kokemuksia perhehuoneista ja sisarusten läsnäolosta?

[taustalla]

Kertokaahan ja kommentoikaa omia kokemuksianne perhehuoneista, olkaa kiltit!

Olin ajatellut että ilman muuta ainakin toivomme perhehuonetta jos se vain on vapaana , niin että 1.5 ja 5 vuotiaamme saisivat olla huoneessa mukana (tietysti kävisivät päivällä kotona leikkimässä, syömässä, ja purkamassa virtaa), mutta yöt saisimme olla yhdessä. Nyt sainkin kuulla, että sairaalassa minne olen menossa jaetaan perhehuoneet ensisijaisesti niille joilla sisarukset jäävät kotiin. Vain mies olisi tervetullut. Syynä se, että äiti saisi nukkua. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, etten tule nukkumaan sairaalassa kuitenkaan, kotona otan vasta takaisin sen mitä saan. Ymmärrän senkin että pienet sisaret saattavat häiritä muita asiakkaita, mutta sitten elettäisiin tilanteen mukaan ja lapset saisivat lähteä rauhoittumaan muualle toviksi isän kanssa.

En voi sietää ajatusta kahden hengen huoneesta vieraan äidin kanssa, koska kokemusta siitäkin on. Haluan oman rauhan, perheeni, ja yksityisyyden. Varsinkin tällä hetkellä minua ahdistaa kaikkia maailman synnytyskipujakin enemmän tuo osastoaika, tai se että joudun jakamaan jonkin kopin toisen äidin kanssa, toisen äidin sukulaisten kanssa tai toisen äidin perheen kanssa! Kun en kehtaa edes omia lapsiani sairaalaan vierailulle ottaa, kun tiedän että se häiritsee huonetoveria. Ehkä esikoisen kanssa ryhmähuonekokemus oli sitten vertaansa vailla, mutta aika lapsivuodeosastolla oli tosi kamala!!!

Mitä riivatun perhekeskeisyyttä se on, että perheeseen kuuluukin vain isä ja äiti? korulauseita sairaalan kehityssuunnitelmasta?

Kertokaa siis minkälaisilla kokoonpanoilla olette perhehuoneessa olleet, oliko se aivan tuskasta pienten isosisarusten kanssa? Onko viisasta edes olettaa, että sisarukset voisivat olla mukana alusta saakka?

 

[LisaMarie]

Vastaan vähän aiheen vierestä. mutta oletko miettinyt poliklinikka synnytystä vaihtoehtona? Eli mahdollisimman lyhyt sairaala aika, kotiin jopa jo 6 tuntia synnytyksestä?

Tai voisitko valita synnytys sairaalan toisin? Ainakin tällä alueella saa valita joko yliopistosairaalan, jossa huoneissa on useampi äiti, tai pienen aluesairaalan, jossa yleensä saa oman huoneen. Synnyttäneet saavat aina oman huoneen jos on tilaa, jos osastolla on ruuhkaa, ei synnyttäneitä laitetaan useampi samaan. Usein on jopa lapsivuode osaston ainoa asiakas, mulla oli toisella kerralla niin hyvä tuuri! Joten vieraistakaan ei sitten pidetä niin tarkkaa lukua, kun ketäs ne häiritsisi, jos osastolla ei muita edes ole!

Itse en myöskään nuku enkä lepää sairaalassa, kokoajan sieltä kuuluu jotain ääniä ja vaikka on omat huoneet, muiden vauvojen itku herättää yöllä, joten olen ollu sairaalassa vaan pari yötä. Tälläkertaa ajattelin kysyä mahdollisuutta poliklinikka synnytykseen, vaikka tiedän kyllä, että sairaalan kanta ei ainakaan seitsemisen vuotta sitten ollu mitenkään poliiklinikkasynnytyksiä puoltava.

 

[vierailija taas]

Kiitos vastauksestasi

Minäkin haluan kotiin joka tapauksessa mahd. nopeasti, Esikoisen kanssa lähdin kolmantena päivänä, toisen kanssa myös kolmantena (olin tosin silloin itse kovastikin sairaana) mutta itse synnytyksestä toipumisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa ja vauvatkin voivat hyvin. Jos esim. keltaisuuden riskin voisi ennalta tietää, niin pakkaisin kamani heti salissa ja painuisin kotiin nyyttini kanssa. Mutta kivapa olisi toisaalta tulla esim. kolmantena tai neljäntenä päivänä kiikuttamaan vastasyntynyt takaisin lastenosastolle saamaan valohoitoa, pahimmassa tapauksessa vielä hankkimaan joku vakavampikin pöpö...

En tosiaankaan kaipaa enkä halua osastoajasta mitään henkilökohtaista luppolomaa ja talviunta, koska tiedän ettei lepääminen onnistu kuitenkaan kuin vasta kotona. Lasta en tule jättämään hetkeksikään mihinkään vauvalaan! Kerran jo se virhe pääsi tapahtumaan (esikoisen kanssa kun en osannut pitää puoliani) ja parin tunnin päästä kävi niin, että vauva tuotiin pilkullisena ja henkitoreissaan huutavana ja tuupattiin mun syliin ja sanottiin "tee tälle jotain, kun me ei saada tätä hiljaseksi". Siinähän sitten istuin pilkkopimeässä, kahden juuri synnyttäneen huonekaverin edessä keskellä yötä, jotka vetivät peittoa korvilleen ja yritin saada kädet täristen ekaa kertaa yksin vauvaa imemään...Kukaan ei neuvonut mua ja lapsi oli niin järkyttynyt, ettei syömisistäkään tullut pieneen hetkeen mitään. Se synnytysreissu oli kyllä niin vartaansa vailla että huhhuh! Kiitokset vaan Jorvin sairaalaan viiden vuoden takaisesta...ja tämä oli vaan jäävuoren huippua...

En tiedä nyt sitten, olinko nyt vaan niin herkkänahkainen vai oliko kätilö niin monsteri, mutta kotiinlähdöstäkin sain kuvan että näin kauan täällä ollaan ja piste. Vaikka kolmatta tässä ollaan tekemässä, niin kuulemma ennenkuin lapsi on kahden päivän vanha ei mitenkään voi päästä kotiin (keltaisuuden ja sydämen toiminnan tutkimisen vuoksi). Tietysti vauvan vointi on minunkin listallani ykköspaikalla, mutta kun jotenkin kaikki ladottiin eteen vaan niin "ehdottomasti". Keltaisuuden kanssa ollaan kulemma todella tarkkoja, ja raja-arvot on tuolla matalammalla hoitojen aloittamisen suhteen kuin muualla. vaan hyvähän se on tietysti että hoidetaan jos on tarvis. Ehkä se vaan on kiinni siitä tavasta miten asiat sanotaan. Mutta saattaa kyllä olla että jos ryhmähuoneeseen joudun, niin lähden kotiin jo seuraavana päivänä, oli siihen lupaa eli ei. Jos tulee keltaisuutta kotona, niin sitten toimitaan sen mukaisesti.

Toinen sairaalavaihtoehtokin on, pienempi aluesairaala johon itseasiassa soitinkin tänään. Siellä sanottiin että tottahan toki perhehuoneeseen saa sisaruksen tuoda, ruokakin kuuluu hintaan, mutta kun heidän perhehuoneeseensa ei mahdu kuin korkeintaan yksi lisäsänky...(tosin sanoi myös, että jos toinen lapsista mahtuu vanhempien väliin nukkumaan niin mikä ettei). Muuten osastonhoitaja kuulosti kyllä huippusymppikseltä ja uskoi ymmärtävänsä mitä tarkoitan kun sanoin ettei mikään mietitytä synnytyksessä niin, kuin tämä osastoaika. Vaikka tulen mielestäni kohtalaisen hyvin toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa niin haluan yksinkertaisesti oman rauhan siinä tilanteessa.

En tiedä, on nämä viime metrit tässä raskaudessa niin hirveitä henkisesti ettei ole tottakaan. Ehkä vaikuttaa sekin, että tietää mitä on tulossa? Tuntee jo itsensä siinä tilanteessa?
ja ehkä vähän hirvittääkin meneekö kaikki hyvin, onko vauva terve ja kuinka sitä itse toipuu ja jaksaa tätä arkea sitten pyörittää?

Voi kunpa kätilöt jaksaisivat aina muistaa millaisten hormonihirviöiden kanssa ovatkaan tekemisissä, ja yrittäisivät itse olla niin neutraaleja kuin mahdollista. Tietäispä tuokin nainen vaan, kuinka olen itkenyt taas tätäkin hommaa.

 

[taustalla]

ikävää, että otat asiasta noin paljon pulttia, vaikka onhan kyseessä jo kolmas kertasi. En halua loukata tai olla ilkeä, mutta kyllä sinä hieman turhan herkkänahkaiselta vaikutat -ehkä olet "hankala persoona" tai hormonihuuruissa. Koeta kestää, toivottavasti pääsette tällä kertaa kotiin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen.

 

[LisaMarie]

Tämä on niitä asoita, jossa toisin tuntevaa on kamalan vaikea ymmärtää!

Jotkut haluaa levätä sairaalassa mahdollisimman pitkään ja toiselle se sairralassaoloaika on kidutusta. Olen kyllä ihan tyytyväinen henkilökuntaan sairaalassa ja tunnen että sielä oli myös sillätavalla ammattitaitoinen henkilökunta, että he osasivat huomioida myös sen, jos asiakas ei kauheasti neuvoja ja opastusta halunnut, vaan jättivät minut rauhaan.

Nukkuminen vaan ei sairaalassa onnistunut ja aika tuli pitkäksi ja kun ei saanut hyvin nukuttua, vaikka väsytti aika tuli vielä pidemmäksi ja varsinkin yöt! Kotona sitä herkkäuninenkin jotenkin tietää mihin ääniin kannattaa havahtua, mihin ei, sairaalassa kaikki äänet on outoja ja pitää varmuudenvuoksi havahtua tarkastamaan.

Mä uskon kyllä, että ne varmasti osaisi sielä vauvalassa hoitaa pientä, mutta mä en pystynyt itse nukkumaan edes jos vauva oli omassa kopassaan. Mun oli pakko ottaa vauva kainaloon peiton alle, että pystyin nukkumaan. Onneksi henkilökunta tosiaan ymmärsi hyvin myös sen ja lastenhoitaja sanoikin, että se on nisäkkäälle ihan luonnollinen ja vaistonvarainen tarve käpertyä poikasen ympärille, niin tekee kissat ja koiratkin ja ovat todella levottomia, jos pienokainen viedään vierestä pois. Mä en yhtään pitänyt esim. siitä, että lääkäri riisui vauvan ennen tarkastusta, olisin itse halunut tehdä senkin, minusta oli hirveä uhka, kun joku vieras koski vauvaan, se suorastan ahdisti. Tutut sai vieressä pitää sylissä, mutta ei viedä pois näköpiiristä.

Ei se ole henkilökunnallekaan tosiaan helppoa tietää, kuka haluaa kokoaikaista ohjausta kädestäpitäen ja ketä vieraan läsnäolo häiritsee ja hermostuttaa. Asiakkaan lukutaidosta annan kyllä sairaalan henkilökunnalle täydet pisteet! En nimittäin ole kuitenkaan kenenkään kuullut sanovan, että olisi siellä ilman tukea jäänyt, jos on sitä kaivannut.

 

[minnie]

meidän esikoinen syntyi olin pienessä aluesairaalassa mieheni oli tytöttömänä niihin aikoihin ja jäi seurakseni sairaalaan
perhehuoneet olivat silloin kaikki täynnä mutta me saatiin tavallinen sairaala huone jossa molemmilla puolilla sängyt minä nukuin keskimmäisessä ja ukko reunimmaisessa yks sänky oli tyhjänä. eikä sinne muita otettukaan. sekä sitten sinne tuotiin telkku =) siellä olimme molemmat 5pv lapsi oli terhakka ja terve mutta lääkärit eivät meinanneet päästää meitä pois kun olimme niin nuoria 17 ja 18v..itkin ja itkin kunnes sitten 5 päivän aamuna pääsimme kotiin. olin valmis lähtemään jo 2 tai 3 päivän aikana. henkilökunmta ku ois vieläkin halunnut pitää meitä siellä 2-3 päivää.
toinen raskaus isossa yliopistossa minä keskellä ja toisella puolella äiti lapsensa kanssa lapseni joutui teholle enkä saanut koko aikana lastani samaan huoneeseen. se sitten oli ratkiriemukasta kun toinen syöttää vaihtaa vaipppoja ym ja minä pötköttelen sängyssä ja luen aikakausi lehtiä. säännöllisesti käyn vauvaa syöttämässä ja katsomassa teholla mutta ei sielläkään koko aikaa voinut olla kun niitä tarkasteltiin ja annettiin nukkua ym.
olin sairaalassa 4päivää ja lapseni jäi vielä sairaalaan 3 päivää
nyt kolmatta odotellaan ja oikeastaan musta on kiva nukkua muiden äitien kanssa vaikka olen tosi huono nukkumaan ja herään ylensä pieneen rapsahdukseenkin niin jotenkin se on osa sitä raskautta ja siellähän se vauva kuitenkin on syntynyt.
vaikka siellä on masentavan tylsää eikä ruokakaan aina mitään herkkua.
ainakin tosta viime sairaala olosta jäi huono mieli kun muut lykkäsivät lapsia kantoivat sylissä nukkuivat vierekkäin pääsivät imettämään ym minä sain vasta kotona oman nyyttini viereen. imettämisestä ei tullut mitään sillä lapsi oli tottunut teholla pulloihin.johon kyllä sairaalassa lypsin litra tolkulla maitoa.

 

[Sanna]

Just niinkuin mun pelkoni! Mulla on vasta rv 11 menossa ja jo nyt ahdistun siitä sairaalahommasta. Esikoista odottaessano jouduin sairaalaan jo 21 viikolla ja siitä jäi tajuton sairalakammo. Sitten vielä inhottava hoitaja synnyttäneiden osastolla(vaikka oltiinkin perhehuoneessa), niin todellakin AHDISTAA osastolle joutuminen! Vielä siihen kun saa päälle ne hormooni-itkut niin tuntuu, että tää on täysin mahdoton tehtävä :'(

Meillä ei myöskään ole kuin yksi perhehuone(eikä muita mahdollisia sairaaloita). Lisäksi polikliinisiä synnytyksiä ei kuulemma meidän sairaalassa ole. Pelottaa ihan sairaasti, kuinka jaksan sen osastolla olo ajan!

 

[kääk]

Mä en ole ikinä saanut perhehuonetta vaikka joka kerta olen toivonut ja meillä on 4 lasta.Mulle ei ole neuvolassa koskaan edes puhuttu koko perhehuoneesta.

 

[tasamaan tallaaja]

Mulle jäi kanssa sairaala-kammo kun jouduin olemaan yhteensä melkein kuukauden sairaalassa hyperemeesin vuoksi nyt heti alkuraskaudesta.. Kätilöt, muutamaa lukuunottamatta, oli tosi tympeitä.. En osaa muutenkaan nukkua sairaalassa kun toinen hoitaa vauvaa samassa huoneessa jne..
Mä aion pyytää poliklinikkasynnytystä, en tiedä miten kättärillä siihen suhtaudutaan tai sit mä haluun oman huoneen.. Mä en vaan kestä olla sairaallassa enkä varsinkaan toisen ihmisen kanssa samassa huoneessa.. :/