En nyt tiedä kuulunko ihan tuohon 3-lasta-pienellä-ikäerolla-kategoriaan. Meillä lapset nyt 11v tyttö (tässä kohtaan voin todeta, että eri isä kuin muilla), 5v ja 4v pojat ja pian 5kk ikäinen tyttö.
Tuo, että esikoinen 6 ja 7 vuotta vanhempi kuin 2. ja 3. lapsi, niin on ollut hyvä. Isosisko ei ollut mitenkään mustasukkainen nuoremmista veljistä ja mielellään vain auttoi pienissä jutuissa kotona. Piti seuraa, toi vaipan tai tutin jne. Itseasiassa oli innoissaan, kun sai auttaa ja näin tunsi itsensä tärkeäksi. Sekin varmaan auttoi asiaa, että silloin vielä isällään ollessa oli ainokainen ja sai siellä kaiken huomion. Asuu ja asui jo tuolloin viikon mulla ja viikon isällään.
Se taas, että pojilla vain 1v1kk ikäeroa on tässä kohtaa elämää erittäin hyvä. Ja jo ollut muutaman vuoden. Tietenkin se ensimmäinen vuosi oli rankkaa, kun kaksi vaipoissa ja yksi ekaluokkalainen. Mutta ekaluokkalaisesta tosiaan vain ollut apua. Mutta kun molemmat alkoivat kävellä ja ilmaista itseään verbaalisesti helpottui huomattavasti. Meillä pojat viihtyvät toistensa seurassa hyvin. Keksivät leikkejä yhdessä. Heillä myös välillä omakieli, jota välillä ei ymmärrä kukaan muu (puhuvat suomea ja englantia sekaisin, siis erittäin sekaisin). Tappelevatkin sujuvasti keskenään, tietenkin.
Hyvä puoli myös vuodenikäerolla, että vanhempi pojista ei oikein ymmärtänyt olla mustasukkainen. Meni sen puolesta helposti.
Ja nyt meillä siis 5kk ikäinen tyttö. Pojat eivät edelleenkään ole mitenkään mustasukkaisia. Minun mielestäni ainakaan. Osoittavat vällillä mieltään ja ovat uhmakkaita, mutta ei se minusta mitenkään erityisesti pikkusiskosta johtuvaa. Vähän koitetaan rajoja ja tuleekin poikia vahtia tytön vieressä leikkiessä.
Suunnitelmissa meillä olisi vielä yksi lapsi, mutta ei vielä vuoden päähän. Parin vuoden ikäeroa toivotaan. Eikä sitä edes tiedä saadaanko enää lapsia.
Aluksi kuopuksen piti syntyä jo noin vuotta aikaisemmin, mutta sain keskenmenon. Meille siis ei ollut tarkoitettu lasta vielä sillon. Ja nyt tuntuu, että parempi näin päin. Luulen, että nuorempi pojistakin "tyytyväinen", kun sai olla pienin vielä vuoden enemmän. Ehkä senkin vuoksi mustasukkaisuudesta ei meillä ole ongelmia ollut, kuten kaverini perheessä, jossa ikäeroa 3 vuotta.
kiitos asiallisista vastauksista.
Riippuuhan toi siitäkin, että minkä luontoset ne edelliset lapset on. Jos on kauheita menijöitä niin jaksaako sitä sitten mennä kaikkien perässä? Oman jaksamisensa jokanen kai itse pystyy parhaiten mittaamaan.
