Kokemuksia puistotätitoiminnasta

Hyviä ja huonoja?Miten ottivat puitotädit ottivat huomioon äidin perään itkevän lapsen? :wave:

 

Ihan hyviä. Itkevä lapsi pääsee yleensä tädin syliin. Suosittelevat, että aloitetaan lyhyillä ajoilla ja viedään ja tuodaan siten, että muita lapsia on jo paikalla, se auttaa alussa. Pahinta on jäädä viimeiseksi, kaikkia muita haetaan, mutta omaa äitiä ei vaan näy...

 

\

Ihan hyviä. Itkevä lapsi pääsee yleensä tädin syliin. Suosittelevat, että aloitetaan lyhyillä ajoilla ja viedään ja tuodaan siten, että muita lapsia on jo paikalla, se auttaa alussa. Pahinta on jäädä viimeiseksi, kaikkia muita haetaan, mutta omaa äitiä ei vaan näy...

peesaan, meillä ainakin tosi mukavat puistotädit.. vaikka onhan se joka äidille varmaan kauheeta jättää laps itkevänä, mut niin ne suurin osa varmaan aluks itkee äidin perään mut menee viikos paris ohi

 

Meidän tyttö kävi puistitädin hoteissa 1,5 vuotiaasta 3,5 vuotiaaksi
asti,kunnes aloitti tarhassa.Tosi hyvin meni ja oli aivan ihana
puistotäti!Suosittelen!

 

Meilläkin hyviä kokemuksia. Alku vaatii aina totuttelua ja alkuun pidin lasta vain 15 min-30 min kerrallaan, jotta tottui, että äiti tulee takaisin. Jos pientä itketti, pääsi puistotädin syliin tai otettiin mukaan leikkiin. Usein jäin vakoilemaan puiden taakse ja yleensä itku lakkasi välittömästi, kun häivyin näköpiiristä. Kun puistohomma kävi tutuksi, ei muutaman kuukauden päästä ollut itkusta tietoakaan ja äidille vilkutettiin valmiiksi jo kun lähestyttiin puiston porttia. Meidän tytöt aloitti puistoilun kumpikin n. 1,5-vuotiaana.
Toki ryhmässä oli myös niitä, jotka itkivät koko puistossaoloajan, pahimmillaan yli kaksi tuntia. Heille ei puistotätikään enää voinut mitään, kun oli jo yrittänyt kaikki lohdutuskonstit. Jos omalla lapsella olisi ollut sama tilanne, olisin varmaan harkinnut koko puistohommaa uudestaan.