Komentavatko muiden vauvat karjumalla?

[Karjuvauvanmama]

Siinäpä se nyt oikeastaan tulikin eli siis onko muita, joiden vauvat karjuvat kuin luolamiehet ja yrittävät sillä tavalla komentaa? Kun kaikkien tuttavieni vauvat itkevät jos jotain haluavat, mutta meidän vauva murisee ja ärjyy niin, että pää tärisee raivosta ja silmät meinaavat pullistua päästä. Olen oikeasti todella kummissani ja niin tuntuvat olevan tuttavammekin. Meneeköhän tämä vaihe ohi vai onko meillä vauva, joka pitää viedä jonnekin anger management -kurssille? (vitsi vitsi)

Olen koittanut systemaattisesti olla mitenkään reagoimatta ärjymiseen ja annan huomiota kun käyttäytyy nätisti. Tuo ärjyminen ja murina tapahtuu yleensä tilanteissa, että esimerkiksi lusikka ei tule tarpeeksi nopeasti suuhun, on tylsää ja vauva haluaa herättää huomiota, ei yletä johonkin leluun jne. Kun vauvalla oikeasti on joku hätänä, hän itkee ja se kuulostaa ihan erilaiselta tähän komentamiseen verrattuna.

Muuton vauvamme on todella aurinkoinen ja iloinen vesseli, mutta luonnetta näyttää olevan pelottavankin paljon.. Tämä karjuminen ja ärjyminen siis kummastuttaa ja olis kiva kuulla, jos muilla on vastaavia kokemuksia.

Vauva on harrastanut tätä ärjymistä jo jostain 3-kuisesta ja on nyt 9 kk.

Kiitos!

 

[huutaa tämäkin]

Meidän 1v ilmaisee myös asioita huutamalla useammin kuin itkemällä. Kerran oli kuin aku ankasta kun jännitti itsensä patongiksi ja puristi nyrkit kiinni ja huusi niin paljon kun keuhkoista lähti. Itku tulee vaan jos todella on mielipahaa, sattuu johonkin tms. Tekee myös tekoitkua jos haluaa jotain mutta ei siten oikeasti itke. Ehkä jotkut vauvat vaan on sellasia

 

[onhan niitä]

Heh, tempperamenttisia lapsia. Olen nähnyt myös moista. Yhden äidin muksu itkee kun haluaa banaanin pöydältä sitä osoittaen, toisen muksu taas karjuu kuin hyeena saadakseen mitä haluaa.
Mutta kannattaa tottakai kehottaa lasta pyytämään nätimmin, lopettamaan käskeminen. Sitähän se huuto on. Lapsi "käskee". On oppinut sen että tällätavalla minä saan mitä haluan.

 

[hehheh]

Mulla oli poika sellainen, komensi kun oli niin kamala nälkä. Meitä vaan nauratti miehen kanssa ja kutsuttiinkin vauvaa karju-kalleksi. Nyt tuo karju-kalle on keskenkasvuinen miehenalku ja temperamenttia ja energiaa riittää.

Tytär ei karjunut koskaan ja oli muutenkin sievä ja tyttömäinen jo syntymästään.

 

[kyllä karjuu]

täällä karjutaan kanssa. Poika nyt 5kk ja tehnyt tuota noin 1,5kk jo. Itkee selvää itkua ehkä joka toinen päivä kaksi minuuttia korkeintaan mutta komentaa sitäkin enemmän. Annan kyllä komentaa ja toimin niinkuin pikkuinen tahtoo ....hän on vielä niin pieni, vasta 5kk.