Esikoinen syntyi viime syyskuun puolivälissä Tayssissa. Hyvää oli kokemus synnytyksestä, en ehtinyt saada puudutuksia, mutta ei ollut kipujakaan! Eli kauhukertomukset varsinkin esikoisten syntymistä eivät aina ole totta...
Huonompi homma oli ahtaus, oli jokin ruuhka-aika, sillä hyvä että ehti suihkussa käydä, kun piti lähteä jo osastolle. Lisäksi osastot olivat seuraavana päivänä aivan täynnä, osa äideistä joutui oleskeluhuoneeseenkin. Kolme äitiä lapsineen ahtaissa tiloissa ei ollut herkkua. Suorastaan v....i. Onneksi luonteet äitien kesken sopivat yksiin! Imetykseen en tuntenut saavani apua, maito ei noussut ja sitten tuli yöllinen kuume. Sitten aloitettiin syöttöpunnitusrumbat ja halusivat antaa lisämaitoa. No lisämaitoa on sitten annettu siitä saakka, tyttö ei vissiin ikinä oppinut itse kunnolla imemään. Mutta vastaavasti olen saanut enemmän omaa aikaa, kuin täysimettävät.
Hoitaja vaihtui joka välissä, joukkoon mahtui hyviä ja huonoja omahoitajia. Kannattaa sanoa LUJASTI, jos viestisi tai hätäsi ei tunnu menevän perille.
Ensisynnyttäjille haluan sanoa vielä sen, että odotukseni oli ihana, kuten synnytykseni (vaikka en altaaseen ehtinytkään), sekä oikeastaan jälkikäteen ajatellen sairaalassa oloaikanikin. Mutta hormonimyrsky ja ensimmäiset kotiviikot olivat kamalia! Sitä ei kannata säikähtää, elämä voittaa...
Mielelläni meilaan, palstalla en ehdi tytöltäni paljon pyöriä. Nelli78@hotmail.com.