koska kuollut alkaa tuntua kuolleelta

elämä kantaa

Aktiivinen jäsen
13.01.2006
4 607
1
36
mun isä kuoli lokakuussa sairaalassa ja vieläkään ei tunnu että olis kuollut. hautajaiset ja järjestelyt meni hyvin,mut on ulkopuolinen olo omassa itsessä.

pitää joka päivä katsoa hautajaiskuvia ja lukea sairaalan tekstejä

syön kyllä masennuslääkkeitä mutta niitä en voi nyt lopettaa koska pitää syödä pitkään kun masennus on uusinut niin monesti.
 
:hug:

mun äiti kuoli helmikuussa enkä vieläkään usko että on kuollut.. haluisin vaan soittaa sille koko ajan, ja sit muistankin etten voi. en mä ehkä koskaan halua myöntääkään että on kuollut.. ehkä ajan kanssa.
 
Mulla meni aika kauan kunnes lopulta tajusin ystäväni todella olevan poissa.

Yhtään asiaa ei nopeuttanut se että reilu kuukausi ystäväni kuoleman jälkeen lähdin kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille, ja siellä jotenkin sain itselleni uskoteltua että kun palaa takaisin koto suomeen ja palaan töihin niin siellä se kaveri on työntouhussa, ja kaikki se hautajais rumba ym. on ollut pelkkää painajaista.

Karu totuus odotti kun pääsin takasin suomeen :'(
 
Olisihan se hyvä tottua ajatukseen, että läheinen on kuollut, mutta toisaalta kaikki muistot ja toisinaan tunne siitä, että kaikki on niinkuin ennen jotenkin lohduttaa mua..
 
en kyl osaa sanoa. mun ystävän kuolemasta on reilu vuosi ja edelleen vaan tuntuu et kohta se tulee kylään tai soittaa. jotenkin se on niin epäuskosta. vaikka sen avokkikin käy jo uuden miehen kaa meillä vierailemassa :ashamed:
 
mulla on tunne että sairaalassa pitäs käydä ja sitte tulee mieleen minkä näköinen se oli. käytiin kyl kuoleman jälkeen hyvästelemässä ja sitte ku kuljetettiin hautauspaikkakunnalle .
ei kannata enää katsoa omaistaan muuten ruumiinavauksen jälkeen,mulla jäi siitä paha mieli ja isä oli ihan eri näköinen kuin oikeasti. kysyin vielä siltä hautaustoimiston tyypiltä onko ihan hyvän näköinen ja se sanoi että on mut silti...
 
niin ja kuolleita olen nähnyt kymmeniä, olen sairaanhoitajana niitä joutunut kohtaamaan että semmoisesta ei ole kyse vaan jotenki oli vaan kamalan näköinen, niinkuin haavoittuvan ja puolustuskyvyttömän näköinen tms ku aina on ollu niin jämäkkä ja itsenäinen mun isäni
 
just esim ne kuvat ku arkkua lasketaan ni tuntuu pahalle,ja samalla ei miltään. tulee semmoinen ai kamala olo-

ja :ashamed: onkohan isällä kylmä siellä maan alla. kun oli niin palelevainen aina. jotenki tyhmiä juttuja tulee mieleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
just esim ne kuvat ku arkkua lasketaan ni tuntuu pahalle,ja samalla ei miltään. tulee semmoinen ai kamala olo-

ja :ashamed: onkohan isällä kylmä siellä maan alla. kun oli niin palelevainen aina. jotenki tyhmiä juttuja tulee mieleen.

mua alko itkettään. :'( ei sun isällä ole enää kylmä. musta oli jotenkin pelottavaa kun mun ystävä tuhkattiin, se teki siitä kuolemasta mulle jotenkin todellisemman. ei siis siitä tunteesta että en nää enää häntä vaan siitä ettei voinut edes ajatella että ei hän nyt sit oliskaan kuollut. mä en tiedä miten sä uskot, mut mulla on useasti vahva tunne siitä et mun ystävä kulkee vierellä, se lohduttaa. :hug: :hug:
 
Viimeksi tänään ajattelin että jos se isä ei vaikka kuollutkaan vaan katosi vain jonnekkin... No totuus kuitenkin on että sairastui, kuoli ja haudattiin. Haudalla olen usein vieraillut, mutta ikävä kun on niin sitä kuvittelee kaikenlaista. Onhan tästä kohta 20 vuotta mutta silti...
 
Miehen entinen vaimo, joka kuoli, tuntui pitkään olevan seurassamme - ei välissämme, muttä jotenkin läsnä. Näin hänestä unia, joissa keskustelin hänen kanssaan ja sovin erilaisia käytännön asioita ym. Ei tuntunut niin pahalta kuin voi kuulostaa.
 
Mun 15-vuotiaan serkun kuolemasta on tasan 2 viikon päästä vuosi aikaa, eikä se vieläkään tunnu jotenkaan todelliselta :'( Joka ikinen päivä tämän vuoden aikana olen häntä miettinyt, aluksi vaan sitä pahaa ja kysymystä miksi, sitten pikkuhiljaa tullut hyviä muistoja mieleen, mutta aina, joka kerta, kun häntä ajattelen niin lopuksi tulee se suru ja haikeus ja vääryys :ashamed:

Viimeksi tänään näin bussipysäkillä niin serkun näköisen kiharatukkaisen pojan, aina se pelästyttää ja hetkellisesti tulee semmonen typerä ajatus päähän, et jospa se oikeesti vielä joskus kävelisikin vastaan :ashamed: Mut pian se järki kyllä sanoo, ettei niin tuu koskaan käymään :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
just esim ne kuvat ku arkkua lasketaan ni tuntuu pahalle,ja samalla ei miltään. tulee semmoinen ai kamala olo-

ja :ashamed: onkohan isällä kylmä siellä maan alla. kun oli niin palelevainen aina. jotenki tyhmiä juttuja tulee mieleen.

mulla tuli kans ihan sellainen olo että kun äiti oli haudattu niin halusin vaan käydä hakemassa sen sieltä kylmästä haudasta pois.. ei sen mun mielestä siellä ollut hyvä olla..
 
:hug:
mun isä kuoli elokuussa enkä voi vieläkään ajattele isääni kuolleena..asian käsittely on totaallissti kesken.
sanoin lääkärille olevani masentunut,tiedän sen kun mikään ei onnistu enkä saa mitään aikaseks.vauvankin knassa pitäs jaksaa mut mitään apua en ole saanu :o
 

Yhteistyössä