K
KanaPas
Vieras
Puolisollani oli aikanaan (kymmenisen vuotta sitten) muutaman kk suhde, jonka annoin anteeksi. Nyt suhde samaan henkilöön on ollut alkamassa uudestaan, minkä aavistin ja aavistukseni paljastui lopulta todeksi.
Emme tunnu saavan asiaa selvitettyä ja sen selvittelyn aikana on tullut ilmi, että hän on sopinut kolmannen pyörän kanssa mitä asioita käsitellään ja miten. Toiminta on ollut meidän omaa perhettä kohtaan niin välinpitämätöntä ja härskiä, että tästä on vaikea enää päästä yli, mutta alle kouluikäiset lapset yhdessä taloudellisen tilanteen kanssa jarruttavat eropäätöstä. Hän haluaa kovasti jatkaa (kuten viimeksikin), mutta kuitenkin mm. asettaa toimillaan kolmannen pyörän liiton meidän liiton edelle jne.
Olen miettinyt asumuseroa tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi. Minkälaisia kokemuksia muilla on asumuerosta vastaavien kriisien aikana? Onko se helpottanut asioiden selvittelyä vai tehnyt eron vain helpommaksi? Voisiko asumusero olla se, mikä viimein laittaisi puolison priorisoimaan asiansa? Nyt tuntuu, että olen vain varalla ja hän odottaa kanssani toisen liiton päättymistä voidakseen hypätä pois. En halua enää suostua tähän. Olen antanut liitossa muutenkin aivan liikaa periksi hänen oikuilleen ja kuppi meni nyt täysin nurin.
Antakaa näkökulmia, kokemuksia, ajatuksia. Oma pää lyö tyhjää.
Emme tunnu saavan asiaa selvitettyä ja sen selvittelyn aikana on tullut ilmi, että hän on sopinut kolmannen pyörän kanssa mitä asioita käsitellään ja miten. Toiminta on ollut meidän omaa perhettä kohtaan niin välinpitämätöntä ja härskiä, että tästä on vaikea enää päästä yli, mutta alle kouluikäiset lapset yhdessä taloudellisen tilanteen kanssa jarruttavat eropäätöstä. Hän haluaa kovasti jatkaa (kuten viimeksikin), mutta kuitenkin mm. asettaa toimillaan kolmannen pyörän liiton meidän liiton edelle jne.
Olen miettinyt asumuseroa tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi. Minkälaisia kokemuksia muilla on asumuerosta vastaavien kriisien aikana? Onko se helpottanut asioiden selvittelyä vai tehnyt eron vain helpommaksi? Voisiko asumusero olla se, mikä viimein laittaisi puolison priorisoimaan asiansa? Nyt tuntuu, että olen vain varalla ja hän odottaa kanssani toisen liiton päättymistä voidakseen hypätä pois. En halua enää suostua tähän. Olen antanut liitossa muutenkin aivan liikaa periksi hänen oikuilleen ja kuppi meni nyt täysin nurin.
Antakaa näkökulmia, kokemuksia, ajatuksia. Oma pää lyö tyhjää.
