Kompromissit

Kompromissit ovat tärkeitä suhteessa, sehän on sanomattakin selvää. Ihmisillä on kuitenkin asioita, joista eivät ole valmiita tinkimään edes eron kustannuksella.

Esimerkiksi mahdollinen vanhemmuus, asuinpaikka, raittius jne... Jos jätetään itsestäänselvyydet (väkivallattomuus, uskollisuus jne...) pois laskuista, mistä et itse suostuisi antamaan periksi, tai edes tekemään kompromissia?

Itse en ole koskaan suostunut luopumaan ystävistäni, en mies-, enkä naispuolisista. Olen siksi pari kertaa mielummin tullut jätetyksi, koska en halunnut valita ystävien tai kumppanini väliltä. Enkä jälkeenpäin ole katunut valintaani.

 

Jätin entisen avomieheni neljän vuoden yhdessäolon jälkeen, koska hän ei edelleenkään halunnut edetä suhteessamme. Ei kihjoja, häitä, eikä vauvoja. Enää en edes alkaisi seurustella, jos mies sanoisi samoin.

 

Raittius (viina ja huumeet, mutta jälkimmäisessä en siedä edes, että on kokeillut), tupakoimattomuus ovat tärkeimmät. Toki lasin pari voi alkoholia silloin tällöin tietyissä tilanteissa nauttia, mutta örveltäjää tai edes säännöllistä saunakaljoittelijaa en ikinä huolisi. Myös korostunut mustasukkaisuus ärsyttää. Pettäminen ja valehtelu eivät myöskään anna tilaa kompromisseille. Pettämisen jälkeen voisin aikani suhdetta jatkaa esim. taloudellisista syistä, mutta täysipainoiseen suhteeseen (esim. seksi) en enää luultavasti kykenisi pettäjän kanssa.

Onhan noita periaatteita paljonkin, mutta loppupeleissä paha sanoa ennen kuin joutuu todella tilanteeseen, jossa kompromissia pitää harkita. Huumeet, tupakan ja alkoholin suhteen tiedän varmuudella, millaista elämää rinnalleni en halua.

 

Jopa kompromissit näyttelevät keskeistä osaa pohdittaessa tulevaa taloudellista ja teollista behavorismia. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että seksisuhde havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä asianosaisiin kohdistuvia ongelmia. Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos ongelmaperustainen lähestymistapa rauhoittaa erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistelua.

Tsemppiä & hali!

 

<<<Jopa kompromissit näyttelevät keskeistä osaa pohdittaessa tulevaa taloudellista ja teollista behavorismia.

Kerropa ""kompro missi"" mitä ihmettä tarkoitat tällä lauseella? Erityisesti minua kiinnostaa selityksesi sanasta ""behaviorismi"" tässä lauseessa. Eli pistä selkokielellä, mitä meinaat?

 

Tosiaan ystävät on tärkeitä. Ed-liitossa luovuin niistä mutta en enään. Mie en luovu oikeudestani päättää missä asun ja kenelle töitä teen, vaikka arvostankin vaimoni mielipiteitä.

 

Kissoistani en luovu kenenkään ihmisen vuoksi. Nytkään en voi asua yhdessä miesystäväni kanssa kissojeni vuoksi. Maksan käytännössä siis monta sataa euroa kissoistani kuussa, koska asun yksin ja vastaan kaikista laina-, asumis- ym. kuluista yksin. Yksikään ihminen ei voi olla niin tärkeä kuin kissani.

 

Ehdottomat nou-nout itsestäänselvyyksien lisäksi:

- sairaalloinen mustasukkaisuus (aiheuttaa useita, vakavia ongelmia parisuhteelle)
- älykkyyden puute (tyhmä mies on säälittävä kauhistus)

 

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin ihmisiin, jos luovien näkemysten huomiointi järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä niin parisuhteen kotona ja puutarhassa

 

Kaikenlainen älytön fanaattisuus ja jyrkkyys - oli se sitten uskonto, politiikka, joku muu aktivismi, omistamisenhalu (mustasukkaisuus). Olen itse hyvin suvaitsevainen, mutta valitettavasti en suvaitse fanaattisuutta. ;-)

Liika alkoholinkäyttö / yleensä päihdeaineet.

Täytyy sanoa, että en ihan kyllä ymmärrä asuinpaikka(kunta), -muoto ja työpaikka asiaa tällä kohdin? Joustat ""niin"" kaikessa muussa mutta et noissa!?!??! Mielestäni outoa? Selitätkö?

 

> Yksikään ihminen ei voi olla niin tärkeä kuin kissani.

Huhhuh...

 

Samaa mieltä ellin kanssa fanaattisuudesta. Siinä toinen, missä ei voisi tehdä kompromisseja. Eläminen ihmisen kanssa, joka esimerkiksi ei voi jättää yhtään kuntosalikertaa väliin MISTÄÄN syystä on mahdottomuus. Jos elämä pyörii yhden ainoan asian ympärillä, se ei enää ole tervettä.

 

Vaikuttaako suhteen pituus ja laatu halukkuuteen tehdä kompromisseja? Tuntuu siltä että monet täällä luettelevat sellaisia ""itsestäänselvyyksiä"", jotka ovat itsestäänselvyyksiä ainoastaan silloin kun suhde ei ole vielä alkanut/on vielä kovin tuore/on jo loppumaisillaan. Silloin äijän kuin äijän voi potkaista pellolle ilman sen kummempaa syytä.

Toista on sitten kun rakennetaan omakotitaloa, hoidetaan kahta pientä lasta ja maksellaan prinsessahäita varten otettua lainaa takaisin. Kissoista ja omasta kotikunnasta luovuttiin kun oltiin niiiiin rakastuneita, mutta yhtäkkiä puoliso saakin olla uskoton petturialkoholisti, umpimielinen, juro ja tyhmä kunhan se ei vaan jätä. Siinäpä vasta kompromissien teon jalo taito punnitaan.

 

Totta, ainakin omat ehdottomuuteni on lueteltu ajatellen ei-alkanutta parisuhdetta, sillä nämähän ei-toivotut karsitaan pois jo ennen suhdetta.

Kerran nuoruudessani lankesin mieheen (ok, myönnetään, että herralla oli melkoiset näyttelijän lahjat), josta yhteen muuttamisen jälkeen paljastui sairaalloinen mustasukkaisuus, alistushalu & alkava alkoholismi. Lensi pihalle, kun aikani yritin ensin saada suhdetta toimimaan.

Edellisen episodin jälkeen opin tunnistamaan myös nämä ei-toivotut piirteet jo ensimmäisillä treffeillä, joten kompromissitilanteisiin ei ole tuon jälkeen päädytty.

Myöhemmin noudatin periaatetta, että minulle kelpaa ainostaan minulle täydellinen mies, se lähes sula mahdottomuus löytää. Ellei sitä löytyisi, olisin ennemmin yksin. Kun hakee itselleen verbaalista lahjakkuutta, älykkyyttä, hulvatonta huumorintajua, uskollisuutta, suoraselkäisyyttä, vastuuntuntoa, hellyyttä, kiltteyttä, vahvuutta ja miehekkyyttä samassa paketissa ovat hakuehdot typistettynäkin miltei mahdotonta löytää. Useimmiten jo pelkästään verbaalisesti lahjakkaat kuuluvat häntäheikkien lahkoon, joten... lähes mahdoton tehtävä.

Jalat altani vieneen aviomieheni kanssa emme mitä todennäköisimmin joudu noihin ylitsepääsemättömiin asioihin. Ne asiat tarkastettiin ja poissuljettiin jo ENNEN naimisiin menoa.

 

Itselleni nuo huumeet, alkoholi ja tupakka ovat ehdottomia, kompromissittomia asioita. Ollaan seurusteltu yli 10 vuotta ja jos miehen alkoholinkäyttö ym. saisi uusia piirteitä, niin kyllä kääntäisin monot eri suuntaan. Itse olen alusta alkaen pyrkinyt järjestämään asiat niin, että jos tilanne vaatii, on suhteellisen helppo nostaa kytkintä (huolimatta lapsista, talosta yms). Liian monta sotkuista avioeroa olen nuoren elämäni aikana todistanut ja jotain olen niistä oppinut.

Lisäksi olen narkomaani-alkoholistin läheinen jo muutenkin ja kyllä yksi suru tuolta saralta riittää.

Pettämisen suhteen puolestaan riippuu niin tilanteesta... Mutta olen sen verran itsenäinen, ettei ero missään tilanteessa tuntuisi katastrofilta. Ehdottoman ihmisen ei auta ripustautua toiseen vaan elämän realiteetit on pidettävä mielessä noita ""ehtoja"" laatiessa.

 

Pointer kiteytti asian.

Itse en takuulla kestäisi alkoholistiksi muuttunuttta kumppania. Minulla on myös tällä kohdin jo kiintiö täynnä tässä elämässä. Tiedän, että en jaksa. Lähtisin. Niin ihanaa miestä ei olekaan, että vielä vapaaehtoisesti ottaisin yhden alkoholistin elämääni lisää (muut verisukua; heistähän ei eroon pääse).

Samaten, jos kumppanini kääntyisi jononkin uskonlahkoon/politiikkaan/kettu""pojaksi"" skinheadiksi ym. terroristiksi / väkivaltaiseksi en usko että pystyisin sellaisen ihmisen kanssa jatkamaan.

Pettäminen - no riippuu tosiaan tilanteesta - onko se kerran hairahdus vai pitkä salasuhde.

Sairaudet/köyhyyden kuvittelisin jaksavani.

 

- täytyy tykätä koirista (mielellään muistakin eläimistä
- ei saa haluta lapsia
- kaupungin keskustassa en suostuisi asumaan, melkein missä tahansa muualla kyllä

 

Kompromissit ollut tarpeen, eli tulee joustettua joka asiassa.
Mies juoppo, luuseri, alkoholia kuluu tosi paljon, pahapäinen kännissä, erittäin mustasukkainen. Töissä käy, mutta rahat menee taloudessa hänen omiin tarpeisiin, vieraita naisia kuvioissa. Arvatkaas mitä, minä rakastan häntä silti.

 

Missäs asioissa juupan mies joustaa? Ketjun aihe oli kompromissit, ei itsensä täydellinen hukkaaminen.

 

Itse pidin asiaa niin itsestään selvänä, etten edes muistanut mainita asiaa ennen Sofin kaneettia:
- ehdottomasti ei lapsille
- koirista täytyy pitää

Olen sitä mieltä, että kukaan, joka todella rakastaa eläimiä ei voi olla läpeensä paha ihminen. Eläinten kohtelun perusteella voi päätellä ihmisen muutakin persoonallisuutta: se, joka kohtelee koiria huonosti, kohtelee puolisoaankin kehnosti, eikä kykene empatiaan, eikä hellyyteen.

Poikkeuksena teoriaan lienevät koiria pelkäävät ihmiset -peloilleenhan ei juuri mitään voi.

 

totta - se miten ihminen kohtelee eläimiä (ja laajemminkin luontoa; ympäristöään) kertoo paljon hänestä.

Laajenna Pointer sana ""koirat"" ""eläimiin"". Niitähän on vaikka mitä ;-)

Itse en pidä koirista (sietäisin kyllä talossa; lapsuudenkodissani oli mm. veljelläni aina) - olen kissaihminen. En silti voisi koiraakaan kohdella huonosti.

 

Kompromissi tosiaan on eri asia kuin täydellinen alistuminen / täydellinen omien toiveiden ""poisanto"".

 

Taisin kirjottaa vähän väärin. Pakosta hänen on joustaa, koska teen kuitenkin asioita oman pään mukaan, vaikka sitten tulisi välillä turpiinkin. Niin jotta liekkö nämä sitten niitä kompromisseja, kumpikin tekee niinkuin haluaa ja toisen pakko hyväksyä tai lähteä litomaan. Meillä taitaa olla
erikoinen liitto.

 

Eh...
niinhän minä teinkin
Oma kaneettini oli ""on pidettävä koirista"", mutta sen alapuolella esitetty teoria perustui kaikkiin eläimiin, ei pelkästää koiriin.

 

<<<Poikkeuksena teoriaan lienevät koiria pelkäävät ihmiset -peloilleenhan ei juuri mitään voi.


Joo, no mä viilailen pilkkua tässä. ;-) Tuo vain mielestäni vesittää sen, että tarkoitat kaikkai eläimiä.

Voihan pelätä koiria, mutta rakastaa kaikkia muita eläimiä ja kohdella sekä koiria että kaikkia muita elämiä silti asiallisesti? Eli ... ei tee poikkeusta teoriaan.