Korviaan myöten rakastunut, mutta väärässä paikassa väärään aikaan..

[Irrallaan]

Molemmat sinkkuja. Minulla kaksi lasta, miehellä ei yhtään, varsin vapaa ja villi sinkkumies jolla naisia riittää joka sormelle. Seksisuhteemme, jos sitä edes sellaiseksi voi sanoa, on kestänyt 1,5 vuotta ja kuvio on aina sama; mies tulee luokseni viikonloppuna aamuneljältä 1-3kk välein, tiedostan siis täysin olevani hänelle vain "paremman puutteessa" paikka.

Kun tapasimme ensi kertaa, molemmilta meni pasmat sekaisin toisistaan. Intohimo on ihan käsittämätöntä ja mahtavaa, miten koko kroppa vapisee miehen näkemisestäkin. Kumpikin teki selväksi, ettei hae seurustelua, ainakaan "väärien" ihmisten kanssa eikä aiheesta sitten enempää puhuttukaan. Mies kysyi alussa, mitä hänestä haluan ja sopersin jotain, koska ajattelin etten ole hänen tyyppiään ja olisi tyhmää tunnustaa, että olen ihan umpilätkässä, vaikka emme ikinä ole tutustuneetkaan, koska hän ei halunnut.

Järkeni ja tunteeni ei tässä miehessä kohtaa. Hänkin menee aina sekaisin nähdessään minut mutta ei halua olla edes kaveri. En halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei halua minua mutta olisi ihanaa edes joskus saada olla hänen kainalossaan ilta..

Molemmilla on ollut muita, omat irtosuhteeni loppuivat jo viime talvena, koska huomasin että niistä tulee vain paha olo. Olen toivonut, että vastaan tulisi joku toinen, jotta en vaan lilluisi tässä ihanassa tunteessa tästä miehestä, mutta kukaan ei vedä hänen katseelleen ja kosketukselleen vertoja.. kaiken lisäksi tulin raskaaksi toiselle miehelle ja ajattelin, että meidän juttumme olisi päättynyt sen myötä, koska olen hänelle pelkkä pano.. mutta siltä hän on tullut luokseni käymään, turvonneen valaan vaikka olisi voinut mennä niitten nuorien ja hyväkroppaisten luoksekin.

Minun on nytkin häntä niin ikävä, että tuntuu siltä että hajoan ilman hänen kosketustaan.

 

[Beep]

Järki käteen hyvä nainen!

 

[vierasd]

Ei toi kyllä mitenkään ihanalta kuulosta. Miehellä on ollut tilaisuutensa, sinulla on ollut tilaisuutesi ja jos puoleentoista vuoteen teille ei ole syntynyt seksisuhdetta kummempaa ei sitä tule syntymään tulevaisuudessakaan. Taidat jopa sekoittaa himon rakkauteen. Sinun on nyt vaan pakko herätä tuosta unesta Älä pidä enää yhteyttä mieheen, sillä tuo on sinulle vain kuluttavaa pidemmän päälle.

 

["vieras"]

Ei kai sun lapset ole olleet kotona kun mies tulee aamuneljältä???? :/ Mahtaa olla heillä turvaton lapsuus, jos sellaista tapahtuu. Muutenkin kehoittaisin jättämään tuon suhteen, kun ei hänellä sen enempää tunteita ole pelissä. Löydät vielä jonkun, jota todella voi rakastaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tallaisen ihmisen kanssa voit köllöttää iltoja sohvalla ja olla jollekkin se rakkain. Ymmärrän kyllö tuon hullaantumisen mutta mieti vielä onko sen arvoista?

 

[vierasd]

Ja hei, nyt omanarvontuntoa kehiin. Sinä tasan tarkkaan ansaitset parempaa, kuin keskenkasvuisen häntäheikin, joka tulee aamuyöllä luoksesi panolle, koska sinä et ole hänelle sen enempää.

 

[Irrallaan (idiootti)]

Jos en tapaisi häntä ollenkaan, en saisi tuntea sitä hetkeäkään toisen lähellä.. koska muut eivät tunnu siltä. Mitä se järki tässä auttaa, vaikka en häntä tapaisi, unohtamaan en pystyisi ja kun olen tavannut, olen viikkokausia "pilvessä" ja kurjalta tuntuu vasta sitten, kun tulee ikävä ja kaipaan sitä miten pehmeästi hän suutelee jne, kuin jostain elokuvasta poimittu kohtaus hänen kanssaan lakanoitten pöllyyttäminen..

En ole ikinä hänelle tunnustanut näitä fiiliksiäni, toki tietää ja on huomannut että roihuan ihan täysillä hänen lähellään, tiedänhän minäkin että hän on sulaa vahaa minut nähdessään ja koskettaessamme toisiamme.. ollaan kolmekymppisiä ja ylikin mutta omat kaverini huomasivat jo kauan aikaa sitten, että olen ihan lätkässä vaikka miehen nähdessäni esim. yökerhossa olen lähes nenä pystyssä kylmän viileänä ja toisaalta hänen kavereiltaan olen kuullut väitteitä että mieskin minusta tykkää, mutta olen ottanut ne vittuiluna kun osaisihan aikuinen mies sen itsekin sanoa, toivoen toisaalta salaa että se renttu edes joskus ikävöisi minua.

Ja ei ole lapset olleet kotona tai ikinä miestä nähneetkään.

 

[Irrallaan (idiootti)]

Tiedän, että tämä kuulostaa älyttömältä koska itse olen yleensä se fiksu nainen, joka sanoo tyttökavereille että pysyvät rentuista erossa, joten samaan aikaan kun tuntuu pahalta lukea kommenttejanne alan hahmottaa, että olette ihan oikeassa

 

[vierasd]

Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta veikkaan, että kun pääset tyypistä eroon, se tulee olemaan elämäsi parhaimpia asioita. Löydät takuuvarmasti jonkun toisen, jonka kanssa olo ei tunnu samalta, kuin tämän miehen, vaan tuhat kertaa paremmalta. Jonkun, jonka tukeen voit luottaa ja jonka kanssa sinun ei tarvitse pelailla ihmeellisiä pelejä.

 

[macy gray]

Mitä jos kysyisit mieheltä ihan suoraan mitä hän sinusta NYT ajattelee ja haluaa? Jospa hän on ujo ja luulee että sinä tunnet vain seksuaalista vetoa ilman halua sitoutua eikä halua tulla torjutuksi ja nolata itseänsä. Sinuna en antaisi periksi ennen kuin asia on selvillä. Jos miestä ei kiinnosta kanssasi muu kuin fyysinen puoli, niin sitten suosittelen sanomaan suorat sanat ja jatkamaan elämää ilman tuota mistä. Särkee vain sydämesi, jos ei vastaa tunteisiisi. Kyllä se ikävä aikanaan helpottaa. Mutta kysy nyt ensin. Toivottavsti tunne on molemminpuolinen.

Tulehan sitten myös kertomaan kuinka kävi.

 

[Irrallaan (idiootti)]

^ Eikö olisi äärettömän tyhmää kysyä, mitä hän minusta haluaa, kun kaikki viittaa siihen että olen vain se aamuyön pano silloin tällöin? Enkä halua kysellä.. kyselisi itse minulta.. itsepäinen olen, kyllä. En halua pakkeja. Hah, tiedän, että juuri kirjoitit samaa, jos hän ajattelisi niin ja joskus jopa eräs mies baarissa (ei hänen kavereitaan vaan tuntematon, jolle juttelin tilanteesta) että miehetkin osaavat olla tällä tavalla itsepäisiä. Mutta hemmetti, en halua sanoa ääneen tätä tunnetta ja murtua itse siitä noloudesta, kun hän sanoisi vaan että "no ei voi mitään, mä en välitä susta".

Toivoisin että jos fiiliksiä häneltäkin löytyisi, hän lipsauttaisi ne joskus tavatessamme.. kuten melkein itselleni meinaa käydä pään ja pasmojen ollessa sekaisin suudellessa..

 

[macy gray]

Voithan kysellä kierrellen. Vaikka että voisitteko tavata muulloin kuin aamuyön tunteina ja millainen hänen ihannenaisensa on. Jos sinusta ei ole ylpeytesi vuoksi suoraan kysymään, niin voi sen tehdä muillakin tavoin. Ei kysymysten esittämisessä mitään noloa tai tungettelevaa ole. Ylpeys on minullakin enkä ihastumistani helposti tunnusta, joten sikäli ymmärrän sinua. Ei kukaan halua tulla torjutuksi, mutta rakkausasioissa on joskus otettava riski. Ehkä miehellä ei ole tapana leperrellä tunteistaan vaikka toisen tunteet tietäisikin tai sitten hän pelkää torjutuksi tulemista. Et voi tietää, jos et pyri asiaa selvittämään.

Jos jatkat elämääsi saamatta tuohon kysymykseesi vastausta, niin todennäköisesti se harmittaa jälkeenpäin. Vaikka tulisitkin torjutuksi, niin luultavasti se jälkeenpäin harmittaa paljon vähemmän kuin se, että olisit jättänyt selvittämättä. Rohkeutta sinulle! =)

 

[nii]

En tarkoita pahalla, mut sanon nyt aika suoraan.. Miten sä nielet ylpeytes sen suhteen että et voi kysyy, mut silti ylpeys antaa periks tuollasiin aamuyön panoihin? Kysy hommasta, tai tekstaa sille joskus päivällä ja pyydä vaikka leffaan. Kyl se lähtee jos on muutenki kiinnostunu. Ja jos ei kiinnosta ku aamuyön panot, ni mitä sä sillä miehellä teet? Ja tottakai tuntuuu että kukaa ei oo vastaava, mut jos sä IRROTTAUDUT siitä, saat vähä perspektiiviä.. ja voit miettiä sit onko se unelmien mies todella sellanen, joka käypi silloin tällöin baarin jälkee laittamassa, vai joku ihan muunlainen.

 

[Irrallaan (idiootti)]

^ Siksi ylpeys sallii aamuyön panot, koska olen itsekin sanonut hänelle että pelkkä seksi on ok. Silloin 1,5 vuotta sitten sanoin, että voisin tutustua, olla kaveri ja ottaa hänet rakastajaksi, että kiinnostaisiko häntä viettää joskus aikaa seksin ja muun hengailun merkeissä esim. harrastaa jotain tms ja hänen vastauksensa oli suunnilleen lause; "No eikös se olisi vähän.." eikä sen enempää, johon itse kommentoin sitten että selvä, ei sitten. Otin sen torjuntana enkä ole sen jälkeen enempiä alkanut ehdotella, tuskin häntä kiinnostaisi nyt sen enempää nähdä.. ja olen kyllä aiemmin sanonut, että olisi helpompaa nähdä muulloin kuin aamuneljältä vkonloppuisin mutta eipä tuota ole kiinnostanut tulla.. paitsi kerran kyllä tuli illalla käymään ja joskus myöhemmin sitten sanoi, että en ole kuulemma tarpeeksi suoraan pyytänyt johon taas itse totesin, että enhän minä hänelle huvikseni tekstaile.

Saamari. Sen verran voin tehdä, että ensi viikolla pyydän sitä käymään täällä illalla. Jos ei tule, niin en pyytele. Mutta en halua vielä irrottaakaan......

 

["niin"]

no hyvä tuoki, kysy sitä joku ilta. Mut anna sille mahku, siis voihan se olla et just ke ei pääse. tai jos sanoo ehdottamaasi iltaan että en pääse, ni kysäise tahtoisko tulla joku muu ilta. Ja jos ei ni eikö sille vois annella jo kenkää. Odotat sä vauvaa siis?

 

[Irrallaan (idiootti)]

Tämä yhteydenpito on yleensä mennyt niin, että aina kun olen sille viestiä pistänyt, se on myös tänne tullut (eli lapsivapaillani) jos on vaan ollut kaupungissa sillä hetkellä ja usein vastannut, ellei ole, kuten viime yönäkin.. se itse ei ole vaan koskaan ehdottanut tapaamisia, niin ei kovin innokkaalta vaikuta.

Ja kyllä, olen viimeisilläni raskaana. Kerkesin sen jo hyvästelläkin ennen kuin raskaus näkyi ja silloin ehdotin että lähtisikö se kanssani kesäillaksi seikkailemaan kun ei enää nähdä (en kertonut, että olen raskaana, kun olin sanonut että voin nähdessämme kertoa miksi emme näe enää, kun se kysyi että muutanko pois.. ajattelin siis, että raskauden takia emme näe, koska häntä ei enää kiinnosta), eikä se vastannut viestiini mitään. Seuraavana iltana näimme sattumalta kaupungilla ja sen jälkeen pistin hänelle viestiä, jolloin sitten kesken uniensa lähti luokseni, kun oli arki ja itse olin kaupungilla pitempään ja hänellä oli kesäloma.. eikä se edes järkyttynyt raskausuutisesta mitenkään..

 

["vieras"]

Tämä yhteydenpito on yleensä mennyt niin, että aina kun olen sille viestiä pistänyt, se on myös tänne tullut (eli lapsivapaillani) jos on vaan ollut kaupungissa sillä hetkellä ja usein vastannut, ellei ole, kuten viime yönäkin.. se itse ei ole vaan koskaan ehdottanut tapaamisia, niin ei kovin innokkaalta vaikuta.

Ja kyllä, olen viimeisilläni raskaana. Kerkesin sen jo hyvästelläkin ennen kuin raskaus näkyi ja silloin ehdotin että lähtisikö se kanssani kesäillaksi seikkailemaan kun ei enää nähdä (en kertonut, että olen raskaana, kun olin sanonut että voin nähdessämme kertoa miksi emme näe enää, kun se kysyi että muutanko pois.. ajattelin siis, että raskauden takia emme näe, koska häntä ei enää kiinnosta), eikä se vastannut viestiini mitään. Seuraavana iltana näimme sattumalta kaupungilla ja sen jälkeen pistin hänelle viestiä, jolloin sitten kesken uniensa lähti luokseni, kun oli arki ja itse olin kaupungilla pitempään ja hänellä oli kesäloma.. eikä se edes järkyttynyt raskausuutisesta mitenkään..

Kuka on lapsen isä?

 

[vierasd]

Kai huomaat, että tuossa teidän yhteydenpidossa toistuu se kaava, että sinä olet se, joka pyytää häntä näkemään, eikä toisin päin? Jos mies on tosissaan ja toisen haluaa, niin se kyllä pommittaa viesteillä ja taistelee kynsin hampain, että pääsee toista näkemään. Melko väliinpitämättömältä mies minusta vaikuttaa.

 

["tsiisus"]

raskaana! ja kelle??? :O juma millaisia kuvioita näillä yh-ämmillä ja lisää pentuja vaan tehtaillaan...

 

[Irrallaan (idiootti)]

[QUOTE="tsiisus";22449725]raskaana! ja kelle??? :O juma millaisia kuvioita näillä yh-ämmillä ja lisää pentuja vaan tehtaillaan...[/QUOTE]

Joo, ihan kauheeta että on 1,5 vuoden aikana harrastanut seksiä useamman kuin yhden miehen kanssa.

 

["Anais"]

Hei, tiedän tunteen. Itsellänikin ollut samantyyppisiä suhteita, sellaisia, joista tietää jo alkumetreillä ettei tästä tule ikinä mitään kunnollista, tai ettei suhde tule kestämään arkea...mutta, MUTTA. Järjellä ei ole sen homman kanssa mitään tekemistä. Noi miehet on myös olleet sellaisia, joista irrottautuminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Jotkut ihmiset vaan jää "ihon alle". Vieläkin kaiholla muistelen erästä, jota en ole edes nähnyt kuuteen vuoteen, ja tiedän että kyllä sielläkin päässä muistellaan. ...Pahoin pelkään, että nykyisestä suhteestanikin on kehkeytymässä samanlainen... Toisaalta itse en oikeastaan edes kaipaa "normaalia" parisuhdetta.

Onnea matkaan. Mitähän tuohon muuta neuvoisi, kuin että jatka elämääsi, koita löytää joku joka tarjoaa sulle sitä mitä haluatkin. Ajan myötä tunteet haalenee, ja parhaimmillaan niistä tulee hyviä muistoja.