Koirasta luopuminen???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhautunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

turhautunut

Uusi jäsen
12.07.2010
1
0
1
Tilanne olis tämä: eronnut, yksi lapsi.Lapsella nuhaa jonkin verran, mitä olen yrittänyt selvitellä, onko koirasta johtuvaa. Flunssa-aikoina nuha pitkittyy kuukaudenkin pituiseksi. Viime kesänä ei nenä vuotanut, mutta nyt puhjennut heinäallergiat. Tapailen uutta miestä, joka varteenotettava vaihtoehto. Hänellä on koirasta selkeää allergiaa. Olen aina arvostellut ihmisiä, ketkä ottavat koiran ja antavat sitten pois....yleensä ollut asenne, että ukko lähteköön jos ei koiraa kestä, mutta on tässä joutunut vähän kasvamaan. Tietysti suurin huolenaihe on lapsen nuhaisuus. Tosin viime talvena nuhaa oli aika vähän...tätä ihmettelen, ettei meillä tytön kanssa ole niin pahoja oireita mökkeillessämme, mutta kun kotiin tulee, niin karmeat oireet jatkuvat, itselläni tänä kesänä selkeästi pahemmat. Koira ei siis ollut kyseisillä mökkireissuilla mukana.
 
Miehen takia en koirasta luopuisi. Varsinkin, kun olette vasta tapailuasteella. Enkä kyllä myöhemminkään, sitten se mies ei vaan muuttaisi saman katon alle. Ja mitä lapsen nuhaan tulee, niin sen voi talvisaikaan selvittää ihan verikokeella tai ihoaltistuksella, onko hän koiralle allerginen. Kannattaa myös ottaa huomioon se, ettei teillä ole kodissa esim. kosteusvauriota, joka saisi lapsen oireilemaan. Riippuu vähän lapsen iästä, mutta jos on jo isompi lapsi (lähellä kouluikää ja yli), niin en pelkän nuhaoireen takia luopuisi koirasta. Sitä paitsi sitä hilsettä tulee olemaan teillä kodissa vielä vuosia koiran jälkeenkin. Ja sitten on vielä se seikka, että miten lapsi suhtautuisi siihen, ettei koiraa enää olekaan....
 
Niin...mistä nyt kaipaat keskustelua? Siitä miten sinä pärjäät, miten koira pärjää, vai mitä haet?

Me on otettu monasti kotia etsiviä, aikuisia koiria. Ja ne on aina pärjänneet meillä hyvin. Eli kun etsit koiralle hyvän kodin, niin s ekyllä pärjää. Toki jos on jo iäkkäämpi, niin kannattaa pohtia olisiko armollisempaa koiralle viedä se piikille. Koira ei siitä kärsi vaikka sinusta se pahalta tuntuisikin.

Ja sitten se nun pärjääminen. Ikävä tulee todennäköisesti, mutta jos tuntuu siltä että lapsen nuhaisuus johtuu koirasta jne. niin kyllähän se lapsi on etusijalle asetettava.

Tuohon ukkoasiaan en sen kummemmin kommentoi...tiedät kyllä itse mitä teet ja olet varmasti ottanut senkin huomioon että jos ukko lähteekin, eikä lapsella olekaan allergiaa niin koira on lähtenyt turhaan.

Jos olisin sinun saappaissasi niin ensin veisin lapset testeihin ja siinä samalla kuulostelisin tuleeko sen miehen kanssa kunnon suhde vai ei. Jos lapsi on allerginen niin sitten joko siedätystä tai koira pois.
Ja se miesasia sun pitää sitten tosiaan vaan pohtia. Multa henk. koht. ei koirat väisty miehen edestä jotta mun mies on saanut vaan opetella tulemaan toimeen koirien ja allergiansa kanssa. Mutta ymmärrän heitäkin, jotka valitsevat toisin.
 
Riippuu miten tärkeä koira on.
Minulla oli koira ennen miestä. Miehelle kehittyi allergiasta sitten astma, ja olin heti alusta sitä mieltä että koirasta luopuminen on aivan vihoviimeinen vaihtoehto.
Nyt miehellä säännöllinen astmalääkitys ja kaikki ok.

En luopuisi koirastani ennenkuin kaikki mahdolliset hoidot on kokeiltu.

KOIRA EI JÄTÄ SINUA, mies voi jättää.
 
Millaisella patjalla lapsi nukkuu?
Meidän tyttö yski pahasti ja räkä valui, mietittiin kans koira-allergiaa ja vaikka mitä. Sit ostettiin uus patja sänkyyn ja ei mennyt kauaa kun tajuttiin ettei yski enään eikä nenä valu.
 
mun tytöllä (13v.)todettiin keväällä allergia (kissa,koira,hevonen) ja samaiset eläimet löytyy kotoa. eikä tullu mieleenkään luopua niistä (eikä likka ees olis suostunu siihen) sai antihistamiinit ja ei mitään oiretta oo ollu sen jälkeen
 
No vie lapsi allergiatestiin, sillä asia selviää onko kyse koirasta vai ei! Mieti sitten sen jälkeen jos jotain mietittävää on. Moni allerginen pystyy pitämään koiraa silti.
 
Itse etsin juuri uuden kodin yhdelle omalle kasvatille. Omistajalle tuli "motivaatiopula" :( No hyvä uusi koti löytyi, ja koiralle varmaan parempi vaihtoehto. Mutta jotenkin pistää sieluun tuollainen eläimen ottaminen ja sitten siitä luopuminen, kun ei nyt enää huvitakkaan tämä (ap: EN tarkoita sinua)

Olisi ollut vielä minulta vailla puolta kauppahinnasta, vaikkei koirassa ollut kerrassaan yhtään mitään vikaa...
 
Kosteusvauriot, pöly... nuhaan voi olla muitakin syitä. Ja jos on samat oireet ilman koiran mukanaoloa..
Älä luovu rakkaasta koirastasi uuden miehen takia liian helposti!
Katsele tilannetta, onko mies valmis allergia/astmalääkkeitä käyttämään?
Itse en edes alkais sellaisen kanssa joka "vaatis" mua luopumaan koirastani - arvaa kaduttaako sitten jos meneekin poikki.
 

Yhteistyössä