V
vakkari harmaana
Vieras
Kertokaa mulle koska olo helpottaa eron jälkeen?
Keväällä muutettiin lopulta erilleen ja sen jälkeen kommunikointi on ollut mitä on. Paljon riitaa, kun on yhteisiä asioita/omaisuutta selvittämättä ja miehellä ei kauheasti halua selvitelläkään, kun hän on se joka kuitenkin joutuu maksamaan. Ja paljon valheita, miehen puolelta...
Meillä yksi lapsi ja toinen tulossa vielä syksyllä. Siitä huolimatta mies lähti toisen matkaan. Tuntuu kamalalta olla ja odottaa yksin.. Kavereita ja ystäviä on, mutta välillä on vaan niin vaikea avautua ja kertoa kuinka paha olo on... sitä vaan yrittää esittää reipasta, vaikka välillä tuntuu kaikkea muuta kuin siltä!
On päiviä, jolloin on ihan hyvä olla. Ja sitten on päiviä, jolloin kaikki kaatuu päälle ja on vaan niin paha ja yksinäinen olo.
Sitä miettii, löytääkö sitä koskaan ketään, jonka kainaloon olisi kiva käpertyä ja johon oikeasti uskaltaisi vielä luottaa!?! Mies petti ja valehteli niin pahasti, että söi kyllä totaalisesti itsetunnon ja luottamuksen miehiin.. =/
Voiko sitä oikeasti löytää vielä miehen, johon uskaltaa luottaa ja joka pystyy ottamaan vastaan koko paketin; minut ja kaksi lasta...?
Ja koska oikeasti uskallan jotain edes yrittää...?
Mitään laastarisuhdetta en osaa edes kuvitella ja vaikka onkin tunne, että joskus olisi kiva käpertyä toisen syliin, niin en tiedä, uskallanko/pystynkö siihen koskaan?
Mitä minä teen, että tämä tunne helpottaisi?!
tekee vaan mieli itkeä, itkeä, itkeä,... ja sitten toisena päivänä kuitenkin tuntuu että aurinkokin paistaa.
Keväällä muutettiin lopulta erilleen ja sen jälkeen kommunikointi on ollut mitä on. Paljon riitaa, kun on yhteisiä asioita/omaisuutta selvittämättä ja miehellä ei kauheasti halua selvitelläkään, kun hän on se joka kuitenkin joutuu maksamaan. Ja paljon valheita, miehen puolelta...
Meillä yksi lapsi ja toinen tulossa vielä syksyllä. Siitä huolimatta mies lähti toisen matkaan. Tuntuu kamalalta olla ja odottaa yksin.. Kavereita ja ystäviä on, mutta välillä on vaan niin vaikea avautua ja kertoa kuinka paha olo on... sitä vaan yrittää esittää reipasta, vaikka välillä tuntuu kaikkea muuta kuin siltä!
On päiviä, jolloin on ihan hyvä olla. Ja sitten on päiviä, jolloin kaikki kaatuu päälle ja on vaan niin paha ja yksinäinen olo.
Sitä miettii, löytääkö sitä koskaan ketään, jonka kainaloon olisi kiva käpertyä ja johon oikeasti uskaltaisi vielä luottaa!?! Mies petti ja valehteli niin pahasti, että söi kyllä totaalisesti itsetunnon ja luottamuksen miehiin.. =/
Voiko sitä oikeasti löytää vielä miehen, johon uskaltaa luottaa ja joka pystyy ottamaan vastaan koko paketin; minut ja kaksi lasta...?
Ja koska oikeasti uskallan jotain edes yrittää...?
Mitään laastarisuhdetta en osaa edes kuvitella ja vaikka onkin tunne, että joskus olisi kiva käpertyä toisen syliin, niin en tiedä, uskallanko/pystynkö siihen koskaan?
Mitä minä teen, että tämä tunne helpottaisi?!
tekee vaan mieli itkeä, itkeä, itkeä,... ja sitten toisena päivänä kuitenkin tuntuu että aurinkokin paistaa.
