kolmas lapsi????

En tiedä missä muuallakaan puhua,kun asiat vaan pyörii päässä...tein juuri testin joka näytti plussaa...olen aivan loppu kahden lapsen kanssa...toinen vuoden ja toinen neljä ja vielä olisi yksi lisää tulossa...pelottaa tosiaan että ei jaksa,kun nyt on niin vaikeaa,mutta myös abortti tuntuu pahalta...kumpi on sit pahempi??en tiedä,mutta vastaus pitäis varmaan keksiä ja nopeasti.
Ehkäsykään ei näköjään aina valitettavasti toimioli vain pakko purkaa päätä,vaikka ketään ei voi sitä mun puolesta päättä...

 

tee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu...painottele asioita.
ja jos tuntuu sittenkin vielä että ei yhtä lasta lisää jaksa niin ei auta kuin se toinen vaihto ehto...vaikka se kuinka ikävältä tuntuisi :hug:

 

Kyl kaikki hyvin menee, mulla on kolme lasta 6v,4v ja 10kk Alku oli rankkaa kun tuo kolmonen syntyi mut kyllä hengissä on selvitty. Tsemppiä päätöksen tekoon ja voimia :hug:

 

mullakin vähän samanlainen tilanne oli huhtikuussa kun sain selville että kolmonen tulossa. esikko oli 4 ja risat, pikku kakkonen yks ja risat. olihan mulla pientä vauvakuumetta ollut, mutta epäilytti silti miten pärjään kolmen pienen kanssa kun joskus kahdenkin kanssa väsyttää kamalasti.

ja kun testi olikin yllätysplussa, ensi ajatukseni oli että voi prkl en tule ikinä valmistumaan tuolta koulusta kun kolmas syntyy samojen opintojen aikana. aluksi tosiaan kirosin pari tuntia :ashamed: ja silti vähän kutkutti että kohta tuntuu taas ihania liikkeitä masusta. pikku hiljaa annoin niiden positiivisten tunteiden voittaa, sanoihan äitinikin että on ne lapset kuitenki aina lahja.

tulin siihen tulokseen ettei se oo ku asennoitumisesta kiinni. tiedän että alku on aina hankalaa, kun uusi vauva tulee ja etsitään taas uutta rytmiä. mutta ei se auta kuin etsiä se rytmi. ja olen jo nyt alkanu muutenki luoda enempi rytmiä omaan ja lasten arkeen kun muuten olen aika taipuvainen menemän siitä mistä aita on matalin. aamuisin aina laiskottaa..

niin ja aborttia en missään vaiheessa ajatellut. se ei tule koskaan olemaan mulle vaihtoehto. en arvotele muita omista päätöksistään, mutta tämä on minun.

 

Onnea plussailusta! Onneksi lapset kasvaa tosi nopeesti ja opiskeluihin voit kyllä panostaa, saathan ykkösen ja kakkosen jo hoitoon. Eli jos nyt plussasit niin ensi lukuvuoden ehdit käymään koulua, itse olen ollut monimuotokoulutuksessa ja raskaana / pienen lapsen äitinä tiedän ettei koulun käyminen aina ole helppoa, mutta kun uskoo itseensä niin onnistuu. Onko teillä mahdollisuutta palkata vaikkapa au pair avuksi (minimi 252 euroa / kk kun sille pitää maksaa). Tsemppiä!

 

Onhan sun nuorempikin sitten vauvan syntyessä melkein 2vuotias ja vanhmpi viiden. Kyllä niin isojen lasten kanssa pärjää.
Itsellä kolme lasta n. 1v.9kk ikäeroilla ja hyvin on mennyt.
Serkkuni sai juuri kolmannen lapsen, eka on 3v. toinen täytti just vuoden ja kolmas on 3vkoa! Vilinää piisaa, mutta sitä jaksaa kun on pakko. Ja lapset on silti rakkaita, vaikka välillä raskaitakin ovat. :hug:

 

Meillä nyt kaksi poikaa (vuosikas ja 6-vuotias). Ikäeroa siis reippaasti, mutta silti välillä väsy painaa...Mikäli ehkäisystä huolimatta tulisin raskaasti pitäisin lapsen aborttia en edes harkitsisi, mutta näin ajattelin siis omasta puolestani =) . Kukaanhan ei voi toisen puolesta päätöstä tehdä. Tsemppiä sulle mihin ratkaisuun tuletkin!

 

Meille on kans tulossa kolmas ja se oli yllätysvauva! kaksi edellistä on tekemällä tehty ja olin päättänyt että en tee enempää.Mutta aina kaikki ei mene niinku suunnittelee!Olen myynyt kaikki vauvakamat pois ja nyt joudun hommaamaan kaikki uusix. Ensin tuntui et en halua tätä vauvvaa,mutta abortti tuntui mahdottomalta ajatukselta.Olen väsynyt ja pelkään että en jaksa, mutta tiedän sisimmässäni jaksavani kun on pakko.Pikkuhiljaa alan innostua ja ostin jo ekat vaatteet vauvalle.Uskon että tämän vauvan syntymä on aivan yhtä ihana asia kun edellistenkin lasten.Ajattelen että se on meidän pieni enkeli, ja hänen tulollaan on jokin merkitys. Tsemppiä sulle, kuuntele sydäntasi!

 

\

Meille on kans tulossa kolmas ja se oli yllätysvauva! kaksi edellistä on tekemällä tehty ja olin päättänyt että en tee enempää.Mutta aina kaikki ei mene niinku suunnittelee!Olen myynyt kaikki vauvakamat pois ja nyt joudun hommaamaan kaikki uusix. Ensin tuntui et en halua tätä vauvvaa,mutta abortti tuntui mahdottomalta ajatukselta.Olen väsynyt ja pelkään että en jaksa, mutta tiedän sisimmässäni jaksavani kun on pakko.Pikkuhiljaa alan innostua ja ostin jo ekat vaatteet vauvalle.Uskon että tämän vauvan syntymä on aivan yhtä ihana asia kun edellistenkin lasten.Ajattelen että se on meidän pieni enkeli, ja hänen tulollaan on jokin merkitys. Tsemppiä sulle, kuuntele sydäntasi!

mulla melkeenpä sama tilanne kun sulla.. kolmonen kans tuli ihan yllärinä, vaikka ehkäisy olikin. aluksi olin oikeesti että ei voi olla totta!!!.. meillä pojat 6v ja 2v, ja olen kaikki viikot yksinheidän kanssaan... mutta mutta.. mites onkaan mieli muuttunut.. viikkoja nyt 26 koossa ja niin ollaan tästäkin vauvasta innoissamme, kuin on oltu edellisistäkin.. =) tiedän että joudun "lujille"... mutta kyllä mä uskon että mä selviän.. =) voimia kaikille jotka samas tilanteessa... :hug:

 

Kiitti teille kaikille rohkaisevista sanoista! Antoivat voimia, kun olen täällä kahden tytön kanssa ilman miestä nyt muutaman viikon... Tytöt on syntyneet vuoden välein, iät nyt 1v5kk ja 5kk. Meilläkin on mennyt ihan hyvin, vaikka tuo pieni ikäero aluksi hiukan hirvitti! Jos nyt saisin tietää kolmannen olevan tulossa, niin panikoisin aika raskaasti... Muttei se abortti sopisi mun valinnakseni siitä huolimatta. Miettisin aina, minkälainen tyyppi sieltä olis tullut...

 

Meilläki yllätysvauva ilmoittu tuloaan tällä viikolla. Kolmas lapsi oli suunnittteilla muttei ehkä just nyt. Just ollut muutto ja asuntolainat yms. Mutta toki ollaan iloisia vaikkakin hämmentyneitä, lapsi on tervetullut. Ompahan sitten meidän osalta lapset tehty ja kaikki alle 30v. Kunhan ei taas heitä sitä kamalaa pahoinvointia mitä aikasemmilla kerroilla, että jaksaa tuusuta poikien kanssa ja olla töissä.

 

Meille on kolmonen kans tulollaan, ihan kyllä suunnitellusti =) Ekan ja tokan ikäero on 1v1kk ja tokan ja kolmannen tulee olemaan noin 1v7kk. Kyllä sitä pärjää kun niin päättää! Nimenomaan halusin pienet ikäerot, vaikka alku on hankalaa (kakkosella oli koliikki...) niin kyllä sen nyt huomaa miten lapsilla on toisista seuraa. Vähän mietityttää toki kun mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä mut onhan me pärjätty tähänki asti, ja apua saa mummoloista jos tarttee. Eniten pelkäsin raskaus aikaa, et jos tulee yhtä pahat oireet ku viimeks mut just tänään ultrassa sanoin lääkärille että ihmeen hyvin on menny. Paremmin ku uskalsin kuvitella!
Ap:lle kovasti voimia! Kyllä sä hyvin jaksat, vauva-aika on kuitenki niin lyhyt... Ja onnea :flower: