kokemuksia aikuisen koiran ottamisesta oman koiran kaveriksi?

[toinen koirako?]

Onko kukaan ottanut aikuista, jo koulutettua koiraa oman koiransa seuraksi? Ja millaisia kokemuksia on ollut?

Meillä on ennestään 4-vuotias perustotteleva, leikattu uroskoira. Nyt tuttu koiraharrastaja joutuu luopumaan omasta, samanrotuisesta koirastaan perhetilanteen vuoksi ja kysyi, voisimmeko me tarjota hänen koiralleen loppuelämän kodin. Koira on koulutettu ja leikattu narttu, joka on muutaman vuoden omaa koiraamme vanhempi.

Miehen kanssa juteltiin aiheesta, emmekä nää syytä, miksi emme voisi ainakin kokeilla miten koirat toimisivat yhdessä. Mutta olisin vielä kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia, miten olette koirat opettaneet yhteiseloon ja miten aikuiset koirat ovat sopeutuneet toisiinsa? Jokainen koira on toki oma yksilönsä, mutta onko teille tullut eteen jotain yllättäviä pulmia, joita ette olisi osanneet etukäteen aavistaa?

 

[koirakas]

Koirat kannattaa esitellä toisilleen puolueettomalla alueella, esim. jossain pienen automatkan päässä teidän kodistanne. Sitten kun ovat "kavereita" ne pakataan autoon ja huristellaan kotiin. Kotona ollaan aivan kuin ei oltaisikaan eli ei vahdita koiria haukkana vaan annetaan niiden ihan rauhassa tutustua toisiinsa omassa kodissa.

Ongelmia tulee periaatteessa vain jos ihminen menee puuttumaan johonkin koirien keskinäiseen juttuun, esim. puruluun päältä tulevaan mahdolliseen pörinään. Antakaa koirien keskenään pähkäillä kumpiko on korkeammassa asemassa toiseen nähden ja sitten vaan jatkossa tuette pomoksi valikoitunutta.

 

[toinen koirako?]

Kiitos neuvosta, mietin itsekin että tutustuttaminen olisi hyvä tehdä vaikka heti alkuun yhteisellä lenkillä tms. Tuo johtajuurähinän "sivusta seuraaminen" voi olla vaikeaa, jos siihen joudutaan, mutta täytyy koittaa pysyä tiukkana, ettei omalla puuttumisellaan tule pahentaneeksi tilannetta.