Kun nykyään menee kauppaan, ei enää riitä että tiedät haluatko maksaa ostoksesi pankki- vai luottopuolelta kortilla vai kenties käteisellä.
Ensin sinulta kysytään yhdessä kaupassa plop-plop-plop-plussakorttia, toisessa bonuskorttia, kolmannessa toista bonusta - ykkösbonusta ja neljännessä ties mitä etukorttia.
Sitten kun luulet pääseväsi maksamaan, sinulta kysytään haluaisitko kenties tarroja, joilla saat Finnlayssonin pussilakanasetin hintaan se ja se, kun olet ensin ko kaupasta ostanut sen ja sen määrän edestä, jolloin olet ansainnut niin ja niin monta tarraa.
Ja kun saat sanotuksi, ei tarroja, kiitos, jo kassa ehättää kysymään, että entäs leimoja, jolla saat joka kymmenennen paketin ihan ilmaiseksi... kunhan olet ensin taas ko kaupasta tietenkin muistanut kerätä leimakorttiisi ne tarvittavat muut 9 leimaa.
Lidlissä ei ole kortteja, leimoja eikä tarroja... mutta sieltä saat vastaavasti pulloja, jotka saat palauttaa vaan Lidlin omiin palautusautomaatteihin.
Kaiken tämän tänään taas kokeneena aloin kipeästi kaipaamaan aikaa, jolloin viikkolehdestä leikattiin paperikuponki, jolla sai tiistaina kilon sokeria 50 penniä halvemmalla, keskiviikkona kahvipaketin kokonaisen markan edullisemmin ja torstaina sellaisella lapulla sai kaksi purkkia hernekeittoa 3:lla markalla. Kaipaan siis aikaa, jolloin tarrat kerättiin kiiltokuvien kanssa kiiltokuva- ja tarrakansioihin ja vihkoihin joita sitten vaihdeltiin, ja leimat saatiin koulukirjan oikeaan alakulmaan, kun läksyt oli tehty. Ja extraleiman sai, kun käsiala oli ollut oikein mallikelpoista.
Huh, jopas alkaa helpottamaan... joko siksi, että sain purnattua asian, tai ehkä kenties siksi että lopultakin sain jo kaupassa kaipaamani päiväkahvin nenäni alle
Ensin sinulta kysytään yhdessä kaupassa plop-plop-plop-plussakorttia, toisessa bonuskorttia, kolmannessa toista bonusta - ykkösbonusta ja neljännessä ties mitä etukorttia.
Sitten kun luulet pääseväsi maksamaan, sinulta kysytään haluaisitko kenties tarroja, joilla saat Finnlayssonin pussilakanasetin hintaan se ja se, kun olet ensin ko kaupasta ostanut sen ja sen määrän edestä, jolloin olet ansainnut niin ja niin monta tarraa.
Ja kun saat sanotuksi, ei tarroja, kiitos, jo kassa ehättää kysymään, että entäs leimoja, jolla saat joka kymmenennen paketin ihan ilmaiseksi... kunhan olet ensin taas ko kaupasta tietenkin muistanut kerätä leimakorttiisi ne tarvittavat muut 9 leimaa.
Lidlissä ei ole kortteja, leimoja eikä tarroja... mutta sieltä saat vastaavasti pulloja, jotka saat palauttaa vaan Lidlin omiin palautusautomaatteihin.
Kaiken tämän tänään taas kokeneena aloin kipeästi kaipaamaan aikaa, jolloin viikkolehdestä leikattiin paperikuponki, jolla sai tiistaina kilon sokeria 50 penniä halvemmalla, keskiviikkona kahvipaketin kokonaisen markan edullisemmin ja torstaina sellaisella lapulla sai kaksi purkkia hernekeittoa 3:lla markalla. Kaipaan siis aikaa, jolloin tarrat kerättiin kiiltokuvien kanssa kiiltokuva- ja tarrakansioihin ja vihkoihin joita sitten vaihdeltiin, ja leimat saatiin koulukirjan oikeaan alakulmaan, kun läksyt oli tehty. Ja extraleiman sai, kun käsiala oli ollut oikein mallikelpoista.
Huh, jopas alkaa helpottamaan... joko siksi, että sain purnattua asian, tai ehkä kenties siksi että lopultakin sain jo kaupassa kaipaamani päiväkahvin nenäni alle