Koliikkivauvojen äidit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apuja kaivataan!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apuja kaivataan!

Vieras
Meillä paha koliikki kestänyt nyt 2,5kk. Tämä alkoi jo synnärillä. Ollaan oltu sairaalassa osastollakin viikonlopun yli tutkituttamassa vauvaa ja "lepuuttamassa hermoja" jossa neuvoksi saatiin 3 tunnin syöttövälit (ennen tissitteli tunnin välein) ja omasta ruokavaliosta maito ja kananmuna pois, myös mausteet ym tuliset ruuat pannassa, maustamiseen saa käyttää vaan suolaa. Myös silent refluksiepäily (Gaviscon 1,5ml syöttöjen jälkeen). Lisämaitona Almiron Pepti mitä menee max 40ml/syöttö ja tissiä päälle. Tyttö on tuttipullosta kieltäytyjä ja tuokin pikkumäärä menee pullosta väkisin, ei siis yksinkertaisesti osaa imeä pullosta. Tuttia ei ota millään.

Nyt 3vkoa maidotonta ruokavaliota alla ja ehkä päivät menee pikkusen paremmin mutta illat aivan kamalia siltikin. Osastolta neuvottiin nukuttamaan omaan sänkyynsä mutta tämä ei vaan onnistu! Herää 10 min välein täyteen kirkumiseen. Nukkuu päikkärit väkisin vaunuissa, siinäkin koko ajan heräillen jolloin vaunuja täytyy heiluttaa vähän väliä. Yöunille nukahtaa n. yhden aikaan yöllä jota ennen tyttöä on kanneltu, "pomputeltu", ajeltu kynnyksen yli vaunuilla..ym ym..joskus joudutaan lähteä ajamaan autolla keskellä yötä kun mikään ei auta. Pahin huuto on ilta seitsämästä yhteen asti yöllä (päivällä on tyytyväinen n.puolituntia syötön jälkeen ja taas alkaa huuto). Iltarutiinit aloitetaan ajoissa mutta mikään ei auta!Tunnelin päässä ei tunnu näkyvän valoa ja voimat on loppu.

Miten teillä illat menee, alatteko edes "nukuttamaan" ajoissa kun kerran nukahtaminen tapahtuu yöllä. Itse saan nukuttua yöllä n. 4tuntia ja päivällä en yhtään kun tyttöä pitää kantaa koko ajan. Alkaa pelottamaan että pää hajoaa..vertaistukea kaivataan!! Kertokaa päivästänne ja selviytymistarinoistanne..

 
Meillä erittäin samankaltainen tapaus, paljastunut moniallergiseksi. Aika harvoin koliikki alkaa heti syntymästä, mutta niin vaan meillekin yritettiin monta kuukautta uskotella, että koliikkia se on, kyllä se siitä. :( Tuo refluksikin viittaa allergiaan.

Oletteko käyneet allergologilla vai ihan yleislääkärillä tai neuvolalaääkärillä?
 
Meillä kolikkinen meni siinä 1-2 aikaan nukkumaan. Huusi kuin sireeni. Istuin keinutuolissa kiikuin ja vaapuin siinä miten sattuu. Ja lapsi oli jotenkin edes vähemmän äänekäs. Milloin mies kanniskeli sitä lasta pisin kämppää hyppien melkein.

Ei me nukutettu mitenkään erilaisesti. Kun laittoi sänkyyn alkoi huutaa kuin syötävä. Kerran taidettiin kokeilla että loppuisko huuto mutta ei. Kokeiltiin kaiken maailman luontaistipat, apteekin tipat eikä niistä ollut ainakaan meille mitään apua. Katsoin itse mitä söin, rajoitin ruokavalion hyvinkin alkeelliseksi. Ei apua.

Meille se aika oli sitten vaan että 4kk kun tuli täyteen se loppui. En oikeastaan tiedä miten siitä pärjättiin, jotenkin. Ja kuolleita oltiin fyysisesti. Päivisin roudasin rintarepussa, kun muu ei kelvannut enkä jaksanut koko ajan kantaa kun joskus piti syödäkin. Ja koko ajan hytkyin ja keinuin.

Mikä itseä helpotti niin välillä mies otti vastuun ja mä nukuin kuulokkeilla, kun muuten pää olisi pimahtanut siihen. Ja sitten toisinpäin.
 
Meillä alkoi kans laitokselta mahavaivat,mikään niihin ei auttanut...paitti vyöhyketerapia pisti mahan toimimaan,mikä kans jumitti.
Päivisin oli sylitavaraa täysin,päikkärit liikkuvissa vaunuissa,hetkekskään ei voinu pysähtyä... pikkuhiljaa alko nukkuun niin et esim.20min putkeen ja sit uudelleen heijaamalla jatko unta...
Illalla nukahti huudettuaan n.2h,sylissä humputettiin siihen saakka. Omaan sänkyyn(pinnikseen) ei suostunut koskaan menemään.

Mahavaivat kesti pitkään,vasta 10kk ikäsenä loppu yövaivat,9kk alko nukkumaan päikkäreitä putkeen...allergiat yms.tutkittiin,mut mitään ei löytynyt.

Meillä poika nukku sit kun vihdoin nukahti vieressä,ettei mun tarvinut nousta ees taas syöttämään tms. Ja se oli mun pelastus...opin nopeesti toimimaan pakolliset hyssyttelyt yms.niin etten ees kunnolla heränny :D

Rankkaahan toi aika oli ja vaikka varsinainen koliikki helpotti 2,5kk ja iltaitkut 4kk ikäsenä,niin risaisia öitä ja mahavaivoja kesti tosiaan sinne pikkasen alle 1v ikään...mut kokoajan helpotti. Nyt poika 1v7kk ja herättää kerran yössä =)

Mun neuvo on et menkää sieltä mistä aita matalin,nukuta miten nukahtaa ja minne nukahtaa...pääasia et kaikki saa nukutuks. Tilanne voi muuttua yhdessä viikossa parempaan!! vaikka siltä ei nyt näyttäisi....tsemppiä ja koita saada joku viemään lasta vaikka vaunulenkille,et saisit nukkua :hug:
 
Parin vkon päästä aika keskussairaalan allergialääkärille jossa tav. maidon siedätys ja keskustellaan enemmän tuosta refluksista kun se on tosiaan vasta "epäily", aijon vaatia pH-mittauksia. Rintareppu on yksi meidän päivän "pelastavista asioista"..ilman sitä en varmaan pärjäisi. Kyllä oon itekkin sitä mieltä että tässä nyt on muutakin kun koliikkia. Tosiaan kaikki maitohappobakteerit ollaan koitettu (tällä hetkellä menossa dds-junior) ja diflatyl ja cuplaton jne. Tytöllä kävi pari kerta myös jumppari täällä kotona sillä hän on todella jäykkä ja vetää selän kaarelle (ollaan jumpattu tyttöä ite jo yli kuukausi). Kuolaa/kuplavaahtoa valuu suusta koko ajan ja kielikin on omituisen jäykkä ja todella usein ulkona, oon alkanu pelätä cp-vammaakin..
 
..niin ja vyöhyketerepiatkin on käyty läpi ilman apuja. Joskus sitä on niin ahistunut kun ei pysty nauttimaan omasta vauvastaan vaikka kovasti haluaisi. Perheessämme on lisäksi kohta reilu 4,5v adhd poika jonka kanssa yöt alkoi sujua vasta 3,5 vuotiaana (pojalla eri isä, hänen isällään adhd ja asperger). Kummankaan, mieheni tai mun suvussa ei ole allergioita mutta ei sekään niitä täysin pois sulje. Eipä ois uskonu että voi olla näin rankkaa!!
 
Mä oon nyt niin kipeenä etten jaksa meidän koko tarinaa kertoa mutta meillä siis nyt tyttö jo 1v4kk ja elämän alkutaival meni täysin koliikin aiheuttamassa 'huurussa'.
Meillä huudot alkoi myös jo synnärillä ja siitä jatkuivat rajuina, jopa läpi yön, ja päivisinkin oli tosi itkuinen ja masukipuinen.

Koitettiin disflatyl ja cuplaton, kummastakaan ei löytynyt suurta apua. Käytiin vyöhyketerapiassa 3krt mutta apua ei löytynyt sieltäkään. Mekin oltiin lastenklinikalla pariin otteeseen mutta ei heiltäkään löytynyt mitään apua kun ei löytynyt syytäkään itkuihin. Ylilääkäri vain mainitsi että tyttömme oli 'pahin' koliikkilapsi jonka oli koko pitkän uransa aikana nähnyt.

Sitten ystävän kautta päästiin osteopaaton vastaanotolle ja ensimmäisen kerran tuntui että itkut vain paheni ja tyttö pulautteli rajusti. Uskaltauduttiin kuitenkin sinne toisenkin kerran ja tämä kerta muutti meidän pienen perheen elämän, seuraavana yönä tyttö nukkui ekaa kertaa sängyssä vieressäni kun siihen asti oltiin hytkytetty sylissä läpi yön. Tyttö oli tällöin reilun 6vkon ikäinen.

Ota yhteyttä neuvolaan ja sano että nyt et enää jaksa, pelkäät mielenterveytesi puolesta. Sieltä on mahdollista saada hoitoapua päiviin, eivät vaan sitä meinaa hevillä tarjota. Pysy kuitenkin tiukkana. Me ei tällaisesta avusta tiedetty kuin vasta liian myöhään.

Itse nukuin keskimäärin 2h/vrk ja usein pelkäsin että oikeasti napsahdan kohta. Pienelle en olisi tehnyt mitään mutta joillekin tutuille muka vitsillä heitin että onneksi ikkunat on lukittuna ja ei ole parveketta kun asuttiin viidennessä kerroksessa. Todellisuudessa olin niin väsynyt että jos apua ei olisi piakkoin löytynyt en tiedä miten olisin jaksanut vaikka rinnalla oli mies joka työaikojensa puitteissa teki kyllä enemmän kuin oman osansa, kaikkensa.

En voi muuta sanoa kuin että voimia.
Lämpimästi suosittelen osteopaattia!!
 

Yhteistyössä