Mieheni tytär on steinerkoulussa ala-asteella ja kävi steinerpäiväkodin. Tyttö viihtyy siellä hyvin. Opetus on hyvin käytännönläheistä, ei läksyjä ensimmäisinä vuosina ollenkaan, paljon luonnossa retkeilyä yms. Lapsien erilaisiin persooniin ja oppimiskykyyn suhtaudutaan hyvin joustavasti. Se, mikä pistää positiivisena asiana silmään, on stressittömyys. Omat lapseni ovat ns hyvämaineisessa koulussa, jossa luokalla ei ole yhtään huonoa oppilasta, jos edes keskiverto-osaajaa. Siellä on alusta asti ollut tavoitteena, että kaikki oppilaat saavat kiitettäviä. Noh lahjoja ja resurssejakin on taustalla, mutta asenne johtaa myös siihen, että kun oppilas on vaikkapa sairauden takia pois koulusta, opettajat huolestuvat heti siitä kuinka oppilas saa muun luokan kiinni. Siitä syntyy mielestäni tarpeetonta stressaamista. Välillä kouluun lähteminen aamulla on raskasta.
Mielestäni lapsiemme älykkyydessä ei ole eroja, mutta ns kirjaviisaudessa on aika suuri ero tavallisen hyvätasoisen koulun hyväksi. Steinerkoulussa käyvä lapsi on hyvin kiinnostunut tekemään käsillään, askartelemaan, piirtämään jne. Minun lapsen ovat erityisen kiinnostuneita lukemaan, ongelmanratkaisuun jne. En tiedä näkyvätkö erot enää esim. lukioiässä.
Voisin harkita laittavani lapseni steinerkouluun. Muutamaa asiaa tosin miettisin huolellisesti. Yksi. Tavalliseen lukioon siirtyminen /muutto toiselle paikkakunnalle, jossa ei steinerkoulua, voi olla hankala kokemus myöhemmin. Kaksi. Steinerkoulut yleensä vaativat vanhemmilta jonkin verran varainkeruutyötä ja jos siinä ei ole mukana, voi jäädä vähän ulkopuolelle yhteisöstä. Kolme. Steinerkoulut ovat aika sisäänpäin kääntyneitä yhteisöjä hyvässä ja pahassa. Se luo turvallisuutta lapsille, jos ilmapiiri on hyvä. Mutta jos aikuisten välillä on ristiriitoja tai haluttomuutta puuttua oikealla tavalla vaikkapa lasten välisiin riitoihin, voi ilmapiiri olla tukahduttava.