Koko naimisiinmeno ahdistaa..

["puhhuijaa"]

Ja huomaan toistuvasti miettiväni homman järkevyyttä. Naimisiin olisi mennä tämän kevään aikana, mutta mitä lähemmäksi ko. päivämäärä tulee, sen enemmän ahdistaa. Jo pelkästään sukunimen valiseminen on ollut ahdistavaa. En oikein tunne kuuluvani miehen sukuun. En koe itseäni hyväksytyksi. Jopa tuleva aviomieheni sanoo, että olisi parempi, että pitäisin oman sukunimeni. Perustelee sitä sillä, etten koskaan tule kuulumaan heidän sukuunsa 100%. Ovat ihan tavallisia pulliaisia eivätkä ole edes mitään rikkaitakaan. Kukaan ei olisi edes pahoillaan, jos eroaisimme emmekä menisi naimisiin. Tuntuu siltä, että olen menossa naimisiin pelkästä velvollisuudentunteesta yhteistä lastamme kohtaan.

 

[Mep]

No jos homma noin kovasti mietityttää, ollaan hakoteillä. Kannattaako tosiaan mennä naimisiin?!
Ja mikä tuo miehesi kommentti on, ettet tule kuulumaan sukuunsa 100%...?

Tyhmistä sukulaisista ei kannattane piitata, mutta jos miehesikin asenne on tuollainen, miettisin tosiaan onko järkeä. Miksi olette yhdessä? Miksi lapsi on hankittu?

 

[chrissy]

no kääk! Miks pitää mennä naimisiin??

jo miehen asenteen takia jättäisin väliin.

 

["voikukka"]

Voi sinua. Uskon, että naimisiinmeno ahdistaa ihan kaikkia (normaaleja) ihmisiä. Onhan se iso juttu. Tuota 100% -juttua en kuitenkaan ymmärrä. Te olette perhe, te olette yhdessä sataprosenttisesti, mitä miehen suku siihen edes kuuluu? Unohda se.

Keskustele miehen kanssa, kysy miltä hänestä tuntuu. Kerro omista tunteistasi - ahdistus on sanana voimakas, käytä jotain muuta ilmaisua kuten "pelottaa/jännittää" tms.

 

["huh"]

Kuka pakottaa naimisiin? Ja mies käyttäytyy kuin ääliö.

 

[Mep]

Mua ei ainakaan naimisiinmeno ahdistanut yhtään. Päinvastoin se oli elämäni onnellisin ja odotetuin juhla. Muistan kyllä, että ajatus kihlautumisesta parin väärän äijän kanssa ahdisti kovastikin...no ei menty kihloihin, onneksi. Ja äijätki sai häipyä.

 

["puhhuijaa"]

no kääk! Miks pitää mennä naimisiin??

jo miehen asenteen takia jättäisin väliin.

Tuo miehen asenne tuli mullekin vähän yllätyksenä, suvun asenne ei niinkään. En ymmärrä tätä tilannetta enää yhtään. Ennen kuin oltiin menossa naimisiin, niin mies oli ihan erilainen. Nyt se selittää, et mikäänhän ei varsinaisesti muutu, mutta vaikka perinteisesti avioliiton myötä vaimo liittyy miehen sukuun, niin nyt se ei vaan toteudu. Ja voimme hyvin olla kaksi erillistä ihmistä avioliitossa. Lapsella on miehen sukunimi ja se oli ehdoton asia, että niin on. Minusta tuntuu niin hölmöltä mennä naimisiin, kun tuntuu, ettei se oikeasti merkitse mitään tai että se jää jotenkin vajaaksi. Ikään kuin oltaisiin vain osittain naimisissa. Ihan kuin saisin vain avioliiton velvollisuudet ilman oikeuksia. Vaikka ei se nyt oikeastaan mihinkään minua velvoitakaan.

 

["puhhuijaa"]

[QUOTE="voikukka";22866802]Voi sinua. Uskon, että naimisiinmeno ahdistaa ihan kaikkia (normaaleja) ihmisiä. Onhan se iso juttu. Tuota 100% -juttua en kuitenkaan ymmärrä. Te olette perhe, te olette yhdessä sataprosenttisesti, mitä miehen suku siihen edes kuuluu? Unohda se.

Keskustele miehen kanssa, kysy miltä hänestä tuntuu. Kerro omista tunteistasi - ahdistus on sanana voimakas, käytä jotain muuta ilmaisua kuten "pelottaa/jännittää" tms.[/QUOTE]

No kun ei pelota eikä jännitä vaan ahditaa. Tai no pelottaakin. Pelottaa se, etten ole ihan varma mihin päätäni olen oikeastaan työntämässä. Ovatko nuo miehen puheet vaan jotain heijasteita suvun asenteesta vaiko ihan omia ajatuksia ja tuntemuksia? Siitä en ole varma ja se saa mut ahdistumaan.

 

[chrissy]

[QUOTE="puhhuijaa";22866875]Tuo miehen asenne tuli mullekin vähän yllätyksenä, suvun asenne ei niinkään. En ymmärrä tätä tilannetta enää yhtään. Ennen kuin oltiin menossa naimisiin, niin mies oli ihan erilainen. Nyt se selittää, et mikäänhän ei varsinaisesti muutu, mutta vaikka perinteisesti avioliiton myötä vaimo liittyy miehen sukuun, niin nyt se ei vaan toteudu. Ja voimme hyvin olla kaksi erillistä ihmistä avioliitossa. Lapsella on miehen sukunimi ja se oli ehdoton asia, että niin on. Minusta tuntuu niin hölmöltä mennä naimisiin, kun tuntuu, ettei se oikeasti merkitse mitään tai että se jää jotenkin vajaaksi. Ikään kuin oltaisiin vain osittain naimisissa. Ihan kuin saisin vain avioliiton velvollisuudet ilman oikeuksia. Vaikka ei se nyt oikeastaan mihinkään minua velvoitakaan.[/QUOTE]

Kannattaa lyödä jarrua ennenkuin sen on liian myöhäistä. Ottaa aikalisä. Kyllä naimisiinmenon tulis olla iloinen asia eikä ahdistaa.

 

["puhhuijaa"]

[QUOTE="huh";22866805]Kuka pakottaa naimisiin? Ja mies käyttäytyy kuin ääliö.[/QUOTE]

Ei kai kukaan pakota. Tiedän, että suurin osa ihmisistä pitää yksinhuoltajuutta ihan normaalina elämänmuotona ja avoliittokin niin kuin avioliittokin vailla sen kummempaa merkitystä. Ja kun meillä on lapsi, niin haluaisin lapselle oikean perheen, isän ja äidin ja hyvän kodin. Ja olen valmis siihen sitoutumaan ihan avioutumalla, kunnes kuolema erottaa. Harmittaa vaan, kun mies ei ajattele samoin enkä miehenkään mielestä ole 100% suvun jäsen enkä täysin hyväksytty sukuun ja että naimisissakin voisi olla vain osittain. Tuntuu, ettei mies ees tajua, mitä avioituminen tarkoittaa ja miten suuri merkitys sillä on minulle. Siksi tuntuu niin turhalta ja ahdistavalta enkä tiedä, olenko tekemässä virhettä vai onko tää vain jotain turhaa epäröintiä ja myöhemmin kaikki on kuitenkin hyvin. Mä oon kyllä monesti niin hyväuskoinen ja ihan liian luottavainen ja uskon ihmisten vilpittömyyteen etten sitten osaa selvien epäkohtienkaan ilmetessä epäillä mitään vääryyttä.

 

[chrissy]

[QUOTE="puhhuijaa";22866993]Ei kai kukaan pakota. Tiedän, että suurin osa ihmisistä pitää yksinhuoltajuutta ihan normaalina elämänmuotona ja avoliittokin niin kuin avioliittokin vailla sen kummempaa merkitystä. Ja kun meillä on lapsi, niin haluaisin lapselle oikean perheen, isän ja äidin ja hyvän kodin. Ja olen valmis siihen sitoutumaan ihan avioutumalla, kunnes kuolema erottaa. Harmittaa vaan, kun mies ei ajattele samoin enkä miehenkään mielestä ole 100% suvun jäsen enkä täysin hyväksytty sukuun ja että naimisissakin voisi olla vain osittain. Tuntuu, ettei mies ees tajua, mitä avioituminen tarkoittaa ja miten suuri merkitys sillä on minulle. Siksi tuntuu niin turhalta ja ahdistavalta enkä tiedä, olenko tekemässä virhettä vai onko tää vain jotain turhaa epäröintiä ja myöhemmin kaikki on kuitenkin hyvin. Mä oon kyllä monesti niin hyväuskoinen ja ihan liian luottavainen ja uskon ihmisten vilpittömyyteen etten sitten osaa selvien epäkohtienkaan ilmetessä epäillä mitään vääryyttä.[/QUOTE]

No eiks tossa ole jo tarpeeks syytä OLLA MENEMÄTTÄ??

 

["puhhuijaa"]

No eiks tossa ole jo tarpeeks syytä OLLA MENEMÄTTÄ??

Totta puhut. Mikäli miestä kuuntelee, niin avioliittomme ei tule olemaan sitä, mitä haluaisin sen olevan. Eikä mulla ole edes mitään mahdottomia kuvitelmia ja odotuksia avioliitosta. Odotan vain mieheltäni, että hänkin kokisi avioliiton yhteiseksi ja sitoutuisi siihen 100% miehen suvun ajatuksista riippumatta ja että olisi valmis ponnistelemaan yhdessä vaikeuksienkin keskellä eikä aina uhkailemassa erolla heti pikkuvaikeuksissa ja että hyväksyisi minut tasavertaisena kumppanina. Ilman tuota tasavertaisuutta emme mielestäni voi olla edes pari. J

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos mies ottaa sinun sukunimesi, mene naimisiin. Jos ei, älä mene.

 

["hui"]

Mä en yksinkertaisesti olis miehen kanssa, joka ei olis "mun puolella", eli pitäis itsensä kanssa tasavertaisena ja ajattelis meitä aina yksikkönä, riippumatta muista. Ei tarvitse valita suvun ja minun väliltä tai mitään sellaista, mutta en voisi käsittää jos mies puhuis mulle tollasia kuin mitä ap:n mies. Mikä on muuttunut? Miksi hän yrittää vähätellä sua ja asemaasi? Eikös se avioliitto pitäis olla just sitä että julistetaan yhteistä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, ei mikään vallanpitoväline.

 

["puhhuijaa"]

Jos mies ottaa sinun sukunimesi, mene naimisiin. Jos ei, älä mene.

Sitten ei mennä naimisiin, mies ei TODELLAKAAN ota mun sukinimeäni. Siinä suvussa naisetkin ovat pitäneet oman sukunimensä eikä missään nimessä ottaneet miehensä sukunimeä, vaikka sukunimi on niin tavallinen tyyliin Virtanen. Ovat vaan niin sitoutuneita sukuunsa kaikki, sellaisia ehkä vähän ylpeitä ja itsekeskeisiä. Luulevat, että kaikki on heille kateellisia ja se tekee heistä vielä enemmän toisiinsa sitoutuneita.

 

[TrueBlood]

no kääk! Miks pitää mennä naimisiin??

jo miehen asenteen takia jättäisin väliin.

Olen samaa mieltä. Naimisiinmenoa voi siirtää eteenpäin eikä tarvitse suinpäin mennä. En nyt sanoisi, että tässä tapauksessa ihan suinpäin mennään. Mutta jos ahdistaa, kannattee miettiä mistä johtuu ja miettiä auttaisko hääpäivän siirtäminen eteenpäin.

 

[Lilith Le Mort]

Mä en olisi suhteessa tuollaisen miehen kanssa. Mahdollisesta avioliitosta pitäisi puhua suhteen alussa. Että tietää missä mennään.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="puhhuijaa";22867245]Sitten ei mennä naimisiin, mies ei TODELLAKAAN ota mun sukinimeäni. Siinä suvussa naisetkin ovat pitäneet oman sukunimensä eikä missään nimessä ottaneet miehensä sukunimeä, vaikka sukunimi on niin tavallinen tyyliin Virtanen. Ovat vaan niin sitoutuneita sukuunsa kaikki, sellaisia ehkä vähän ylpeitä ja itsekeskeisiä. Luulevat, että kaikki on heille kateellisia ja se tekee heistä vielä enemmän toisiinsa sitoutuneita.[/QUOTE]

Tätä ajoinkin takaa... Minusta tuo kertoo paljon suhtautumisesta.

Mutta jos muuten suhde on ok tai edes kelvollinen, peruuta häät ja jatka elämääsi kuten tähän saakka. Tai ota toinen suunta.

 

["puhhuijaa"]

[QUOTE="hui";22867216]Mä en yksinkertaisesti olis miehen kanssa, joka ei olis "mun puolella", eli pitäis itsensä kanssa tasavertaisena ja ajattelis meitä aina yksikkönä, riippumatta muista. Ei tarvitse valita suvun ja minun väliltä tai mitään sellaista, mutta en voisi käsittää jos mies puhuis mulle tollasia kuin mitä ap:n mies. Mikä on muuttunut? Miksi hän yrittää vähätellä sua ja asemaasi? Eikös se avioliitto pitäis olla just sitä että julistetaan yhteistä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, ei mikään vallanpitoväline.[/QUOTE]

No niin pitäisi olla, minunkin mielestäni. Mutta nyt kun ollaan menossa naimisiin, on mies alkanu vähän rajaamaan tuota avioliiton merkitystä. Ei oikein tunnu tajuavan, että sitä joko ollaan naimisissa tai sitten ei olla ja ettei ole olemassa mitään rajoitettua avioliittoa. Paitsi tietysti meille tulee avioehto ja testamentti, jolla rajataan oikeuteni periä lapsen isältään mahdollisesti saamaansa perintöä.