Kirppuja?
Viime vuosina Suomessa ovat yleistyneet kliinisesti erittäin merkittävät koira- ja kissakirput. Suuri osa lemmikkieläimillämme esiintyvistä kirpputartunnoista on kuitenkin edelleen luonnoneläimissä esiintyvien kirppulajien aiheuttamia (orava-, siili- ja lintukirput). Kirput ovat nopealiikkeisiä ja kestäviä, ja ne siirtyvät vaivatta koirasta toiseen. Ne ovat pituudeltaan 1 - 6 mm:n pituisia, tumman ruskeita, siivettömiä, sivusuunnassa litistyneitä hyönteisiä. Niiden maine tärkeimpänä yksittäisenä ihosairauksien aiheuttajana koiralla ja kissalla muualla maailmassa ja enenevässä määrin myös Suomessa, perustuu pitkäaikaisia tai toistuvia altistuksia seuraavaan kirppuallergiaan, jolle on ominaista voimakas kutina sekä ihovauriot. Kirput purevat myös ihmistä ja voivat toimia koiraheisimadon väli-isäntänä. Kirppu on helppo tunnistaa paljaalla silmällä. Kirppujen häätötoimenpiteitä vaikeuttaa kirpun elinkierto. Aikuiset kirput viihtyvät koiran/kissan karvapeitteessä, mutta elinkierron muut vaiheet (muna, toukka, kotelo) tapahtuvat ympäristössä. Kirpulle suotuisissa olosuhteissa aikuiset kirput muodostavat vain 5 % koko kirppupopulaatiosta.
