J
julppi
Vieras
Äitienpäivä lähestyy ja tiedän taas pettyväni ja tuntevani itseni niin turhaksi ja arvottomaksi.
Ja nyt en todellakaan tarkoita pelkästään äitienpäivää vaan kaikkia muistamisia; synttäreitä, hääpäivää, arkea. Äitienpäivä vaan sai ajatukseni aiheesta jylläämään.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä n.8 vuotta, naimisissa pian kolme. Kaksi alle 6 vuotiasta lasta. En ole ikinä, milloinkaan saanut mieheltä hänen omasta halusta antamaa lahjaa, en kukkia, en suklaalevyä kauppatuliaisena. En mitään ilman pyyntöä. Yhden äitienpäivä kukan hän joskus antoi lähes pakosta (ilmoitin haluani jotain ekana äitienpäivänäni eikä pieni vauva mitään osaa itse), toisena äitienpäivänä olisin saanut kukan, mutta kukkakaupassa oli liian pitkä jono joten mies hakikin itselleen karkkipussin siltä reissulta.
Usein hän kysyy TARVITKO synttäri ym. lahjaa. Vastaan että en TARVITSE ja jätän asian. Mielestäni lahjan oston pitäisi lähteä miehen OMASTA halusta muistaa vaimoa. Tarvitseeko kysymys kuulostaa minun korvaani että miehen on pakko hankkia vaikkei haluaisi.
Lienenkö sitten turha nipottaja mutta oikeesti olen kade ystävilleni jotka saattavat aivan yllättäen saada mieheltä kukkia ilman syytä ja että heidän puolisonsa muistavat merkkipäivinä ilman tarviiko sua muistaa jollain jutulla.
Ja nyt en todellakaan tarkoita pelkästään äitienpäivää vaan kaikkia muistamisia; synttäreitä, hääpäivää, arkea. Äitienpäivä vaan sai ajatukseni aiheesta jylläämään.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä n.8 vuotta, naimisissa pian kolme. Kaksi alle 6 vuotiasta lasta. En ole ikinä, milloinkaan saanut mieheltä hänen omasta halusta antamaa lahjaa, en kukkia, en suklaalevyä kauppatuliaisena. En mitään ilman pyyntöä. Yhden äitienpäivä kukan hän joskus antoi lähes pakosta (ilmoitin haluani jotain ekana äitienpäivänäni eikä pieni vauva mitään osaa itse), toisena äitienpäivänä olisin saanut kukan, mutta kukkakaupassa oli liian pitkä jono joten mies hakikin itselleen karkkipussin siltä reissulta.
Usein hän kysyy TARVITKO synttäri ym. lahjaa. Vastaan että en TARVITSE ja jätän asian. Mielestäni lahjan oston pitäisi lähteä miehen OMASTA halusta muistaa vaimoa. Tarvitseeko kysymys kuulostaa minun korvaani että miehen on pakko hankkia vaikkei haluaisi.
Lienenkö sitten turha nipottaja mutta oikeesti olen kade ystävilleni jotka saattavat aivan yllättäen saada mieheltä kukkia ilman syytä ja että heidän puolisonsa muistavat merkkipäivinä ilman tarviiko sua muistaa jollain jutulla.