Kokemuksia keskenmenosta?

..

 

Itsellä kaksi takana

Molemmat tosin varhaisessa vaiheessa, ensimmäinen 5 viikolla ja toinen kolmannella

Ensimmäinen aiheutti jälkeenpäin kolme kohdun tulehdusta, vaikka kohtu oli tyhjä eikä sinne ollut jäänyt mitään materiaaleja.

Toinen tuli klimppisenä, kaksi viikkoa jatkuneena verenvuotona

Kuukautisia sain odotella molemmista sen 6 viikkoa verenvuodon runsauden jälkeen

Ilman kipulääkettä mentiin

 

Kaksi keskenmenoa takana viime vuodelta. Ensimmäinen meni kesken ennen rv7 ja toinen rv9-10? Olivat peräkkäisiä keskenmenoja. Molemmat alkoivat pienellä verenvuodolla, jota kesti muutaman päivän jonka jälkeen alkoivat supistukset ja valehtelematta istuin vessassa melkein yhtä soittoa 6 tuntia molemmilla kerroilla kun kohtu alkoi tyhjenemään. Ensimmäinen tyhjennettiin sairaalassa imulla loppuun, koska lähdin 2 päivää myöhemmin ulkomaille (sain myös varuulta ison antobioottikuurin) mutta toisen annettiin itsestään tyhjentyä, tämä muistaakseni kesti noin 2 viikkoa. Toisen keskenmenon jälkeen aloitin uudelleen minipillerit, henkinen puoli ei enää kestä kolmatta keskenmenoa ainakaan ihan vähään aikaan, jos ollenkaan.

 

Mulla km rv 8+4. Rv 6+ alkoi kova vuoto (edellisessäkin synnytykseen johtaneessa raskaudessa oli) ja kävin näytillä. Vauva voi vuodosta huolimatta hyvin. Massiivisia vuotoja tuli useampana päivänä ja aina kuitenkin vauva oli elossa. Sitten eräänä kontrolliultrakertana todettiinkin, että sykettä ei löydy. En ollut yhtään valmistautunut keskenmenoon, koska ei ollut edes vuotoa sillä kertaa.

Koska keskenmeno oli keskeytynyt, sain jonkun pillerin jo polilla. Pieni vuoto sen johdosta jo alkoikin sitten kotona. Kahden päivän kuluttua menin sairaalaan tyhjennykseen. Sain cytotecit suun kautta ja panacodia. Sittenpä se alkoikin. Kamalat supistukset ja hyytymäinen vuoto. Päivän aikana sain yht 6 tbl cytotecia ja 2 panadolia. Muistaakseni kotimatkalle sain vielä buranaa. Jälkivuoto kesti noin 4vk ja menkat alkoivat noin 6vk keskenmenosta.
Voimia paljon keskenmenon kohdanneille <3

 

Minulla yksi keskenmeno takana. Noin viikolla 6 tuli ensimmäisen kerran veristä tuhrua. Kaiken kuitenkin kerrottiin olevan täysin normaalia alussa. Noin viikon päästä siitä tuli taas tuhruvuotoa, joka ei loppunutkaan. Ultrassa todettiin keskenmeno viikolla 7. Pari viikkoa kerkesin raskaudesta nauttia ja ilo oli ylimmillään. Nyt tästä on jo kohta vuosi aikaa ja suru on edelleen läsnä usein. Uutta on yritetty, mutta tuntuu että kroppa on ollut ihan sekaisin tapahtuneesta. Ovulaatio kuitenkin tapahtuu, sen olen bongannut tikuttamalla. Tiedän sen, että stressaamalla teen vain hallaa itselleni ja raskautuminen on epätodennäköisempää, mutta en pysty tätä asiaa täysin unohtamaankaan. Koko ajan joku läheinen ilmoittaa olevansa raskaana ja tottakai iloitsen, mutta myös joka kerta se repii minut rikki. Jospa vielä joskus meillekin tulisi pieni, on se ainakin kovin toivottu jo nyt.

 

Täällä tänään ultrassa todettu kkm, kehitys päättynyt noin kolme viikkoa aikaisemmin. Lääkärissä otin tänään esilääkkeen ja ylihuomenna pitäisi laittaa kotona 4 cytoteciä kohdunkaulalle. Kauhulla odottelen sitä tulevaa kipua. Edellinen km 10/16 tuli spontaanisti ulos, ilman kipuja.
Olo on niin tyhjä ja turta.

 

@Daisy85 kuvittelin olevani 8+6 (nlan mukaan 9+2) mutta kesken tosiaan oli mennyt 6.viikolla. ekasta keskenmenosta ei tullut lainkaan kipuja, vaan vuoti menkkamaisesti ulos.

 

Mulla on takana 2 keskenmenoa. Tuulimunaraskaus 2014 ja 11/2016 tuli toinen km.
Sikiö oli kuollut rv 8+1 ja jouduin käynnistykseen osastolle. Sain kipulääkettä ja kohdunsuulle pariin otteeseen käynnistävää. Supistukset alkoivat ja lapsivesi meni. Henkiset kivut olivat paljon suuremmat mitä fyysiset Noin tunti lapsiveden menon jälkeen syntyi istukka ja pieni sikiö.
Vuotoa kesti muistaakseni pari viikkoa.
Ekat viikot oli melkoisessa sumussa elämistä. Itku ja ikävä iski milloin missäkin. Kerrankin kesken kauppareissun, en olisi koskaan uskonut että suru voi musertaa niin täysin.
Aika on kuitenkin auttanut asiassa ja asian kanssa on oppinut elämään. Nyt toukokuussa asia on taas enemmän mielessä, laskettu aika olisi ollut tän kuun lopussa
Hurjasti voimia kaikille meille keskenmenon kohdanneille...

 

Minulla takana keskeytynyt keskenmeno, joka tapahtui viime kuussa. Plussasin syyskuun alussa ja kerkesin nauttia raskaudesta jo toista kuukautta. Oireita oli jonkun verran, joten en aavistanut että mikään olisi vialla. Rv 9+4 illalla minulla alkoi vatsakivut ja niukka, ruskea vuoto. En kivuiltani saanut oikein nukuttua ja seuraavana päivänä pääsin äitiyspolille ultraan. Siellä todettiin keskeytynyt keskenmeno, rv oli silloin 9+5. Alkion mitat vastasivat kuitenkin noin 6 raskausviikkoa, eli oli mennyt kesken jo kolmisen viikkoa ennen...

Keskenmenoon sain cytotecit, jotka laitoin itse emättimeen kotona. Vuotoa ei kuitenkaan juuri tullut lääkkeistä huolimatta, joten kävin uudestaan ultrassa muutaman päivän päästä. Todettiin, että raskausmateriaalia oli vielä runsaasti jäljellä kohdussa. Sain Mifegyne-lääkkeen sekä Cytotecit. Tällä kertaa kohtu tyhjeni, vaikka ei siltä tuntunutkaan! Muutama kipeä supistus ja vuotokin oli tosi vähäistä. Kolmannessa ultrassa kuitenkin nähtiin, että kohtu oli tyhjä ja limakalvo ohentunut.

Hirveän pettynyt olo oli molemmilla, minulla ja miehelläni. Minulla on ennestään 5-vuotias poika edellisestä suhteesta, mutta miehelleni tämä lapsi olisi ollut ensimmäinen. Hän oli juuri muutamaa päivää ennen innoissaan kertonut meidän molempien perheille raskaudesta, ja sitten kävi miten kävi. Toisaalta olisin varmasti kertonut keskenmenosta joka tapauksessa läheisille. Nyt sitten odotellaan menkkoja alkaviksi. Ollaan oltu sen verran leväperäisiä kuitenkin, että ollaan harrastettu seksiä ihan ilman ehkäisyä... Jotenkin on kuitenkin sellainen fiilis, että ei se uusi raskaus nyt ihan heti ala.
Voimia kaikille keskenmenon kohdanneille!

 

Mulla on tarve nyt purkaa tätä asiaa jotenkin. Tänään aamulla alkoi kolmas keskenmeno. Eka tuli vuonna 2012 ja toinen 2015. Molemmat alkoivat noin 5+0 ruskealla tiputteluvuodolla joka voimistui viikon kuluttua tummaksi vuodoksi ja siitä sitten vähitellen normaaliksi kuukautisvuodoksi. Kivuttomia ja fyysisesti helppoja olivat. Kumpikin raskaus oli luomuja, kevyillä hormonihoidoilla eikä inseminaatiolla tullut mitään tulosta. Syksyllä 2015 menimme IVF-hoitoon ja siitä syntyikin meille lapsi. Hänestä olen aivan äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Nyt olin yllättäen tullut taas luomuna raskaaksi ja jotenkin uskalsin toivoa, että raskaus ois korjannut mun kropan kun tuo viiden viikon rajakin ylittyi, mutta vuoto alkoi äsken viikolla 6+0. Kivuton tämäkin ainakin tähän asti. Nyt mietityttää, että uskallanko olla ilman ehkäisyä, jotta näitä "luomuyllätyksiä" ei tulis lisää. IVF-hoitoihin saatan vielä uskaltaa kunhan tästä on toivuttu.

Tsemppiä multakin kaikille keskenmenoja kokeneille!

 

Jaan nyt oman kokemukseni tämän viikon torstailta.

Aloitan ihan alusta niin saa koko pään tyhjäksi. Meillä on yksi ihana poika syntynyt - 14 raskautumisessa ei ollut mitään ongelmia. Päätettiin 2015 miehen kanssa että pillerit veks ja toinen lapsi. Ei se ollu niin helppoa menkat oli sekaisi ei tullut jne. Sain keltarauhas kuurin vuoden yrityksen jälkeen. 2016 lääkäri totesi lievän pco toisella puolella ja sain terolutit 6kk käyttööni. Huhtikuussa 2017 raskaustesti positiivinen ja seuraava päivä alkoi vuoto ja kovat kivut testi kuitenkin vahvempi päivä päivältä kunnes vuoto yltyi ihan kamalaksi ja lopuksi testi oli negatiivinen runsaa viikon päästä. Tämä jälkeen kuukautiset alkoivat tulla normaalisti mutta aina kp21alkoi tuhru ja menkat kesti periaatteessa 2vk. Pian tuli syksy ja olin lukenu kilpirauhasen vajaatoiminta jutuista ja mietin jos se olisi syy tähän menin veri kokeisiin ja todettiin lievä vajaatoiminta sain lääkkeen seuraavana päivänä oli gynekologi joka sanoi että pcota ei ole enää ja näyttää että tästä kierrosta ei tuhru vuotoa tule muttei kuitenkaan nähnyt että ovulaatio olisi tapahtunut tämän jälkeen kaksi viikkoa tein positiivisen testin. Auttoiko kilpirauhasen lääkitys vai uusi ruokavalio täysin kysymysmerkki mut olin onnellinen pian kuitenkin 13,10 alkoi verinen vuoto pieniä hyytymiä itkin keskenmenon perään ja pääsin monen mutka kautta ultraa (neuvola ei pystynyt tekemään mitää lääkäri ei päässyt sovittuna aikana paikalle eikä neuvola terveydenhoitaja omien sanojensa mukaan kristallipalloa omistanut... ) no pääsin ultraa päivystyksen kautta jossa nuori mies lääkäri teki kovakouraisesti tarkastukse ja sanoi keskemeno. Ultrassa nähtiin elävä 6+6 sikiö ja hematooma. kontrolli 2vk päästä 3päivää enne kontrollia seksin jälkeen verta tuli ihan kamalasti ja iso hyytymä Ultrassa kuitenkin kaikki kunnossa ja hematooma pienentynyt. Pieni oli 8+6 silloin ja sydän kävi ja käsikin liikkui. Ja nyt tähän viikkoon olin siis tihrunnut ja vuotanut jo 5 viikkoa ja pieni oli kunnossa mutta keskiviikkona työpäivän jälkeen tuli kunnolla tiputtelu vuotoa ja vähä hyytymiä ajattelin että ne on ne viimeiset hematooma rippeet mistä gynekologi mainitsi. Vuoto niukkeni torstaina ja menin töihin. Kun olin lähdössä töistä mahassa oli outo olo ja heti kun avasin ulkooven niin tunsin että jotain tulee istuin autoon ja verta tuli niin että auton penkit oli veressä ajattelin vain että aavistus eilisestä piti paikkansa ja meidän pieni syntyy rv 11. Ajoin kotiin ja suoraa kylpyhuonetta kohti ja verta tuli 5 minuuttia kotii tulon jälkeen pikkuinen syntyi omassa pussissaan sillä oli kädet jalat nenä korvat kaikki se vastasi täysin viikkoja. Ahdistus oli suuri soitin päivystykseen ja siellä tyly hoitaja ilmoittaa että soita neuvolaa kello oli yli neljän joten en voinut niin antoi ajan illaksi ja sanoi et varaudu jonottaa. Oli ihan häkeltyny miten voin jonottaa kun meka side on läpi märkä 5 minuutissa. Pian soitettiin uudestaan ja lääkäri oli sanonut että tule aamulla ettei tarvitse jonottaa. Haudattiin pieni koti pihalle samana iltana. Aamulla vastaa otti ihana lääkäri joka lohdutti ja osasi sanoa oikein sanat sain myös ultra samalle päivälle ja siellä todettiin että kaikki poistunut että vain 1cm kerros veri höttöö. Soitin työpaikalle tilanteen ja sain ymmärrystä. Vihdoin olin vapaa vain itkemään kun sain olla yksi esikoinen oli hoidossa ja mies töissä koin todella terapeuttiseksi kun sai vain itkeä ja itkeä ja laittaa haudalle kynttilöitä jotenki mieleni ajatteli asian niin että pieni oli kipeä ja se otettiin pois ja annetaan takaisin kun hän paranee onneksi asiasta ei tienny miehen lisäksi kuin vanhempani. Vaikean tilanteen tekee se kun siskoni on raskaana ja jotenkin vai ahdistaa se ihan kamalasti. Mukavaa kun saa olla nyt kotona ja kärsiä nää menkkakivut rauhassa. Tänään jo parempi päivä. Uutta kohti lääkäri sanoi että estettä uuteen yritykseen ei ole kun itsekseen tyhjeni ja sain kahdelta lääkäriltä toinen oli gynekologi tämän vahvistuksen. Harmittaahan tämä kun niin pitkään yritys ollut ja periaatteessa kaksi kertaa nyt itketty keskenmenot.. Kiitos kun sain purkaa. Pahoittelen kirjoitus virheistä puhelimen tekstinsyöttö on hanurista

 

Mulla taustalla neljä keskenmenoa, kaksi tosi aikaista ja spontaania ("menkat" max viikon myöhässä) ja yksi tuulimuna ja yksi keskeytynyt keskenmeno jotka todettiin noin rv 11. Näistä molemmista jouduin kaavintaan. Käytiin tutkimuksissa mutta mitään vikaa ei löytynyt, paitsi TPO vasta-aineet olivat aivan aavistuksen koholla. Kilppariarvot kuitenkin raskauden kannalta ihanteelliset.

Viides raskaus sujui täysin ilman ongelmia, synnytys sujui täysin ilman ongelmia ja tuo pieni, terve ja täydellinen tyttö on nyt 10 kk. Ainoa mitä tein eri tavalla tässä raskaudessa, oli että ennen raskauden alkua söin hevoskuurin erilaisia ravintolisiä (mm. sinkki, seleeni, magnesium, d-vit, b-vit...) ja gluteenitonta ruokaa.

Ajattelin jakaa tämän kokemuksen valamaan toivoa teihin joilla keskenmenoja on takana monta.

Nyt tuo keskenmenoista kärsitty aika tuntuu ihan epätodelliselta, ihan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan tässä elämässä. Vähän pelottaa kuitenkin jos aletaan yrittää toista jossain vaiheessa, että toistuuko sama ja palaavatko ne vanhat fiilikset.

 

Reilut kaksi vuotta yritystä ja tuloksena tähän mennessä vain kaksi epäonnistunutta raskautta. Syytä ei toistaiseksi tiedossa.

Eka raskaus reilun vuoden yrityksen jälkeen todettiin tuulimunaksi ar-ultrassa 9. viikolla, mitään oireita ei ollut. Keskeytettiin kaavinnalla, jota ennen paikkoja kypsytettiin pienellä annoksella cytotecia. Siitä tuli arviolta puoleksi tunniksi kovahkot kivut, kauheat vilunväreet ja pahoinvointi, jotka kumminkin sitten loppuivat ennen kuin ehdin pyytää lääkkeitä. Vuoto ei ehtinyt alkaa ennen operaatiota. Itse operaation jälkeen vuoto lakkasi melkein heti, tiputteli vähän pari päivää. Munasarjaan jäi kysta joka todettiin jälkitarkastuksessa, hoitui kuukaudessa pois. R-materiaali tutkittiin patologisesti eikä mitään erityistä löytynyt.

Tämän vuoden alussa, 11 kk:n päästä edellisestä plussasta, sain taas plussan testiin. Tällä kertaa meni itsestään kesken 6. viikolla. Sain ennakkovaroituksen, kun r-testi näytti maanantaina ja tiistaina vain haamua, kun vielä perjantaina oli ollut vahva plussa. Tiesin siis jo, mitä oli tulossa... Keskiviikkona alkoi pieni tiputtelu ja torstai-illalla sitten ne varsinaiset kärsimykset, alkoi pikku hiljaa voimistuvina menkkakipuina mutta pahimmillaan oli hyvin samankaltainen olo kuin tuon cytotecin kanssa. Kivut lieveni heti roimasti kun r-materiaali tuli ulos. Runsaampaa vuotoa jatkui vielä päivän, sitten laantui nopeasti.

Nyt on kulunut viikko eikä raskaudesta ole enää merkkiäkään. Olen toisaalta kiitollinen, että tämä tapahtui näin varhain ja "helposti". En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuisi keskenmeno sen jälkeen kun on jo nähnyt sikiön ja sykkeen ultrassa. En oikein osaa sanoa, miten nämä on vaikuttaneet henkisesti. Itse keskenmenoja en ole itkenyt, mutta toisaalta sitten on jotkut ihan tyhmät pikkujutut saattaneet saada itkun partaalle. Olen muutenkin mieluummin kärttyinen kuin surullinen, se on jotenkin helpompaa... Olisin kyllä nyt valmis yrittämään heti uudelleen, varsinkin kun tässä iässä (36 ja 42 v.) käy mahdollisuudet koko ajan heikommiksi.

Joitakin tutkimuksia meille on lapsettomuushoitoja ajatellen jo tehty eikä mitään vikaa ole löytynyt, mutta mulla on usein tiputtelua loppukierrosta, kierto kuitenkin hyvän pituinen ja säännöllinen. Nyt saatiin lähetteet kromosomitesteihin molemmille kun kovasti pyydettiin.

Tsemppiä kaikille keskenmenon kokeneille ja kiitos @KevätTähti toivosta!