Kolmas lapsi

[Miukumau]

Ja antaakko sen tulla vai ei...

2 lasta vajaat 5 ja 3 vuotiaat jo. Olin aina ajatellut että haluan kolme lasta, mutta miehelle oli ehdoton ei. Nyt mies on alkanut lämpeämään kuitenkin ja minä taas vähän epäröin... Olen saanut vakituisen työpaikan, isommat aloittivat tarhan ja elämä on tasaantunut... Omaa aikaakin on enemmän.

Mietityttää pärjääminen kolmen lapsen kanssa, miten matkustelut ym. onnistuu (ollaan aika liikkuvaa sorttia) ja muut arjen ongelmat.

Mutta toisaalta en haluaisi lapsia isoilla ikäeroilla, itsellä monta sisarusta ja koen ne rikkaudeksi. Vauva aikaa on kyllä ikävä ja vauvakuumetta poden kovastikkin aika ajoin. Olisi ihana vielä kerran kokea raskausaika, saada pieni nyytti ja seurata ja kasvattaa siitä ihana oma persoonansa.

Pelkään, että jos emme lasta enää saa niin kadun sitä myöhemmin.

Olisi kiva kuulla kommentteja ja varsinkin kuulla mitä olette tehneet jos linjoilla porukkaa joka painii/on paininut saman ongelman kanssa!

 

[l]

meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten.Nyt meillä kolme lasta,tosin kuopus vammauitui pahoin synnytyksessä.Isommat lapset jatkoivat päiväkodissa.

 

[sisko]

meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten.Nyt meillä kolme lasta,tosin kuopus vammauitui pahoin synnytyksessä.Isommat lapset jatkoivat päiväkodissa.

Saanko udella millä tavalla vammautuminen tapahtui ja kuinka se vaikeuttaa elämäänne? Siskollani esikoinen halvaantui vyötäröstä alaspäin synnytyksessä. Upea, aurinkoinen 7-vuotias, mutta valitettavasti koko elämänsä joutuu viettämään pyörätuolissa. Kaksi sisarustakin siunaantunut (tervettä).

 

[Oikeesti]

En tekis kolmatta. Ja ihan tosissani olen sitä mieltä, että oikein hyvä peruste siihen on ilmastonmuutos ja hiilijalanjäljen pienentäminen.
Ja kyllä nauttisin myös siitä, että elämä on jo helppoa. Nimim. jatkuvassa kiireessä ja univajeessa elävä

 

[äiti]

En tekis kolmatta. Ja ihan tosissani olen sitä mieltä, että oikein hyvä peruste siihen on ilmastonmuutos ja hiilijalanjäljen pienentäminen.
Ja kyllä nauttisin myös siitä, että elämä on jo helppoa. Nimim. jatkuvassa kiireessä ja univajeessa elävä

Jos sun perustelut on nuo miksi teit edes sitä ensimmäistä?! Kolmas lapsi kuluttaa luonnon varoja huomattavasti vähemmän, kuin ensimmäinen...

Ap-lle voin kerto, että tulet nauttimaan kolmannesata lapsesta eniten, kun kaikki on jo tuttua. Nyt työ-tarhaelämän jälkeen on taas ihana jäädä kotiin lasten kanssa.

Ja matkustelut onnistuu hyvin, kun lapsi on alle 2v. hänet saa ylimmääräisenä yleensä ilman maksua hotellihuoneeseen.
Myöhemmin täytyy löytää perhe huone tai ottaa kaksi huonetta tai sitten lähteä tuttujen kanssa niin, että yksi lapsista sijoitetaan heidän huoneeseen ainakin paperilla...

Autoonkin mahdutte vielä hyvin...

 

[nedra]

Meillä on yhteiset 5v ja 3v,miehellä lisäksi vielä yksi lapsi,meidän perhe kasvaa ensi kesänä "kolmannella".Se vain tuntui oikealta,auto vain vaihdetaan isompaan ja esikoinen menee syksyllä eskariin joten hoitojärjestelyt olisivat muuttunet joka tapauksessa.

 

[mie]

Samaa tilanne täällä. Pojat reilu 4v ja 2,5v ja kova pohdintaa käynnissä kolmannesta, ihan samanlaisilla ajatuksilla kun ap:llakin Toisaalta haluaisin kolmannen ja en kovin pitkällä ikäerolla eli kohtapuolin pitäisi ruveta yrittämään. Toisaalta taas pojat ovat jo kivan "isoja", meilläkin elämä tasaantunut ja helpottanut.

Minua jotenkin herätti, kun päälle 60v työkaveri ja kahden lapsen äiti sanoi, että hänellä oli samanlaisia pohdintoja kolmannesta, mutta jättivät tekemättä ja myöhemmin on kaduttanut. Että kait meillekin se kolmas tulisi, koska en usko että ikinä katuisin jo olemassa olevaa lasta, mutta minuakin saattaisi parinkymmenen vuoden päästä kaduttaa, ettei kolmatta tehnyt kun mahdollisuus oli...

 

[l]

meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten.Nyt meillä kolme lasta,tosin kuopus vammauitui pahoin synnytyksessä.Isommat lapset jatkoivat päiväkodissa.

Saanko udella millä tavalla vammautuminen tapahtui ja kuinka se vaikeuttaa elämäänne? Siskollani esikoinen halvaantui vyötäröstä alaspäin synnytyksessä. Upea, aurinkoinen 7-vuotias, mutta valitettavasti koko elämänsä joutuu viettämään pyörätuolissa. Kaksi sisarustakin siunaantunut (tervettä).

meilläkään tyttö ei kävele koskaan,vaikkei ole halvaantunut...

 

[Miukumau]

Minua jotenkin herätti, kun päälle 60v työkaveri ja kahden lapsen äiti sanoi, että hänellä oli samanlaisia pohdintoja kolmannesta, mutta jättivät tekemättä ja myöhemmin on kaduttanut. Että kait meillekin se kolmas tulisi, koska en usko että ikinä katuisin jo olemassa olevaa lasta, mutta minuakin saattaisi parinkymmenen vuoden päästä kaduttaa, ettei kolmatta tehnyt kun mahdollisuus oli...

Tämä on muuten sama mihin olen törmännyt asiasta muiden kanssa keskustellessa... Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kukaan ei ole katunut lastaan, mutta tekemättä jättäminen on jäänyt kaivelemaan.