustelis vähä lapsen kanssa siitä kuinka ollaan ja toisia kohdellaan.

 

[Wandii]

Sanoisin jo tuossa vaiheessa. Varmaan arvostavat, kun nätisti kerrot. Tai ainakin minä arvostaisin. Nimenomaan tuon "Paulan" itsensäkin takia.

 

[chrissy]

Sanoisin jo tuossa vaiheessa. Varmaan arvostavat, kun nätisti kerrot. Tai ainakin minä arvostaisin. Nimenomaan tuon "Paulan" itsensäkin takia.

Hänellä on tosi mukava äiti ja meilläki tyttö oli eilen ja hyvin ne leikkii kun ovat kahdestaan. Mua tosin mulkas kun pyysin omaa lasta olemaan hiljempaa kun möykkäs ja sano mun tytölle " ai noin vähästä sulle sanotaan"

Olen myöskin ymmärtänyt et tytöltä ei pahemmin mitä kielletä, mutta tosiaan voin olla tuossa väärässäkin.

 

[chrissy]

Mä kuulostelen miten tänään on mennyt ( tai huomen aamulla ku meen iltaan) niin laitan äidille viestiä et jos paula on tänäänki vedelly herneitä mistä nyt lie.

Oma tyttö on vaan aika surullinen kun toinen kiukuttelee milloin mistäkin syystä ja oli pahottanu mielensä kun oli mua alkanu tyhmäks kutsumaan.

Mullaki alkaa kohta palaan kiinni.

 

["prinsessa"]

Olen myöskin ymmärtänyt et tytöltä ei pahemmin mitä kielletä, mutta tosiaan voin olla tuossa väärässäkin.

Varaudu sitten siihen, että äidin saattaa olla vaikea ottaa vastaan mitään "parannusehdotuksia" lapsensa käytöksen suhteen. Ajattelin vaan, että yleensä se, että lasta ei pahemmin kielletä, kertoo myös siitä, että lasta pidetään kaikin puolin erehtymättömänä ja erinomaisena.

 

["Ccc"]

Tai sitten vain neuvot tyttöäsi miten toimia tuollaisten kavereiden kanssa. Eli jos kaverin käytös on tuollainen, niin ei sen kanssa ole pakko olla kaveria. Aika liioteltua ottaa vanhempiin yhteyttä ja pyytää ripittämääm omaa lastaan.
Olisi parempi vain antaa lasten opetella itse hoitamaan kaverisuhteita, toki tiettyyn rajaan asti. Kyllä ne komentelijatkin sen jossain vaiheessa huomaa miten kavereita kannattaa kohdella, kun ei kukaan enää halua olla kaveri.

 

[Wandii]

Jotku lapset on vaan herkempiä tuolle. Muistan kyllä omasta lapsuudestani tuota mustasukkaisuutta kavereista. Ei tosin ollu tuommoista ja yleensä varmaan kihistiin sanomatta mitään.
Mutta kylläpä sitä näkee välillä ihan aikuisissa ihmisissäkin (täällä palstalla), kun kysellään, että tekeekö ystävä näin (käy toisen ystävän kanssa siellä ja täällä, eikä mua kysyny mukaan...)

 

["mä"]

Ilmoittelisin myös iltikseen että tietävät seurata ja puuttua mahdollisiin ylilyönteihin.

 

[chrissy]

[QUOTE="prinsessa";25579449]Varaudu sitten siihen, että äidin saattaa olla vaikea ottaa vastaan mitään "parannusehdotuksia" lapsensa käytöksen suhteen. Ajattelin vaan, että yleensä se, että lasta ei pahemmin kielletä, kertoo myös siitä, että lasta pidetään kaikin puolin erehtymättömänä ja erinomaisena.[/QUOTE]

Mä toivon et se ei mene tuohon. ja toivon olevani väärässä myös kieltämisen suhteen.

Hänen äidin kanssa on helppo jutella mutta kohta se nähdään.

 

["prinsessa"]

Jäin kanssa miettimään miten itse toimin ko. tilanteessa ja minä olen tosiaan tehnyt noin, kuten Ccc kertoi. Kerron lapselle miten tuollaiseen käytökseen kannattaisi suhtautua ja kysyn hänen mielipiteitään ja tuen sillä tavalla hankalassa asiassa. Aina on tyttö pärjännyt ja ehkä ne kaveritkin on sitten valikoituneet sellaisiksi, joiden kanssa tullaan parhaiten toimeen.

Hyvin on tyttö pärjännyt ja saanut kavereita.

 

[chrissy]

[QUOTE="prinsessa";25579488]Jäin kanssa miettimään miten itse toimin ko. tilanteessa ja minä olen tosiaan tehnyt noin, kuten Ccc kertoi. Kerron lapselle miten tuollaiseen käytökseen kannattaisi suhtautua ja kysyn hänen mielipiteitään ja tuen sillä tavalla hankalassa asiassa. Aina on tyttö pärjännyt ja ehkä ne kaveritkin on sitten valikoituneet sellaisiksi, joiden kanssa tullaan parhaiten toimeen.

Hyvin on tyttö pärjännyt ja saanut kavereita.[/QUOTE]

Mä voisin kokeilla tota vaikka oonki kyllä selittänyt et sit annetaan olla jos suuttuu tyhmästä asiasta. Oon sanonu et muidenkin kanssa saa leikkiä ja et pyytäkää mukaan ja leikkikää isommalla porukalla.

Oma tyttö kans syyllisty tohon loukkaantumiseen kun paula leikki toisen kanssa mutta siinä oli vielä se et omaa tyttöö ei otettu mukaan kun oli pyytänyt.

Mä en haluisi ottaa vanhempiin yhteyttä vaan et ne selvittäs itse mutta ei vaan haluis nähdä kun toinen on pahoilla mielin joka pvä kun toinen kilahtelee.

Ehkä myös siksi et mulla on teininä ollu tollanen kaveri joka oli aika dominoiva persoona. Suuttu milloin mistäkin, laittoi valitsemaan kahden kaverin välillä jne..

mutta katsellaan vielä

 

["vieras"]

muistan että mun äiti ei koskaan puuttunut mun kaverisuhteisiin, tosin mitään kiusaamista ei onneksi koskaan esiintynyt, mutta juuri tuon tyyppistä kiukuttelua ja mustasukkaisuutta. Niiden kokemusten avulla oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja samalla opin sen, ettei muiden pompoteltavana kannatta olla. Luulen, että jos mun äiti olis noissa tilanteissa tullut hoitamaan mun asioita niin olisin edelleen yhtä "vietävissä".
Eli itse en tuossa tilanteessa välttämättä lähtisi palaveeraamaan vanhempien kanssa vaan juttelisin oman lapsen kanssa (ehkä myös sen Paulan kanssa?) jos tuntuu siltä että asiaan todella pitää puuttua.

 

[chrissy]

[QUOTE="vieras";25579581]muistan että mun äiti ei koskaan puuttunut mun kaverisuhteisiin, tosin mitään kiusaamista ei onneksi koskaan esiintynyt, mutta juuri tuon tyyppistä kiukuttelua ja mustasukkaisuutta. Niiden kokemusten avulla oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja samalla opin sen, ettei muiden pompoteltavana kannatta olla. Luulen, että jos mun äiti olis noissa tilanteissa tullut hoitamaan mun asioita niin olisin edelleen yhtä "vietävissä".
Eli itse en tuossa tilanteessa välttämättä lähtisi palaveeraamaan vanhempien kanssa vaan juttelisin oman lapsen kanssa (ehkä myös sen Paulan kanssa?) jos tuntuu siltä että asiaan todella pitää puuttua.[/QUOTE]

Kiitos viisaista sanoista :flower:

 

[Kerpele]

Mun mielestä ehkä ainoa tapa miten "puuttua" olis omaa tytärtä neuvoa kertomaan tälle "Paulalle" suoraan miltä hänestä tuntuu kun kaveri käyttäytyy noin.

Mulle tulee mieleen että tälla "Paulalla" on hylätyksi tulemisen pelko taustalla..

Ehkä sekin auttaa jos selittää omalle lapselle vähän pohjaa siitä mitä voi käydä jos toinen käyttäytyy ilkeästi vain siksi että pelkää tulevansa hylätyksi. Että lopulta voi käydä niin ettei hänen kanssaan edes halua olla, ei siksi että "Paula" ei olisi kiva tai siksi että hänen kanssaan ei haluaisi olla, vaan siksi koska Paula tekee aina pahan mielen jos hänen kanssaan ei koko ajan ole..

Mut emmä tiiä.. Mun lapset on vasta niin pikkusia että omalle kohdalle ei oo osunut. Mä olisin toivonut että mun juttuihin noin sosiaalisuuden suhteen olis enemmän puututtu lapsena ja että joku olis enemmän selittänyt mulle miten toiselle saa sanottua miltä itsestään tuntuu jne.