Kolme lasta: kysymys tasapuolisuudesta

[Aatuttelija]

Kolmen lapsen vanhemmat tai itse kolmilapsisessa perheessä kasvaneet,

onko kolmelle sisarukselle helppoa olla tasapuolinen?

Jopa helpompaa kuin silloin, kun lapsia on vain kaksi?


Meillä on tällä hetkellä kaksi lasta ja he ovat keskenään kovin erilaiset. Koen hyvin väsyttäväksi äitiyden kahden lapsen vanhempana, koska jostakin syystä ajattelen, että kahdelle lapselle on vaikeaa olla täysin tasapuolinen ja että alitajuisesti toinen on jossakin tilanteessa "suosikki". Olen miettinyt, olisiko kolmen kanssa helpompaa kunnioittaa jokaista yksilönä, koska nyt ajattelen herkästi, että

"Aatu on poika ja siksi hän on tällainen"

"Aatu on esikoinen ja siksi hän on tällainen"

"Iita on tyttö ja siksi hän on tällainen"

Jos saisimme vielä kolmannen, meillä olisi 2 lasta samaa sukupuolta ja 3 erilaista persoonaa. Jostain syystä ajattelen, että tasapuolisuus olisi helpompaa ja arki jotenkin vieläkin "vapautuneempaa".

Kertokaa kokemuksia, kiitos.

 

[Tallu -]

Riippuu siitä, mitä tasapuolisuuteen laskee. Onko se vain rahaa, esim. 50€/vko/lapsi. Tai aikaa, 10h/vko/lapsi.

Meillä on kolme lasta, 11-17v. Nuoremmat ovat ilman muuta saaneet esim. vanhempien sisarustensa vaatteita, mutta myös uusia juttuja (myös pyöriä, suksia, luistimia ym. ns. kalliimpia hankintoja) tarpeen mukaan. Aina ne sisarusten vanhat eivät ole olleet sopivia oikeana ajankohtana tms. Samoin aikaa saavat omien tarpeidensa mukaan, esim. meidän keskimmäinen, joka on temperamenttisin, saa tietysti eniten huomiota ja aikaamme, koska vaatii sitä käytöksellään. Ja kyllä ikäkin täytyy huomioida, sillä ainahan nuorin tarvitsee eniten vanhempien huomiota/aikaa.

 

[Ultramariini]

Mitä mahdat tarkoittaa tasapuolisuudella? Meillä on kolme lasta, enkä kyllä osaa ajatella, että heille olisi helpompaa olla tasapuolinen siksi, että heitä on kolme.
Ehkä keskinäistä vertailua tapahtuu astetta vähemmän ( lapsia ei saisi vertailla, mutta kyllä se varmaan ollain lailla on väistämätöntä ) kun lapsia on kolme, kun jos heitä olisi kaksi.
Mutta tasapuolisuuteen en osaa omalla kohdallani ( tavassani kasvattaa ja kohdella heitä ) lapsilulmäärän itsessään vaikuttavan.

Ja jos lapsilta kysytään, heistä hetkittäin jokainen kokee oman asemansa epätasa-arvoisimmaksi tai ikävimmäksi. Ei ole mukavaa aina olla vanhin, ei keskimmäinen, eikä nuorin.

Ehkä epätasa-arvoa ainakin lasten silmissä on se, että esikoiselta vaatii joissain asioissa enemmän, toisaalta hänelle salliikin enemmän. Tosin tämä pätee kuopukseenkin, sillä häneltä vastaavasti joissain asioissa vaatii vähemmän, mutta toisaalta sallii ehkä paljon aikaisemmin asioita, joita on esikoiselle sallinut hänen oässään-

Ja keskimmäisen kova osa on tasapainotella siinä välissä.

 

[Aatuttelija]

Ultramariini - kiitos.

Tasapuolisuudella tarkoitan luultavasti eniten sellaista vertailun minimointia. Että tunteet "polarisoituisivat" mahdollisimman vähän.

Nyt tuntuu, että olen jollakin tavalla liiankin huolissani siitä, että "on oltava tasapuolinen - on oltava tasapuolinen - on oltava tasapuolinen", kun lapsia on kaksi. Ehkä ajattelen niinkin, että jos jonakin päivänä toinen ärsyttää ja toinen hellyttää, se on kurjaa sille ärsyttävälle. Mutta jos lapsia olisi kolme, niin se päivän suosikki saisi olla suosikki ja kaksi muuta saisivat lohtua toisistaan. Onpa minulla ajatukset, mutta näin siis pohdin

 

[äiti&mummo]

Pienten kanssa helppoa olla tasapuolinen, useammankin. Tilanne vaikeutuu, kun lapset aikuistuvat ja saavat omia lapsia. Saa olla tosi tarkka tasapuolisuudesta lastenlasten kanssa ja silti joku vuorollaaan tarviaa enempi lapsia yökylään.
Pakko pitää melkein kirjaa, kun useampi lapsi. Ei voi enää kerran kuussa jokaisen lapsia ottaa, menee muuten koko kuukausi ilman vapaita ja itsekin töissä, tarviaa jo palautua.
Hyvin kuitenkin mennyt, eivätkä niin usein apua tarvitse, lapsilleen omistautuneita vanhempia.
Oma kuopus pian täysi-ikäinen.

 

[Ultramariini]

Ultramariini - kiitos.

Tasapuolisuudella tarkoitan luultavasti eniten sellaista vertailun minimointia. Että tunteet "polarisoituisivat" mahdollisimman vähän.

Nyt tuntuu, että olen jollakin tavalla liiankin huolissani siitä, että "on oltava tasapuolinen - on oltava tasapuolinen - on oltava tasapuolinen", kun lapsia on kaksi. Ehkä ajattelen niinkin, että jos jonakin päivänä toinen ärsyttää ja toinen hellyttää, se on kurjaa sille ärsyttävälle. Mutta jos lapsia olisi kolme, niin se päivän suosikki saisi olla suosikki ja kaksi muuta saisivat lohtua toisistaan. Onpa minulla ajatukset, mutta näin siis pohdin

En tiedä, lohduttaako vaiko pikemminkin satuttaa, mutta minun on vaikea uskoa, että kukaan voisi olla kokoajan täysin tasapuolinen. Enkä tarkoita nyt pelkkää materiaa, vaan kaikkea ylipäänsä. Mutta toisaalta, onko sitä pakko ollakaan joka hetki. En tarkoita, että olisi tavoiteltava arvo olla epätasa-arvoinen, vaan sitä, ett´ä joissain asioissa lapset tarvitsevat asioita erilailla, toinen voi tarvita enemmän tukea, aikaa, huomiota jne, kuin toinen. Tai toinen voi tulla kalliimmaksi kuin toinen.. jos toinen lapsi vaikkapa on sentyylinen huithapeli sähläri, joka hukkaa ja hajottelee asioita ja tarvitsee useammin uusia vaatteita/ kännyköitä jne. .. ei mielestäni tasa-arvon nimissä täydy aina ostaa sille toisellekin jotakin.

Tai jos aikuiset lapset ovat keskenään täysin erilaisessa taloudellisessa asemassa, ei minusta ole väärin, jos auttaa enemmän lasta, joka sitä rahallisesti enemmän tarvitsee..

 

["Vieras"]

Kolme lasta, ovat sekä samanlaisia että erilaisia, mutten koe, että kohtelisin heitä jollakin tietyllä tavoin sukupuolen tai syntymäjärjestyksen vuoksi. Lähinnä tuo ikää määrää kohtelun eli kuopus ei pääse isän ja isoveljen mukaan futikseen, muuta saa olla äidin kanssa jumpassa.

 

["..."]

Ap, mulla on jo tuo olo yhdenkin kanssa kun siis pohdin, että josko toinenkin lapsi. Tuntuu, että olisin jatkuvasti surullinen toisen puolesta ja olisi syyllinen olo. Eli ei kai todellakaan pidä toista edes harkita siis minun.

 

["Vieras"]

Kolme erilaista lasta tekee sen että äitinä on kaikille vähän erilainen, tai itse koen itse syyllisyyttäkin vaikka luulenkin että lapset ei aavista ajatuksistani mitään. Esim. Meillä 2 halipulaista jotka kaipaa ja vaatii läheisyyttä ja yksi joka syntymästään asti kaivannut yksityisyyttä ja omaa tilaa, ei siis yleensä halua syliin, silityksiä halauksista puhumattakaan saati että haluaisi nukkua kainalossa tai meidän vanhempien vieressä kuten sisarukset taas haluaisivat. Ja koska siis tytön omaa halua ollaan koko ajan kunnioitettu niin minä itse koen syyllisyyttä ajatellessani mistä tytär jää paitsi, siis läheisyydestä jota muiden lasten kanssa on, eikä siis silti ole yhtään vähempää rakas kuin toisetkaan. Mutta siis sekavasti selitetty mut pointti on että aina sitä itse saa stressattua oli lapsia minkäverran vaan.

 

["vieras"]

Itse olen kolmilapsisesta perheestä ja minulla on kolme lasta.

Omat lapseni ovat vielä pieniä, kaikki alle 5v, eikä tasapuolisuusasia ole mitenkään noussut esiin. Itse tietysti mietin omaa riittämättömyyttäni, ja saavatko kaikki tarpeeksi aikaa, syliä jne, mutta arjessa uskon tällaisten asioiden jakaantuvan tasapuolisesti.

Omassa lapsuudenperheessäni oli koko ajan sellainen periaate, että kullekin tarpeidensa mukaan. Tasapuolisuus varmasti näkyi siinä, että kaikkien tarpeet täytettiin ja kaikkia rakastettiin yhtä paljon. Nyt aikuisena vanhempani suhtautuvat meihin aika samalla tavalla. Siskoni on saanut eniten lastenhoitoapua, koska asuivat lähellä isovanhempia,tarvitsivat elämäntilanteensa vuoksi hoitoapua ja vanhempani olivat silloin vielä hyväkuntoisia. Veljeni perhe on pienituloinen, ja tiedän, että heidän lapsensa saavat kalliimpia lahjoja (polkupyöriä, lasketteluvälineitä tms), joita he eivät muuten voisi saada. Itse olen opiskellut muita pidempään, ja saanut siihen aikaan taloudellista tukea. En jotenkin osaa pohtia omissa sisarussuhteissa tasapuolisuutta mitattavilla asioilla, enkä kadehdi sitä mitä muut ovat saaneet.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27582328]Itse olen kolmilapsisesta perheestä ja minulla on kolme lasta.

Omat lapseni ovat vielä pieniä, kaikki alle 5v, eikä tasapuolisuusasia ole mitenkään noussut esiin. Itse tietysti mietin omaa riittämättömyyttäni, ja saavatko kaikki tarpeeksi aikaa, syliä jne, mutta arjessa uskon tällaisten asioiden jakaantuvan tasapuolisesti.

Omassa lapsuudenperheessäni oli koko ajan sellainen periaate, että kullekin tarpeidensa mukaan. Tasapuolisuus varmasti näkyi siinä, että kaikkien tarpeet täytettiin ja kaikkia rakastettiin yhtä paljon. Nyt aikuisena vanhempani suhtautuvat meihin aika samalla tavalla. Siskoni on saanut eniten lastenhoitoapua, koska asuivat lähellä isovanhempia,tarvitsivat elämäntilanteensa vuoksi hoitoapua ja vanhempani olivat silloin vielä hyväkuntoisia. Veljeni perhe on pienituloinen, ja tiedän, että heidän lapsensa saavat kalliimpia lahjoja (polkupyöriä, lasketteluvälineitä tms), joita he eivät muuten voisi saada. Itse olen opiskellut muita pidempään, ja saanut siihen aikaan taloudellista tukea. En jotenkin osaa pohtia omissa sisarussuhteissa tasapuolisuutta mitattavilla asioilla, enkä kadehdi sitä mitä muut ovat saaneet.[/QUOTE]

Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Teillä on lapsuuden malli ollut niin hyvä että ilmeisesti siitä on ollut helppoa jatkaa. Meillä suvussa ei ole kolmen lapsen perheitä, mutta kahden lapsen perheissä on ollut tasapuolisuusongelmia. Siksi mietin, olisiko kolmikko jotenkin vapauttava kokemus. Myös muutenkin olisi kiva kokea vielä yksi lapsi. Suvussamme tasapuolisuusongelmia ovat olleet:

-Esikoiselle on ollut tiukemmat rajat kuin nuoremmalle samassa iässä
-Esikoista on kohdeltu tiukimmin, kuopus saanut kasvaa armeliaammin
-Kahden lapsen perheissä on leimattu lapset: toinen on "isin tyyppinen" (muka ikuisesti), toinen äidin tyyppinen.

En puhu vain omasta perheestäni, vaan myös serkkujeni perheistä. Lisäksi aina on ollut sukulaisilla tapana ikäänkuin päättää, kumpi sisarussarjasta on "se kivempi". Räiskyvä esikoisserkkuni muun muassa on ollut aina paheksuntaa aiheuttava, jokaisen sukulaisen keskuudessa, koska siskonsa on ollut niin lempeä ja siitä taas suvussa pidetään.

 

[kkkkkkkk]

en jaksanut lukee kaikkia vastauksia mutta... meitä on 3 (olen 19v. ja muuttanut kyllä jo pois kotoa) mielestäni on ehkä jopa vaikeampaa olla tasapuolinen kun on 3 lasta... meillä nuorin on selvästi lellikki joka on aina saanut kaiken valmiimpana eikä hänen tarvitse tehdä yhtäpaljon kotitöitä eikä hän osaakaan koska isommat on aina auttanut ja tehnyt enemmän. Vanhin on aina se "vanhin". Meillä myös hän on päässyt helpommalla koska meillä kahdella vanhimmalla on sen verran vähän ikäeroa että samalla kun vanhin on saanut lisää vastuuta on toisiksi vanhinkin jo pystynyt ottamaan saman vastuun. Ainakin hiukan vanhempana, ihan vauvana ei tietenkään. Kaksi vanhinta on myös osittain käyttänyt samoja tavaroita ja vaatteita ja nuorin saanut taas lähes kaikki uudet koska vanhimmilla käytössä olleet tavarat ovat jääneet vanhanaikaisiksi, vaikka ikäeroa vain 6 vuotta. Meillä ei olla koskaan saatu mitään säälilahjoja esim. jos joku on saanut jonkun vaatteen tai lelun (esim nimpparilahjaksi tai muuten vain tarvinnut). Toisille on vain selitetty että toinen lapsi tarvitsi tätä nyt, joskus toiste on sinun vuoro. Eli vaikka en sanoisin että meillä on hirveän tasapuolista ollut ei se kuitenkaan ole aiheuttanut mitään erityisiä "traumoja".

Kaksilapsisissa perheissä on yleensä niin että jos toisella on vaikka synttärit, ostetaan toisellekin "säälilahjoja" tai jos toinen tarvitsee uudet kengät, ostetaan toisellekin jotain saman suuruista ettei tule paha mieli ja juuri tämä on se joka aiheuttaa epätasapuolisuutta. Kaksilapsisissakin perheissä pitäisi siis opettaa lapsille että joskus toinen saa jotain mitä itse ei saa. Tämä tietysti vain yksi esimerkki tasapuolisuudesta mutta tämä pistänyt silmään itsellä!

 

[Mummeliisa]

Suurperheen äitinä (9 biolasta ja vuosien varrella 22 lainalasta) sanoisin, että tasapuolisuudella ei ole mitään tekemistä tasan jakamisen kanssa; ei ajan, ei materian , ei mikään muunkaan.

Kyse on siitä, että pyrkii antamaan jokaiselle äärettömästi rakastamalleen kaiken mitä juuri hän tarvitsee. Joillekin se on paljon, joillekin vähemmän (haluaa inhaloida muaalta enemmän).

Kokemukseni on että alle 9 v KESKIMÄÄRIN lapset haluavat ihorakkautta eli läsnäolevaa vanhemmuutta paitsi harrastuksissaan ja kouluillaan, myös yöllä unessa.
Yli sen, haluavat (karkea yleistys) hyväksymisrakkautta eli tasaverooista kohtaamistaan siinä maailmassa, mihin valinneet mennä.

Ja aikanaan jokainen haluaa että jokainen oma lapsensa olisi mummille "Maailman Napa".
(ja jokaisen kohdalta tämän onnistuneesti toteuttanutkin.)

 

["aloittaja"]

Olisiko vielä kolmen lapsen äitejä kertomaan kokemuksensa?