Kokemuksia perheneuvolasta.....

[Tammikuu]

Onko kellä?

Meillä tuo keskimmäinen "sai suosituksen" sinne eskarin kautta. On ihan "täysjärkinen" toki, mutta kestää TODELLA kauan, ennenkuin tottuu uusiin tilanteisiin/ihmisiin (varsinkin aikuisiin) ja on ns. hoputeltava paljon, että pukee/tekee tehtäviä siellä eskarissa. Saa kontaktia muihin lapsiin ihan normisti, mutta sekin vie aikaa. Eli on hiukan varautunut/hitaastilämpiävän sorttinen mutta äärettömän iloinen, liikunnallinen lapsi. Oletan tässä olevan paljon luonteenpiirre kysymystä mukana, enkä haluaisi tytön joutuvan "muottiin muserretuksi".

Mietin vain, mitä keinoja voisi antaa perhenla tähän tilanteeseen? Ehkä vinkkejä..kö. Jokin kun tuossa hanaa vastaan, sinne menemisessä siis. TOKI ajattelememme tytön parasta, ja sinne soitan (ajankin varaan), mutta mietin vaan... Kun tiedän, ettei tyttö siellä takuulla puhu, kun sitä häneltä oikein odotetaan/"syynätään". Ja se puhuminenhan tässä on yksi mutta. Ei puhu vieraille aikuisille kovinkaan helposti, siinäkin vaaditaan lämmittelyaikaa. ENKÄ missään nimessä halua mitään "pakkodiagnoosia" (jos nyt mitään diagnoosia haetaankaan), jos ammatti-ihminen huomaakin joutuneensa tilanteeseen, missä lapsi ei hänelle anna vastakaikua. On hyvin jääräpäinen, ja jos päättää, ettei suutaan aukaise, EI takuulla aukaise. Saankohan minä puhua hänen puolestaan Mutta kaipa heillä on konstit. Ei ole mahdollisuutta monia kertoja, tuloksetta ainakaan, alkaa siellä ravata.


Olen kiitollinen kommenteista :wave:

 

[Tammikuu]

Kellään kokemusta? B) :attn:

 

[lehmu]

Ihan hyvä siellä on käydä, vaikka et koekaan itse tytön hitaastilämpenevyyttä ongelmaksi. Se ehkä alkaa olla eskarissa ongelma ja he miettivät miten paljon asia vaikuttaa tulevaan koulunkäyntiin.

Ja ujous voi olla tytölle itseellenkin ongelma, ainakin jos se vielä lisääntyy. On hyvä että perheneuvolassa on tieto tilanteesta, sillä jos tyttö menee aivan jumiin pääsette nopeammin eteenpäin. Ehkä myös mahdollinen tarkkaavaisuushäiriö koetetaan sulkea pois... en tiiä...

Itse asioimme perheneuvolassa murrosikäisen tytön ongelmien vuoksi. Hän on ihan "kiltti", mutta myöhästelee armottomasti, tekeminen on hyvin vaikeaa ja tavarat eivät pysy tallessa. Minä olen ollut huolissani jo vuosia, mutta koulu hiiltyi vasta tänä syksynä.

 

[Tammikuu]

Ihan hyvä siellä on käydä, vaikka et koekaan itse tytön hitaastilämpenevyyttä ongelmaksi. Se ehkä alkaa olla eskarissa ongelma ja he miettivät miten paljon asia vaikuttaa tulevaan koulunkäyntiin.

Ja ujous voi olla tytölle itseellenkin ongelma, ainakin jos se vielä lisääntyy. On hyvä että perheneuvolassa on tieto tilanteesta, sillä jos tyttö menee aivan jumiin pääsette nopeammin eteenpäin. Ehkä myös mahdollinen tarkkaavaisuushäiriö koetetaan sulkea pois... en tiiä...

Itse asioimme perheneuvolassa murrosikäisen tytön ongelmien vuoksi. Hän on ihan "kiltti", mutta myöhästelee armottomasti, tekeminen on hyvin vaikeaa ja tavarat eivät pysy tallessa. Minä olen ollut huolissani jo vuosia, mutta koulu hiiltyi vasta tänä syksynä.

Nimenomaan juuri sen takia sinne menemme (vaikka se minulla hanaakin vastaan), ettei sitten myöhemmin vaikuttaisi oppimiseen. Sehän kuitenkin on koulussa se "juttu, miksi siellä ollaan". Opettaja sanoikin, että siinä voi jäädä alisuoriutujaksi, jos se varautuneisuus liikaa tulee arkiasioiden esteeksi/ryhmässä toimimisen tielle. Ja sen tietenkin tajuankin näin olevan. Mutta silti toivon, ja vaadinkin tavallaan, että nykykoulu myös osaa ottaa nämä "hitaamminlämpiävät" yksilöinä huomioon, heitä muotittamatta liikaa.

 

[Tammikuu]

Poistun ja nostan :attn: sekä kiitos lehmulle :flower: :wave:

 

[vieras]

Me käytiin n. vuosi sitten perheneuvolassa, kun lasten neuvolan terkka sitä suositteli. Aiheena oli, kun tytöllä paljon pelkotiloja (pimeä, erilaiset äänet, lämmityspattereiden hiljainen kohina, öljypolttmen ääni kun hurahtaa käyntiin, nukkuminen). Saatiin apua ja oltiin ehdottomasti tyytyväisiä. Mietittiin yhdessä, että mistä kaikki pelot olis saanu alkunsa, tei mikä olisi ne laukassu, ja kyllähän se sitten löyty, aivan selkeä syy.
Täällä perheneuvolassa oli tosi mukava mies, ja ekan tapaamisen päätteeksi sovittiin "takaraja", että asioiden pitäis olla paremmin lapsen elämässä. Ja jos ei ole, niin sitten käydään uudestaan juttelemassa - saatin hänen avulla tyttö suunniilleen normalisoitumaan ja pelot vähemmäksi, niin ei tarvinnu mennä enää udelleen.
Ei muuta kuin avoimin mielin sinne juttusille! Siellä on ammattilaiset teitä ohjaamassa ja tukemassa!

 

[Bree]

7v pojan kanssa siellä on käyty, syynä oli koulukiusaaminen viimevuonna joka aiheutti pojalle uniongelmia ja raivokohtauksia kotona.

lapseni sai puhua asiansa pois ja koulu vaihtui, uniongelmat poistui mutta edelleen kiukkuaa herkästi.
testejä on tehty ja kaikista suoriutunut hyvin, mitään diagnoosia ei ole löytynyt mutta haluavat silti että käyntejä jatketaan. Mitään kunnon ohjeita en ole saanut näiden kiukkujen hillitsemiseen. Omin konstein on menty ja ne jotenkin toimii.

tälläisen kirjan hankin ja siinä ihan hyviä konsteja arjen sujumiseen on, tosin pitemmän päälle aika rankka tapa, vaatii vanhemmilta venymistä venymisen perään.. mutta jos vaihtoehtona on mittava raivokohtaus ,venyyhän sitä jos suinkin itse jaksaa

http://www.finnlectura.fi/explosive/kirja.php

 

[Bree]

lisäisin vielä että ensimäinen käynti oli vanhempien kanssa yhdessä ja nyt poika on käynyt viikoittain neuvolassa yksin, yhteisiä käyntejä tulee joka toinen kuukausi.

 

[Jellonainen]

Minä kävin viime keväänä neuvolapsykologin juttusilla nyt nelivuotiaan esikoisen ujouden ja hitaastilämpiävyyden vuoksi. Hänellä on myös ollut ongelmia puheen kanssa, vieraille aikuisille ei ennen viime kesää puhunut lainkaan. Nyt on onneksi hiukan rentoutunut ja reipastunut, ja puhuu jotain myös kavereidensa vanhemmille.

Ihan hyviä vinkkejä sain ja oli hyvä saada purkaa huoliaan. Samat asiat olin kyllä lukenut jo Keltikangas-Järvisen kirjoista, mutta oli kiva keskustella ujoudesta psykologin kanssa, saada vahvistusta omille ajatuksille.

Lapsessasihan ei mitään vikaa ole, hitaastilämpiävyys vain on yksi luonteenpiirre, joka valitettavasti voi olla hankala nykypäivän maailmassa. Ehkäpä perheneuvolasta osattaisiin ohjata vaikkapa toimintaterapiaan, olen kuullut että joillekin on siitäkin apua. Ja eskari-ikäisen kanssa voi ujoudesta jo keskustellakin. Ammatti-ihminen voi vakuuttaa ettei siinä ole mitään väärää että on ujo, ja ehkä he voisivat yhdessä löytää selviämiskeinoja niihin tilanteisiin, jotka lapsesta tuntuvat hankalalta.

Tiedän että huoli lapsen pärjäämisestä on kova!

 

[Tammikuu]

Minä kävin viime keväänä neuvolapsykologin juttusilla nyt nelivuotiaan esikoisen ujouden ja hitaastilämpiävyyden vuoksi. Hänellä on myös ollut ongelmia puheen kanssa, vieraille aikuisille ei ennen viime kesää puhunut lainkaan. Nyt on onneksi hiukan rentoutunut ja reipastunut, ja puhuu jotain myös kavereidensa vanhemmille.

Ihan hyviä vinkkejä sain ja oli hyvä saada purkaa huoliaan. Samat asiat olin kyllä lukenut jo Keltikangas-Järvisen kirjoista, mutta oli kiva keskustella ujoudesta psykologin kanssa, saada vahvistusta omille ajatuksille.

Lapsessasihan ei mitään vikaa ole, hitaastilämpiävyys vain on yksi luonteenpiirre, joka valitettavasti voi olla hankala nykypäivän maailmassa. Ehkäpä perheneuvolasta osattaisiin ohjata vaikkapa toimintaterapiaan, olen kuullut että joillekin on siitäkin apua. Ja eskari-ikäisen kanssa voi ujoudesta jo keskustellakin. Ammatti-ihminen voi vakuuttaa ettei siinä ole mitään väärää että on ujo, ja ehkä he voisivat yhdessä löytää selviämiskeinoja niihin tilanteisiin, jotka lapsesta tuntuvat hankalalta.

Tiedän että huoli lapsen pärjäämisestä on kova!

Niinhän se on: varsinkin nykyään koulumaailmassa/maailmassa yleensä, on asioilla kova kiire ja tahti. Siinä ei ole juuri sijaa hitaastilämpiävyydelle.... Nykyään vaikka ns. ongelmiin puututaan helpommin/asioita tunnistetaan ihan toisin kuin ns. ennen aikaan, niin silti se, että niihin pattitilanteisiin puututaan, ei ole tuonut mukanaan mitään ratkaisevaa "erilaisuuden ymmärtämistä/sallimista". Lapsia ja nuoria ohjataan ammatti-ihmisten pakeille ehkä lopultakin osittain ja joskus enitenkin siitä syystä, että se lapsi saadaan ruotuun/ osaksi tuottavaa järjestelmää, pullikoimattomaksi, sopeutuvaksi ja ryhmään mutinoitta sulautuvaksi. Ironiani juontuu osin siitä, että jokin osa minussa haluaisi sallia lasten varauksellisuuden/hitaastilämpiävyyden ja sen oman persoonan siellä koulumaailmassakin. Ikävä kyllä näinhän ei ihan voi olla:asioiden pitää sujua kiireessäkin, ja laumassa on otettava se paikkansa, on toimittava jahkailun sijaan, on oltava ns. helppo. Ja AINA se kaikki ei ehkä lopulta menekään ihan lapsen parhaaksi. Vaikka niiden tarkoitusperien on määrä olla hyvät.

Minusta kun järjestelmää saa ja pitääkin kritisoida. Odotan nyt jo, ehkäpä jos en ihan innolla, niin ainakin mielenkiinnolla, sitä kohtaamista siellä perheneuvolassa. Ja toivon, että asia etenee LAPSEN parhaaksi. Hän kun on minulle se tärkein osa tätä "palapeliä".

 

[NeitiNasu]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

 

[Tammikuu]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

Siis löytyy muitakin hanaajia Huojentava kuulla B) :wave:

 

[NeitiNasu]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

Siis löytyy muitakin hanaajia Huojentava kuulla B) :wave:

Joo joo, pakko sitä oli itseään puolustaa ja esittää asiat omasta näkökulmasta, kun mamma oli koko ajan muuten äänessä ja selitti suu vaahdossa. :kieh: Piru vieköön ois tullut muuten mistään mitään. |O

Ja niin sanoi mulle se nainen puhelimessa silloin kun mä varasin aikaa mulle ja exällekin, että harva jaksaa loputtomiin kuunnella vain toisen osapuolen näkökulmia itseään puolustamatta, kun epäilin miehen olevan paikalla tuppisuuna.

 

[Tammikuu]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

Siis löytyy muitakin hanaajia Huojentava kuulla B) :wave:

Joo joo, pakko sitä oli itseään puolustaa ja esittää asiat omasta näkökulmasta, kun mamma oli koko ajan muuten äänessä ja selitti suu vaahdossa. :kieh: Piru vieköön ois tullut muuten mistään mitään. |O

Ja niin sanoi mulle se nainen puhelimessa silloin kun mä varasin aikaa mulle ja exällekin, että harva jaksaa loputtomiin kuunnella vain toisen osapuolen näkökulmia itseään puolustamatta, kun epäilin miehen olevan paikalla tuppisuuna.

Niinpä, olettaisinkin, että aikuinen ainakin avaa suunsa jossain kohtaa. Mutta mahtaneeko tuo jääräpää 6.v avata.... Tai voihan se olla, että tilanne yllättää....

 

[NeitiNasu]

Niinpä, olettaisinkin, että aikuinen ainakin avaa suunsa jossain kohtaa. Mutta mahtaneeko tuo jääräpää 6.v avata.... Tai voihan se olla, että tilanne yllättää....

Kyllä se avaa ennen pitkää sekin, usko pois.

 

[vieras]

Ehdottomasti kannattaa mennä. Vaikka lapsi ei siellä puhu, niin heillä on omat keinonsa, esim. tunnekortit ym

 

[Tammikuu]

Niinpä, olettaisinkin, että aikuinen ainakin avaa suunsa jossain kohtaa. Mutta mahtaneeko tuo jääräpää 6.v avata.... Tai voihan se olla, että tilanne yllättää....

Kyllä se avaa ennen pitkää sekin, usko pois.

Ainakin toivon niin. Kunpa vaan osaavat olla ns. painostamatta, se ei tuo tulosta. Aikaa se vienee....

 

[RouvaRajatapaus]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

Siis löytyy muitakin hanaajia Huojentava kuulla B) :wave:

Joo joo, pakko sitä oli itseään puolustaa ja esittää asiat omasta näkökulmasta, kun mamma oli koko ajan muuten äänessä ja selitti suu vaahdossa. :kieh: Piru vieköön ois tullut muuten mistään mitään. |O

Ja niin sanoi mulle se nainen puhelimessa silloin kun mä varasin aikaa mulle ja exällekin, että harva jaksaa loputtomiin kuunnella vain toisen osapuolen näkökulmia itseään puolustamatta, kun epäilin miehen olevan paikalla tuppisuuna.

Niinpä, olettaisinkin, että aikuinen ainakin avaa suunsa jossain kohtaa. Mutta mahtaneeko tuo jääräpää 6.v avata.... Tai voihan se olla, että tilanne yllättää....

Kyllä avaa jos avaa omapäinen murkkuikäinen 13v adhd poikakin.

Mut juu, hyvät kokemukset perheneuvolasta.

 

[Tammikuu]

Mä oon käynyt lapsena ja aikuisena. Tuli puhuttua, molemmilla kerroilla, vaikka lapsena hanasin vastaan ja pahasti.

Siis löytyy muitakin hanaajia Huojentava kuulla B) :wave:

Joo joo, pakko sitä oli itseään puolustaa ja esittää asiat omasta näkökulmasta, kun mamma oli koko ajan muuten äänessä ja selitti suu vaahdossa. :kieh: Piru vieköön ois tullut muuten mistään mitään. |O

Ja niin sanoi mulle se nainen puhelimessa silloin kun mä varasin aikaa mulle ja exällekin, että harva jaksaa loputtomiin kuunnella vain toisen osapuolen näkökulmia itseään puolustamatta, kun epäilin miehen olevan paikalla tuppisuuna.

Niinpä, olettaisinkin, että aikuinen ainakin avaa suunsa jossain kohtaa. Mutta mahtaneeko tuo jääräpää 6.v avata.... Tai voihan se olla, että tilanne yllättää....

Kyllä avaa jos avaa omapäinen murkkuikäinen 13v adhd poikakin.

Mut juu, hyvät kokemukset perheneuvolasta.

Kiva kuulla, siis hyvistä kokemuksista