Se on oikeastaan hassua, miten kuumeiluvaiheessa asiaa tuntuu olevan niin paljon, että joka päivä täytyy käydä ketjussa päivittämässä kierron vaiheet ja liman määrä, mutta sitten kun on raskaana, kirjottelu jotenkin hiipuu
. Tai ehkä ekaa odotellessa olin vähän aktiivisempi, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan niin paljon, ettei tiedä missä kohtaa ehtii koneelle istahtaa. Mutta nyt on se hetki...
OLA, onnea sykeestä! On se aina helpottavaa, kun saa tuossa vaiheessa hyviä uutisia ja tietää, että ainakin alku on lähtenyt sujumaan hienosti.
Mahankasvu... Mä alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että olen paljon itse luulemaani/tuntemaani lihavampi: esim. viime lauantaina tavattiin yhtä meidän ystävää, joka ystävällisesti tiedusteli, että oliko meillä joku syy miksi muutettiin nyt syksyllä. Kun sanottiin, että perheenlisäystä on tulossa, meni jotenkin ihan hämilleen. Onnitteli kyllä, mutta ei siis ollut muka huomannut itse. Jep, siinä kohtaa viikkoja 28+6
. Pari vastaavaa kohtaamista on ollut muutaman viikon sisällä. Toisaalta, tänään oltiin esikoisen kanssa puheterapiassa ja terapeutti kyllä onnitteli spontaanisti. Musta tuntuu, että yleisesti naiset luulee sen mahan näkyvän aikasemmin, kuin se oikeasti näkyy, mutta ei nyt enää tässä vaiheessa, kun alkaa olla jo aika norsu.
Töissä oli pomolle pakko paljastaa raskaus aika aikaisessa vaiheessa, kun sen verran vaaratilanteita hommaan sisältyy. Pomon toive oli, että viimeistään np-ultran jälkeen kerron koko työryhmälle, kun tieto kuitenkin vaikuttaa työnjakoon ja näin myös toimin. Itse olisin jotenkin halunnut pantata tietoa vähän pidempään, mutta turvallisuus syistä kerroin kuitenkin.
Mullakaan ei mitään kamalan järisyttäviä vaivoja ole tullut, mutta kyllähän sen huomaa, että kroppa on aika väsynyt tähän jatkuvaan raskaanaoloon. Pahinta on ehdottomasti nuo rytmihäiriöt. Peräpukamat sain ekan raskauden aikaan eikä nuo ainakaan ole pienentyneet tässä matkan varrella. Kätilö taisi suositella tekemään niille jotain tokan synnytyksen jälkeen, mutta ehkä sitten tämän kolmannen jälkeen
. Mulla on joka raskauden loppuvaiheessa tullut käsien puutumista yöllä. Aiemmin ne on alkaneet vasta 3-4 viikkoa ennen la:aa, mutta nyt se(kin) on ollut riesana jo jonkun aikaa. Ikävintä siinä on, että oikean käden kolmeen keskimmäiseen sormeen tunto ei palaa päivänkään aikana
. Inha tunne olla koneella, kun kirjottaminen on jokseenkin hankalaa. Supistuksia oli jo ihan kivasti, mutta saikku auttoi niihin tehokkaasti. Eikä ne varmana mitään mulla tekiskään tuolla alaosastolla, ihan oon varma, että mennään viikolle 42 ennen kun mitään tapahtuu.
Tässä tämän päiväiset pikaisesti
.
Onnenmurunen 29+3