Korvikkeen antaminen ja imetyksen onnistuminen..

[Jonnakar]

Mua vaivaa tälläinen asia imetyksestä, että en pystynyt siihen taaskaan, nyt kolmannella kerralla.. :'(
Ja olen nyt monta päivää miettinyt, mitä tein väärin ja olenpa kamala äiti, kun en pystynyt imettämään jne..

Onko täällä muita äitejä, joilla imetys ei ole onnistunut ja olette joutuneet käyttämään korvikkeita..? Toivottavasti myös teitä löytyy.. Joka paikassa hehkutetaan äidinmaidon hyvyydestä ja tärkeydestä, mutta mites me saadaan tukea, ketkä emme yrityksestä huolimatta, syystä tai toisesta siihen pysty..?

Harmittaa niin vietävästi. :ashamed: :snotty:

Tosin olen kaksi tervettä, fiksua ja normaalia lasta saanut aikaiseksi korvikkeilla ja vain kolmen viikon imetyksen jälkeen..

 

[Poio]

Mulla ei onnistunut imetys, ei sitten millään! Mulla nousi maito vasta 5 päivää synnytyksen jälkeen ja siihen asti saatiin pullolla maitoa sairaalassa. Lieneekö tuo sit vaikuttanut niin, ettei sit halunnut edes yrittää tissistä.
Poika ei huolinut rintaa vaikka mitä olis tehnyt, huusi vaan naama ihan punasena. Imetystukihenkilökin yritti auttaa, mut turhaan..
Alkuun olis myös ihan rikki ton asian takia, lopulta sit tavallaan annoin itselleni anteeks. Ainakin yritin parhaani, mutta ei niin ei..
Vieläkin välillä kun nään imettävän äidin, niin sielusta viiltää.
Meillä poika on myös terve ja kasvukin on ihan ok.
Ei me sen huonompia äitejä mun mielstä olla, kun muutkaan! :hug:

 

[Jonnakar]

Onpa ihanaa, etten ole ainut..! :hug: Tai toki sen tiesin, etten ainut ole, mutta helpottaa kuulla muidenkin juttuja..

Olen kahdesta aiemmasta imettänyt ja porannut (kivusta) muutamia viikkoja ja jostain syystä maidon tulo on lakannut jne
Nyt kolmannella kerralla olin niin toiveissani, että nyt se onnistuu.. Sairaalassa imetin, kaikki luonnasi ja imetin vielä kotonakin, olin niin onnellinen, että näin, ihanaa, että saan kokea vielä tämänkin.. Kunnes menin ja annoin korviketta pullosta :headwall: Vielä omaa typeryyttäni, kun ajattelin, että jos häntä pikkuhiljaa totuttaisi myös siihen, niin mieheni pystyisi tarjoamaan hänelle myös ruokaa, jos olen vaikka käymässä kaupassa tai jotain, eli siis hätävarana.. Noh, sen jälkeen tissi olikin niin hankala juttu, että poika vain huusi pää punaisena tissillä ja hamusi ja huusi. Ei mulla ollut sydäntä huudattaa nälkäistä vauvaa ja tarjosin helpomman tien ja annoin pullosta... Mieheni sisko sanoi vaan mulle, että meitä on moneen junaan, että voivoi jollei äidillä riitä sitkeyttä.. :ashamed:

On vaan niin paha mieli.. :'(

Ja tosiaan tekee tosi pahaa lukea tai nähdä imetykseen liittyviä juttuja.. Sen vähän maidon, mikä rinnoista vielä tuli, pumppasin pulloon ja juotin pojalle poru kurkussa.. Eipä sieltä kauaa pumpulle herunut..

 

[Gabria]

Moikka

meillä on nyt toinen lapsi 2kk. Esikoinen ja tämä toinenkin ovat molemmat saaneet lisämaitoa laitokselta asti, koska mun maito ei riitä. Esikoisen kohdalla koin valtavia paineita (tai loin niitä itse) jokapuolelta siitä että pitää imettää... nyt olen jo osannut enemmän antaa itselleni anteeksi, mutta kyllä se taas "sydämestä ottaa".

Mulla on kuitenkin vähän parempi tilanne kuin sulla. Nimittäin meidän esikoinen, ihmeellistä kyllä, söi tissiä pullon ohella reilu puoli vuotta. Eli annoin aina tissiä ensin ja sitten pullosta lisämaitoa. Nyt tuntuu, että ainakin vielä onnistuu sama keino tämän toisen kanssa. Olen käyttänyt sekä MAM Ultivent -pulloja että AINUN pulloja, joten tutin mallikaan ei ole ollut esteenä. Mulla kyllä on niin outo maidontuotanto itellä, että multa tulee ihan hyvin se mitä tulee, eli ehkä sen takia ollaan onnistuttu kuitenkin osittain imettämään noinkin pitkään tuota esikkoa. Sit kyllä tuli totaalinen stoppi. En joutunut kertaakaan pumppaamaan maitoa pois kun esikko lopetti imemisen tissistä, joten eipä se tuotanto kovin huimaa ollut.

Itsekin ajattelin, että nyt onnistuis imetys, mutta pulloa syödään taas melkein joka imetyksen jälkeen. Mutta imetän sen aikaa kun se onnistuu. Ja koitan järkevästi ajatella niinkuin totta on: en ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan, vaikka en täysimetä.

Itse asiassa mun tätini sanoi että häntä loukkaa kun sanotaan että vain imettävät äidit ovat "tosiäitejä"... heillä kun on adoptiolapsi ja tietty ollut aina pulloruokittu. Joo, tähän "himouskovaiset imettäjät" sanoisivat, että se on eri juttu, mutta mun tätini sanoi, että ei se ole eri juttu hänelle...

Mulle kurjin tilanne oli kun esikoisen imetys oli vaikeaa, niin sellanen tuttu jolta maitoa tuli ovista ja ikkunoista (luovutti vähintään litran/päivä) sanoi mulle: "kyllä sitä maitoa tulee jos äiti HALUAA että sitä tulee..." Se ei tuntunut kivalta. No, senkin yli päästiin.

Toivottavasti sait jotain selkoa tästä sekavasta kirjoituksesta. Tsemmpiä sulle!!! Et ole huono äiti, etkä ainoa, joka tämän asian kanssa painii!

Gabria

 

[Jonnakar]

:flower:

Mua harmittaa siksikin, että mulla maitoa tosiaan olis myös tullu "ovista ja ikkunoista".. :| Epäilen sitten vauvan tissistä syömättömyyden syyksi sen, että pullosta se maito tulee tasaisemmin, eikä ole sitten hankalaa niellä. Tuntui nimittäin imettäessä, että maitoa oli joka paikka täynnä ja toinen imi niin, että kuului ihan kamala meteli ja vinkuminen ja yskiminen ja kakominen.. Kunnes sitten maidon laskemisen jälkeen tissit oli aivan täynnä maitoa, mutta silti niin lössöt, ettei vauva saanut niistä kunnolla kiinni..

(Tapanani on näköjään etsiä syytä ja syyllistä... :ashamed: )

Noh, asiallehan emme voi nyt kuitenkaan mitään. Vertaistukea edelleen kaipaan ja olen kiitollinen muiden kommenteista ja kokemuksista! =)

 

[makaki]

Vertaistukea löydät http://www.phpbbplanet.com/korvikemutsit/

 

[Tyttöni Tuulispää]

Mulla epäonnistui imetys esikoisen kanssa. 2 päivää synnytyksen jälkeen jouduin leikkaukseen ja poika sai toki silloin pullosta maitoa. Sain antibiootit, joiden aikana sai imettää ja imetinkin, mutta lääke ei tehonnut ja se jouduttiin vaihtamaan toiseen, jonka kanssa ei suositeltu imettämistä, koska sen vaikutusta imeväiseen ei oltu tarpeeksi tutkittu. Poika sai siis Nannia pullosta ja minä pumppasin maidot ja kaadoin viemäristä alas. Tein näin siksi, että maidontuotanto jatkuisi ja voisin imettää lääkekuurin jälkeen. No, poikapa ei sitten enää huolinut tissiä, ei edes tajunnut, mitä sillä pitää tehdä :'( Kuukauden verran pumppasin maitoa ja annoin sitä pojalle pullosta. Sitten maidontulo pikkuhiljaa loppui ja poika sai pelkkää korviketta. Terve poika hänestä on kasvanut, ei mitään allergioita, 1 korvatulehdus elämänsä aikana, 3 kertaa kuumetta ja 1 oksennustauti. Ikää siis pojalla pian 7 vuotta.

Nyt minulla on 7 viikkoinen vauva ja imetys onnistuu ja maito riittää. Olen tietysti tyytyväinen, mutta periaatteeni kuitenkin on, että pääasia että lapsi saa ruokaa Olen aina pitänyt pulloruokintaa yhtä arvokkaana, kuin imetystä!

Älä turhaan syyllistä itseäsi :hug:

 

[melle]

Mä olen pohtinut imetystarinan kirjoittamista, mutta tässä koostetta..

2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen pumppasin niin että pumput valtasivat elämäni. Oli yöpöydällä pumppua ja osasin ulkoa sairaalan "navetan" liput ja laput ja maitojen kuljetusten kellonajat yms.. Kun sain lapsen ensimmäisen kerran rinnalle 2 vk:n iässä, joudin silti pumppaamaan hänelle yömaidot sekä aamu- ja iltamaidot. Kotiin päästiin kun ikää oli 2,5 vk ja korviketta jouduttiin lisäksi antamaan, kun poika olisi ollut tissillä ½ tunnin välein (3h ruokaväleistä ei tietoakaan) yöt kuitenkin nukkui. Kaipa se oli läheisyyden tankkausta enemmänkin. Minun oli oman päänuppini vuoksi päästävä välillä muuallekin ja silloin sai korviketta. Kun siirryimme soseisiin 3,5 kk iässä, niin siitä lähtien korviketta ei ole tarvinnut. Poika on nyt miltei 6 kk ja kaapissa on vanhaksi meneviä tutteleita laatikollinen. Sairaalassakin ihmettelivät sinnikkyyttäni, koska lapsi on ns. sairaalalapsi ja sanoivat että yleensä imetys kärsii tällaisten lasten kohdalla. Kyllä se silloin kyrsi, se pumppaaminen, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen taisteluun. Ja kyllä, join kotikaljaa ja mammateetä, jotta maitoa heruisi. varmaan olisin opetellut kävelemään käsilläni silloin jos olisi pitänyt... Pöhkö minä..

 

[pikkinen]

älä itke, ei imetys susta äitiä tee, vaan läsnäolosi, sylisi ja millainen olo sulla on äitiydestä. korviketta vaan kehiin ja ole iloinen, että sinulla on ihana pieni vekara! imetyksestä tehdään ihan liian iso numero. lapsensa tissiin sitoneet äidit syyllistävät helposti muita, kun ei ole mitään elämää imetyksen ulkopuolella. jos maitoa ei tule, tai muuten on hankalaa, nykyajan korvikkeilla kasvaa kyllä ihan toimivia pieniä ihmisiä. mieheni kasvoi korvikkeella ja ikinä ei ole sairastellut mitään, ja minä tissimaidolla kaksivuotiaaksi imetetty olen sairastanut kaiken mitä vaan ihminen voi sairastaa. että silleen.

imetin itse 4,5 kk, ja vihasin joka sekuntia. yhtään ei tehnyt pahaa lopettaa, vaikka kaikki painostivat ympärillä jatkamaan.