koiranpentu tulee

meille tulee siis pentu pitkän pohdinnan jälkeen. On joskus ennen lapsia koiria ollutkin, mutta nyt kun se oikeesti tulee, niin yhtäkkiä tulee kaikkia ajatuksia. Siis vähän alkoi jänistää. Jos se ei opikaan sisäsiistiksi, tai olemaan yksin. Jos ulkoilut ei sujukaan. Ja kaikkea muuta. Te joilla pieniä lapsia ja koiranpentu, niin kertokaa jotain myönteisiä kokemuksia. Ja neuvoja. Lapsista nuorempi on nyt 1v4kk.
Kauan olen tätä koiraa halunnut, mutta nyt alkoi jotenki vaan kaikkia tunteita nousta esiin.

 

\

meille tulee siis pentu pitkän pohdinnan jälkeen. On joskus ennen lapsia koiria ollutkin, mutta nyt kun se oikeesti tulee, niin yhtäkkiä tulee kaikkia ajatuksia. Siis vähän alkoi jänistää. Jos se ei opikaan sisäsiistiksi, tai olemaan yksin. Jos ulkoilut ei sujukaan. Ja kaikkea muuta. Te joilla pieniä lapsia ja koiranpentu, niin kertokaa jotain myönteisiä kokemuksia. Ja neuvoja. Lapsista nuorempi on nyt 1v4kk.
Kauan olen tätä koiraa halunnut, mutta nyt alkoi jotenki vaan kaikkia tunteita nousta esiin.

Ensinnäkin onnea uudelle perheenjäsenelle!!!! :flower:
Meillä on ollu tätä "sekalaista seurakuntaa" aika paljonkin kun muksut ovat olleet pieniä. eka pentue oli v. 2003 ja pienempi poika oli silloin n. 10 kk ikänen, elikkäs just siin konttausiässä...
toinen pentue olikin sitte tossa viime kesänä jolloin toi meidän pienempi poju oli n. kahden vuoden ikänen...
Ekassa pentueessa oli 5 pentua ja tokassa 6 ja molemmista pentueista jäi meille itellemme yks pentu... joten meillä on nyt kolme koiraa ja tuo nuorempi poika on kaksjapuolvuotias ja toi pienin pentu on 5kk vanha... Hyvin on menny, koirat kunnioittaa lapsia ja lapset koiria. Kaikki ihmetteleekin yleensä, että miten noi pojat on noin "sulavaisia" noitten koirien joukkoon...
Ihan ekasta päivästä alkaen vaan tiukkana komentojen kanssa ja pennuthan ei tietenkään heti ymmärrä ja usko jos sanotaan, että toisen naamaa ei nuolla niin pitkäjännitteisyys on pentujen ja lasten kanssa ehkä se tärkein asia.
Pennun otto on kuitenkin sitoumus moniksi vuosiksi eteenpäin ja onhan se ihan "uus ja jännittävä" kokemus sinäänsä muutenkin, joten eiköhän se tunteitten esiinnousu oo tässäkin ihan tervettä... kunhan pennulla on tarpeeks rakkautta, lämmin ja ruokaa niin kyllä siitä hyvä koira ajankanssa tulee (huom! olen sitä mieltä että rakkaus on myös rajoja....)
jos haluut jutella enemmän niin mielelläni jutustelen kyllä, laita vaikka y-viestiä... =)

 

meille tuli koiranpentu viime keväänä ja poika silloin 2,5v. Olihan se alku pientä sähellystä kun piti nimenomaan pojalle opettaa että koiran pitää antaa syödä ja nukkua yms. rauhassa. Eikä sisäsiistiksikään oppinu kauhean äkkiä ja oltais ehditty tietyst paremmin kouluttaakin jos ei niin vilkasta ja vaaativaa poikaa..
Nyt jo kaikki sujuu hienosti, uskaltaa jättää hetkeksi pojan ja koiran kaksin samaan huoneeseen =) Välillä kyllä "leikkivät" yhdessä aika rajusti että oikein hirvittää! Mutta kaikenkaikkiaan ollaan oltu iloisia ja tyytyväisiä että hankittiin koira tässä vaiheessa. =)
Onnea matkaan ja nauttikaa "Pikkuisesta" kun ne kanssa niin nopesti kasvavat :wave:

 

\

meille tulee siis pentu pitkän pohdinnan jälkeen. On joskus ennen lapsia koiria ollutkin, mutta nyt kun se oikeesti tulee, niin yhtäkkiä tulee kaikkia ajatuksia. Siis vähän alkoi jänistää. Jos se ei opikaan sisäsiistiksi, tai olemaan yksin. Jos ulkoilut ei sujukaan. Ja kaikkea muuta. Te joilla pieniä lapsia ja koiranpentu, niin kertokaa jotain myönteisiä kokemuksia. Ja neuvoja. Lapsista nuorempi on nyt 1v4kk.
Kauan olen tätä koiraa halunnut, mutta nyt alkoi jotenki vaan kaikkia tunteita nousta esiin.

Mun tuli kyllä mieleen, että ehkä ette kuitenkaan ole tarpeeksi pitkään pennun ottamista harkinneet... ?

 

Itse olen miettinyt tulevan pennun ottoa jo menneet 8 vuotta.. Ja vieläkin olen sen siirtänyt pari vuotta eteenpäin. Tosin otin hieman helpomman pennun tähän väliin ja nyt odottelen sen vanhenemista.. Mutta kyllä silti tulee monenlaisia asioita jo nytkin mieleen ja ainakin asunto on ensin saatava jossa on oma piha.Ja jääköhän sitä sitten kuitenkaan tarpeeksi aikaa pennulle kun ne ekat vuodet on niin ratkaisevat sivistyksen kanssa ja ja ja..
Mutta tiedän että kun vaan sitten pennun haen niin asiat vain sujuvat
Niin vaan kauhistelin toisen lapsen syntymää, että mitenkähän sitä sitten pärjää ja ehdinkö muka hoitaa kaksi pientä lasta ja koiran ja kodin. Ja hyvin se sujuu! Eli pelko pois, lapset on luotuja eläinten kanssa seurustelemaan, kunhan saavat hieman ohjausta.

 

voih <3<3 mä kanssa haluisin koiran