koliikki-/allergiavauvojen äidit, saisiko vertaistukea

[what]

tuliko teille ns. katkeroitumista siitä, kuinka vauva-ajasta suurin osa meni siihen hyssyttelyyn, heijailuun, altistukseen ja ainaiseen arpomiseen? Itseni täyttä tällä hetkellä valtava katkeruus ja kateus siitä, kuinka läheisille syntyneet vauvat ovat niin helppohoitoisia ja kaikki sujuu loistavasti.

Olen hakenut jo apuakin tähän kauheaan tunteeseen, vaikka onnellinen läheisteni puolesta olenn, mutta ei auta.

Jos jollain on vastaavasta kokemusta, auttaisitteko, kiitos.

 

[NallePuh82]

No meillä oli aikas vaativa vauva-aika, koska lapsella oli paljon allergioita. Neuvola ei yllättäen ottanut tosissaan ja pari ekaa yksityistäkään ei osannut auttaa. Meillä helpotti oikeastaan ekan kerran vähän n. 5 kk kohdalla, kun lopetin imetyksen ja sitten löydettiin sopiva erityiskorvike. Lapsi oireili meillä mun imetysdieeteistä huolimatta

Mulla lähinnä katkeroitumista on neuvolaa kohtaan ja ehkä itseäni kohtaan. Jotenkin sitä syyllistää itseä, että olisi pitänyt aiemmin tajuta yms.

 

[Vernalis]

Tuttu tunne Nyt mun vauva on kyllä jo 2.5v ja allergiat aika hyvin helpottamassa. Mutta muistan varmasti loppuelämäni kun jouduin lopettamaan imetyksen kun poika oli 4.5kk kun ei saatu häntä millään oireettomaksi ja oireet olivat pahoja.
Katselin useasti kateellisena kun kaverini imettivät vauvojaan melkein vuoden ikäisiksi :'( Ja itku oli tulla monet kerrat.
Valvoimme pojan kanssa vielä kun hän oli yli 1v ja sitten syyksi selvisi vielä refluksi, alkoi sitten vyyhti aukeamaan.
Nyt on usein paha mieli pojan vuoksi kun joudun häntä kieltämän syömästä jotakin ja muut lapset mussuttavat vieressä herkkuja :'( Ja itku meinaa edelleenkin tulla.

 

[NallePuh82]

Meillä meni Vernalis aika samalla kaavalla tuo juttu. Lisänä oli viel tuo refluksi myös, meillä lähinnä allergian oireena sekin. Meillä lapsi on nyt kolme ja refluksilääkitys on voitu lopettaa ja allergiat kovaa vauhtia väistymässä, joten kyllä se siitä :hug:

 

[Meiju]

Meillä myös vaikea vauva-aika pahoine allergioineen, mutta en jaksa olla "katkera" tai vihainen muille, joilla mennyt vauva-aika "helpommin". Meillä esim. kuitenkin yöt nukuttiin lopulta hyvin, kun nukkumaan päästiin ja tuttavaperheelle ihan hirveän huonosti nukkuva vauva, ja edelleen (lapsi yli vuoden) heräilee öisin unilouluista huolimatta.

Toisilla on toisenlaiset ongelmat ja toisilla toiset.

Ajattelen myös asiaa niin, että paljon huonomminkin voisi asiat olla. Meillä ei esimerkiksi ole vauvalla ollut syöpää tai muuta vakavaa tai hengenvaarallista sairautta. Näitä juttuja kun ikävä kyllä on paljon tässä maassa/maailmassa.
Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tsemppiä kaikille =)

 

[jep]

No meillä oli aikas vaativa vauva-aika, koska lapsella oli paljon allergioita. Neuvola ei yllättäen ottanut tosissaan ja pari ekaa yksityistäkään ei osannut auttaa. Meillä helpotti oikeastaan ekan kerran vähän n. 5 kk kohdalla, kun lopetin imetyksen ja sitten löydettiin sopiva erityiskorvike. Lapsi oireili meillä mun imetysdieeteistä huolimatta

Mulla lähinnä katkeroitumista on neuvolaa kohtaan ja ehkä itseäni kohtaan. Jotenkin sitä syyllistää itseä, että olisi pitänyt aiemmin tajuta yms.

meillä aikalailla sama juttu, muuta en ole katkera itseäni vaan neuvolaa kohtaan, kun itse ehdotin siellä allergiaa, niin (nuori) lääkäri suunnilleen nauroi että ei se ole mahdollista. sitten kun aloin itkeä siellä, kun tiesin että joku vauvalla on vikana kun se vaan itkee aivan koko ajan, niin eivät tehneet mitään vauvan itkun selvittämiseksi vaan sen sijaan tekivät mulle masennustestin. jäimme aivan yksin asian kanssa ja ehdimme jo pelätä vaikka mitä sairautta kunnes menimme yksityiselle.

olen myös tavallaan katkera siitä miten paljon helpommalla monet muut pääsevät, vaikken todellakaan toivo kenellekään samaa. mutta nyt kun meillä on uusi vauva ja kaikki paljon helpompaa, niin olen päässyt katkeruudesta yli. tosin edelleen kaivelee muutaman kaverin ja sukulaisen asenne, että muka liioittelimme asiaa (siis kun itkun syy ei vielä ollut selvinnyt). tuli sellaista kommenttia, että: "ettekö te tienneet että vauvat itkee?" ym. yhtä fiksua, mistä olen edelleen loukkaantunut.

 

[ap]

Meillä myös vaikea vauva-aika pahoine allergioineen, mutta en jaksa olla "katkera" tai vihainen muille, joilla mennyt vauva-aika "helpommin". Meillä esim. kuitenkin yöt nukuttiin lopulta hyvin, kun nukkumaan päästiin ja tuttavaperheelle ihan hirveän huonosti nukkuva vauva, ja edelleen (lapsi yli vuoden) heräilee öisin unilouluista huolimatta.

Toisilla on toisenlaiset ongelmat ja toisilla toiset.

Ajattelen myös asiaa niin, että paljon huonomminkin voisi asiat olla. Meillä ei esimerkiksi ole vauvalla ollut syöpää tai muuta vakavaa tai hengenvaarallista sairautta. Näitä juttuja kun ikävä kyllä on paljon tässä maassa/maailmassa.
Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tsemppiä kaikille =)

tiedän kyllä tasan tarkkaan, ammattini puolesta, mitä pahoja sairauksia ja vammoja voi vastasyntyneillä ja lapsilla olla. Tiedän, että ajatukseni on täysin älytön, mutta kaipasinkin vertaistukea, enkä tuollaista moraalisaarnaa. Kyllä meilläkin meni kaikki hyvin sen jälkeen kun saatiin oikea korvike matkaan, mutta silti....

 

[Pessi]

En ole katkera enkä vihainen tms, mutta vähän harmissani että ensimmäinen vuosi melkeinpä meni maitoallergian siivellä. Yöt valvottiin yli vuoden ikäiseksi. Vauva oli itkuinen ja kiukkuinen enkä osannut mitenkään helpottaa hänen oloaan ennen kuin päästiin kunnon lääkärille.

Meille on pian tulossa perheenlisäystä, ja elättelen toiveita että uuden tulokkaan kanssa menisi mukavammin. Osaamme ainakin tarttua ongelmiin aiemmin jos niitä tulee.

 

[ap]

No meillä oli aikas vaativa vauva-aika, koska lapsella oli paljon allergioita. Neuvola ei yllättäen ottanut tosissaan ja pari ekaa yksityistäkään ei osannut auttaa. Meillä helpotti oikeastaan ekan kerran vähän n. 5 kk kohdalla, kun lopetin imetyksen ja sitten löydettiin sopiva erityiskorvike. Lapsi oireili meillä mun imetysdieeteistä huolimatta

Mulla lähinnä katkeroitumista on neuvolaa kohtaan ja ehkä itseäni kohtaan. Jotenkin sitä syyllistää itseä, että olisi pitänyt aiemmin tajuta yms.

meillä aikalailla sama juttu, muuta en ole katkera itseäni vaan neuvolaa kohtaan, kun itse ehdotin siellä allergiaa, niin (nuori) lääkäri suunnilleen nauroi että ei se ole mahdollista. sitten kun aloin itkeä siellä, kun tiesin että joku vauvalla on vikana kun se vaan itkee aivan koko ajan, niin eivät tehneet mitään vauvan itkun selvittämiseksi vaan sen sijaan tekivät mulle masennustestin. jäimme aivan yksin asian kanssa ja ehdimme jo pelätä vaikka mitä sairautta kunnes menimme yksityiselle.

olen myös tavallaan katkera siitä miten paljon helpommalla monet muut pääsevät, vaikken todellakaan toivo kenellekään samaa. mutta nyt kun meillä on uusi vauva ja kaikki paljon helpompaa, niin olen päässyt katkeruudesta yli. tosin edelleen kaivelee muutaman kaverin ja sukulaisen asenne, että muka liioittelimme asiaa (siis kun itkun syy ei vielä ollut selvinnyt). tuli sellaista kommenttia, että: "ettekö te tienneet että vauvat itkee?" ym. yhtä fiksua, mistä olen edelleen loukkaantunut.

tuota neuvolaa kohtaan eniten katkeruutta onkin.Meilläkin vauva itki lähes vuorokaudet läpeensä ja sanottiin vaan, että ettekö tienneet, että vauvat iktee.

 

[Meiju]

Meillä myös vaikea vauva-aika pahoine allergioineen, mutta en jaksa olla "katkera" tai vihainen muille, joilla mennyt vauva-aika "helpommin". Meillä esim. kuitenkin yöt nukuttiin lopulta hyvin, kun nukkumaan päästiin ja tuttavaperheelle ihan hirveän huonosti nukkuva vauva, ja edelleen (lapsi yli vuoden) heräilee öisin unilouluista huolimatta.

Toisilla on toisenlaiset ongelmat ja toisilla toiset.

Ajattelen myös asiaa niin, että paljon huonomminkin voisi asiat olla. Meillä ei esimerkiksi ole vauvalla ollut syöpää tai muuta vakavaa tai hengenvaarallista sairautta. Näitä juttuja kun ikävä kyllä on paljon tässä maassa/maailmassa.
Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tsemppiä kaikille =)

tiedän kyllä tasan tarkkaan, ammattini puolesta, mitä pahoja sairauksia ja vammoja voi vastasyntyneillä ja lapsilla olla. Tiedän, että ajatukseni on täysin älytön, mutta kaipasinkin vertaistukea, enkä tuollaista moraalisaarnaa. Kyllä meilläkin meni kaikki hyvin sen jälkeen kun saatiin oikea korvike matkaan, mutta silti....

Vaan kerroin vain miten minä käsittelen asioita.
Näillä ajatuksilla olen mennyt pitkälle.

Välillä vaikka väsyttää eikä jaksais niin olen vain purrut huulta ja puskenut eteenpäin.

Täällä palstalla saa aina haukut, jos kertoo jotain omasta elämästään. Kurja juttu.

 

[ap]

Meillä myös vaikea vauva-aika pahoine allergioineen, mutta en jaksa olla "katkera" tai vihainen muille, joilla mennyt vauva-aika "helpommin". Meillä esim. kuitenkin yöt nukuttiin lopulta hyvin, kun nukkumaan päästiin ja tuttavaperheelle ihan hirveän huonosti nukkuva vauva, ja edelleen (lapsi yli vuoden) heräilee öisin unilouluista huolimatta.

Toisilla on toisenlaiset ongelmat ja toisilla toiset.

Ajattelen myös asiaa niin, että paljon huonomminkin voisi asiat olla. Meillä ei esimerkiksi ole vauvalla ollut syöpää tai muuta vakavaa tai hengenvaarallista sairautta. Näitä juttuja kun ikävä kyllä on paljon tässä maassa/maailmassa.
Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tsemppiä kaikille =)

tiedän kyllä tasan tarkkaan, ammattini puolesta, mitä pahoja sairauksia ja vammoja voi vastasyntyneillä ja lapsilla olla. Tiedän, että ajatukseni on täysin älytön, mutta kaipasinkin vertaistukea, enkä tuollaista moraalisaarnaa. Kyllä meilläkin meni kaikki hyvin sen jälkeen kun saatiin oikea korvike matkaan, mutta silti....

Vaan kerroin vain miten minä käsittelen asioita.
Näillä ajatuksilla olen mennyt pitkälle.

Välillä vaikka väsyttää eikä jaksais niin olen vain purrut huulta ja puskenut eteenpäin.

Täällä palstalla saa aina haukut, jos kertoo jotain omasta elämästään. Kurja juttu.

Niin, en mä tiedä, miten toi lause vois auttaa mua:

"Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua."

Kiitos muuten viestistä.

 

[määä]

Meillä myös vaikea vauva-aika pahoine allergioineen, mutta en jaksa olla "katkera" tai vihainen muille, joilla mennyt vauva-aika "helpommin". Meillä esim. kuitenkin yöt nukuttiin lopulta hyvin, kun nukkumaan päästiin ja tuttavaperheelle ihan hirveän huonosti nukkuva vauva, ja edelleen (lapsi yli vuoden) heräilee öisin unilouluista huolimatta.

Toisilla on toisenlaiset ongelmat ja toisilla toiset.

Ajattelen myös asiaa niin, että paljon huonomminkin voisi asiat olla. Meillä ei esimerkiksi ole vauvalla ollut syöpää tai muuta vakavaa tai hengenvaarallista sairautta. Näitä juttuja kun ikävä kyllä on paljon tässä maassa/maailmassa.
Siihen on varauduttava, kun lapsia hankkii, että mitä tahansa voi tapahtua.

Tsemppiä kaikille =)

tiedän kyllä tasan tarkkaan, ammattini puolesta, mitä pahoja sairauksia ja vammoja voi vastasyntyneillä ja lapsilla olla. Tiedän, että ajatukseni on täysin älytön, mutta kaipasinkin vertaistukea, enkä tuollaista moraalisaarnaa. Kyllä meilläkin meni kaikki hyvin sen jälkeen kun saatiin oikea korvike matkaan, mutta silti....

Vaan kerroin vain miten minä käsittelen asioita.
Näillä ajatuksilla olen mennyt pitkälle.

Välillä vaikka väsyttää eikä jaksais niin olen vain purrut huulta ja puskenut eteenpäin.

Täällä palstalla saa aina haukut, jos kertoo jotain omasta elämästään. Kurja juttu.

saat vertaistukea, kun muut kertovat omia tarinoitaan. Eikö kertominen omasta tsemppauksestaan toimisi parempanan vertaistukena?

 

[maiskuttelija]

elämä edelleen 3vuoden jälkeen sellaista, että on kyllä karvasta mieltä neuvolaa ja erilaisia lääkäreitä kohtaan (vaikka kyllä tästä sen verran iloa, että jo jonkin verran osaa etsiä parempia hoitopaikkoja ja lääkäreitä) siitä, ettei kuunneltu eikä diagnosoitu eikä tutkittu.

leimattiin säröt yöt maitohampaiden saannin ja normaalin unirytmin katkonaisuuden piikkiin. atooppinen ihokin oli vaan normaalia kuivaa ihoa, jota pitää rasvata (ei mitään sanottu et voi olla allergian merkki ja että voi siitä johtua masukivut yms.). potilaskertomuksiin useisiin leimattiin äidiksi, joka on "ylihuolestunut" yms.

muksulla 2-viikkoisesta asti säröt päiväunet ja yöt. 1v. puhkesi astma, joka saatiin puolittain diagnosoitua n.2vee paikkeilla ja astmatuet kunnon tutkimusten jälkeen vasta nyt 3vee. astmaatikko ja allergikko ja ehkä vielä jotain muuta, sillä tilanne on edelleen ettei astmalääkityksetkään oikein tehoa.

saimme apua kotiin perhetyön kautta (kytköksissä sosiaalitoimeen kun ei enää saa tavallista kodinhoitoapua vaan se on perhetyö-sosiaalitoimi). pyysivät toimittamaan heille potilaskertomukset! kun eivät oikein uskoneet astmaa olevan ja että rauhoitan lapseni iltaisin antihistamiinitipoilla zyrtec, jotka auttoivat joskus allergiaoireisiin! annoimme paperit ja niissä luki astma ja ohjeistus zyrtecille. lääkeselosteessakin lukee, että tipat eivät väsytä tms. joten perhetyö, jonka piti auttaa, toi lisäpaineita.

ollaan odottamassa lääkäriaikaa jälleen, josko saisi apuja uuteen muksun nieleskelyongelmaan kun ruoka tuntuu aiheuttavan outoa nieleskelemistä.

terveisin: odotan tämän kärsimyksen loppuvan tänä vuonna...

 

[vieras]

En loppujen lopuksi osannut olla kovin katkera, vaikka esikoinen itki koliikkia 4 kk, minkä jälkeen onneksi vietiin suoraan allergialääkärille ja saatiin diagnoosi heti. Toki harmitti, että olin uskonut tuohon 'vauvat vaan itkee' -juttuun, enkä vienyt lasta aiemmin lääkärille. Imetin 7kk ikäiseksi eli olin todella tiukalla imetysdieetillä 3kk. Laihduin yli 10kg ja olin alipainoinen kun lopetin imetyksen. Silti harmitti ja harmittaa kai yhä, että jouduin allergian takia lopettamaan. Isovanhemmilta ei tukea saatu. Olisvat sitä mieltä, että emme vain osaa hoitaa lasta tai emme ymmärrä tai ollaan vaan kuviteltu koko juttu.

Kuopus oli perusterve lapsi, ja hänen kanssaan tajusin mitä olin ensimmäisellä kerralla menettänyt. Kaikki pelko, yliväsymys, vastuu sairaasta lapsesta, yöheräämiset, itkut, lääkärikäynnit, sairaudesta johtuvat laskut, ruuanlaittopulmat... kaikki oli poissa.

Meillä allergiat poistuivat 3,5 vuotiaana. Nyt poika ei edes muista enää koko juttua. Unohtavat siis onneksi jopa kaikki kielletyt karkit ja jäätelöt. (Lastenjuuhlat oli jossain vaiheessa mun painajaiset, kun poika ei voinut syödä juuri mitään tarjotuista. Omia keksejä ja hedelmiä söi. )

 

[Vernalis]

Meille on myös tulossa toinen lapsi ja jännittää ihan hirveästi alkaako taas sama homma
Meidän esikoisella meni allergiat niin pahoiksi etä reilu vuoden ikäisenä eli pelkällä Neocatella pitkän aikaa.
Minä olen lähinnä katkera Taysille missä jotkut lääkärikokelaat poikaa hoitivat ja ne eivät tienneet mistään mitään. Ei mitään hyviä neuvoja eikä vinkkejä..
Mutta sitten kun veimme pojan yksityiselle niin jopas alkoi homma etenemään.
Niin ja itselleni koska en tyhmänä tajunnut että poika kärsii myös refluksista.
Ja sitä myös ihmettelen että miksi juuri meille osui tällainen mega allergikko, kun me vanhemmat ei olla oltu millekään allergisia paitsi minä aikuisiällä siitepölylle..

NallePuh82. Meillä on kyllä aika saman kaavan mukaan menneet nämä allergiajutut.

AP:lle tsemppihalaukset!! :hug:

 

[Vernalis]

elämä edelleen 3vuoden jälkeen sellaista, että on kyllä karvasta mieltä neuvolaa ja erilaisia lääkäreitä kohtaan (vaikka kyllä tästä sen verran iloa, että jo jonkin verran osaa etsiä parempia hoitopaikkoja ja lääkäreitä) siitä, ettei kuunneltu eikä diagnosoitu eikä tutkittu.

leimattiin säröt yöt maitohampaiden saannin ja normaalin unirytmin katkonaisuuden piikkiin. atooppinen ihokin oli vaan normaalia kuivaa ihoa, jota pitää rasvata (ei mitään sanottu et voi olla allergian merkki ja että voi siitä johtua masukivut yms.). potilaskertomuksiin useisiin leimattiin äidiksi, joka on "ylihuolestunut" yms.

muksulla 2-viikkoisesta asti säröt päiväunet ja yöt. 1v. puhkesi astma, joka saatiin puolittain diagnosoitua n.2vee paikkeilla ja astmatuet kunnon tutkimusten jälkeen vasta nyt 3vee. astmaatikko ja allergikko ja ehkä vielä jotain muuta, sillä tilanne on edelleen ettei astmalääkityksetkään oikein tehoa.

saimme apua kotiin perhetyön kautta (kytköksissä sosiaalitoimeen kun ei enää saa tavallista kodinhoitoapua vaan se on perhetyö-sosiaalitoimi). pyysivät toimittamaan heille potilaskertomukset! kun eivät oikein uskoneet astmaa olevan ja että rauhoitan lapseni iltaisin antihistamiinitipoilla zyrtec, jotka auttoivat joskus allergiaoireisiin! annoimme paperit ja niissä luki astma ja ohjeistus zyrtecille. lääkeselosteessakin lukee, että tipat eivät väsytä tms. joten perhetyö, jonka piti auttaa, toi lisäpaineita.

ollaan odottamassa lääkäriaikaa jälleen, josko saisi apuja uuteen muksun nieleskelyongelmaan kun ruoka tuntuu aiheuttavan outoa nieleskelemistä.

terveisin: odotan tämän kärsimyksen loppuvan tänä vuonna...

Tuo nieleskely kuulostaa refluksilta, meillä samaa ongelmaa oli ennen kuin tajuttiin mistä oli kyse.

 

[vieras vielä]

Meillä kuopus selvisi tosi vähin allergiaoirein. En tiedä oliko vaikutusta sillä, että täysimetin 1 vuotiaaksi. Ei siis todellakaan saanut pisaraakaan maitotuotteita ennen sitä, vaikka monet kauhistelivat hysteeristä äitiä. Maitoon siirtyminen sai vatsan hetkeksi sekaisin, joten herkkyyttä maidolle kyllä on. Lisäksi söin allergialääkärin ohjeesta maitohappobakteereja ja e-vitamiinia jo odotusaikana. Tai sitten vaan kävi tuuri, ettei allergiat toistuneet.

 

[maiskuttelija]

Tuo nieleskely kuulostaa refluksilta, meillä samaa ongelmaa oli ennen kuin tajuttiin mistä oli kyse.
sitä ollaan menossa selvittämään, onko allerginen refluksi, sillä rakenteellinen ei ole, tutkittu Ph-mittauksilla.

 

[Pessi]

Vernalis, mulla tai miehelläni ei kummallakaan ole ollut ikinä mitään allergiaa. Ja pojalle ei sopinut soija, maito, useat hedelmät ... Nyt onneksi jo parempaan päin, ikää 1,5-v.