Eroahdistus (separation anxiety) on melko tavallinen, mutta sitäkin kiusallisempi koiraongelma. Siitä kärsivä koira hermostuu yksinjäädessään ja pyrkii lievittämään pahaa oloaan pureskelemalla tavaroita, haukkumalla tai ulvomalla. hävityksen kauhistus! Erityisen "riskiryhmän" muodostavat pennut ja nuoret koirat, mutta myös aikuiset voivat aloittaa omatoimisen uudelleensisustamiskampanjan, etenkin elinolojen muuttuessa (muutto, päivärytmin muutos, perheen hajoaminen...). Eroahdistunut koira on usein omistajansa kotona ollessa mitä miellyttävin, uskollinen kumppani. Huono uutinen tällaisen koiran omistajalle on se, että vaivasta eroon pääseminen vaatii työtä. Hyvä puoli taas on se, että siitä tosiaankin voi päästä kokonaan eroon.
Mitä EI pidä tehdä?
Kaikkein pahinta on koiran rankaiseminen kotiin tultuaan. Koira ei pysty yhdistämään tunti sitten revittyä sohvaa vihaiseen omistajaan, vaan rangaistuksen pitäisi tehotakseen tulla juuri sillä hetkellä, kun koira aloittaa pureskelun. Koiran nolon näköisenä mateleminen ja nöyristely eivät johdu siitä, että se tietäisi tehneensä väärin ja katuisi, vaan siitä, että se on oppinut yhdistämään lattialla olevan sotkun kotiinpalatessa huutavaan isäntään. Rankaiseminen päinvastoin vain pahentaa eroahdistusta: koira hermostuu entistä enemmän, tuntee olonsa turvattomaksi ja purkaa ahdistusta jälleen seuraavan kerran yksinjäädessään.
Toinen epäjohdonmukainen tapa on antaa esimerkiksi koiran pureskelema kenkä sille leluksi, "Koska se kuitenkin on pilalla". Koiralla tulee kylläkin olla runsaasti luvallista järsittävää, mutta niiden tulee olla selkeästi ihmisten tavaroista erottuvia, kuten vinkulelut ja puruluut. Jos koiralla on lupa järsiä joitain omistajalta tuoksuvia ihmisten tavaroita, miten voidaan odottaa sen pystyvän päättelemään mitkä esineet ovat kiellettyjä ja mitkä luvallisia?
Toisen koiran hankkiminen eroahdistuneen koiran seuraksi tuottaa harvoin toivottua tulosta. Todennäköisempää on, että pian sinulla on KAKSI ongelmakoiraa yhden sijasta...
Ennaltaehkäisy
Kaikkein helpointa tietenkin olisi, ellei yksinjäämisongelmat pääsisi koskaan alkamaankaan. Älä ota pentua sellaisessa elämänvaiheessa jossa se joutuisi jäämään päivittäin moneksi tunniksi yksin kotiin. Jos joudut jättämään pennun välillä normaalia pitemmäksi aikaa yksin, vie se vaikka naapurille päivähoitoon tai palkkaa dogsitteri tulemaan sille seuraksi kesken työpäiväsi. Aikuinen koira pystyy kyllä tarvittaessa selviytymään 8 - 9 tuntiakin itsekseen, jos se totutetaan siihen vähitellen ja sille tarjotaan tarpeeksi toimintaa, mutta nuorelta koiralta se on paljon vaadittu.
Ennakoi mahdollisia ongelmia ja karsi kodista turhat houkutukset pois. Rajaa pennun liikkuma-ala yksinjäädessä johonkin tiettyyn, turvalliseksi raivattuun huoneeseen. Korjaa kaikki irtaimet esineet lattioilta kaappeihin ja korkeisiin hyllyihin, teippaa sähköjohdot turvaan ja tyhjennä pöydätkin, jos koira on isokokoinen. Laita huoneeseen vain koiran vesikuppi (mielellään metallinen, jota koira ei saa hajoitettua), sen peti ja sen omia leluja ja puruluita.
Ala opettaa pennulle yksinjäämistä järjestelmällisesti. Älä tee jättämisestä suurta numeroa, vaan luonnollinen osa elämää. Jätä aluksi väsynyt, kylläinen pentu huoneeseen sen ollessa rauhallinen, ja poistu oven taakse vaikkapa vain muutamaksi sekunniksi. Palaa ennen kuin pentu tulee levottomaksi, mutta älä tee paluustasikaan ihmeellistä tapahtumaa. Käyttäydy rauhallisesti ja jatka normaalia päiväjärjestystä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut (eihän itseasiassa mitään tapahtunutkaan!) Tällaisia harjoituksia voi tehdä useita päivässä poissaoloaikaa vähitellen lisäten, kunnes pentu osaa olla ongelmitta muutaman tunnin yksin. Näin pennun tulisi oppia luottamaan siihen, että vaikka poistuisitkin sen luota, palaat kuitenkin aina jossain vaiheessa, eikä sillä ole mitän hätää odotellessaan.
Ongelmakoiran parantaminen
Eroahdistuneen koiran tilanteen helpottaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihanteellista olisi, jos koira ei uudelleenopetusvaiheen aikana joutuisi jäämään kertaakaan oikeasti yksin, mutta koska ihmisten pitää töissäkin käydä, voidaan joutua turvautumaan väliaikaisiin ratkaisuihin.Topi häkissä Jos pelkkä huoneen raivaaminen ei auta (vaan koira syö myös seiniä, lattioita ja ovia), eikä koiralle saada päivähoitajaa tai ulkoiluttajaa (joita voi kysyä 4H-yhdityksistä), voi tilapäinen ratkaisu olla häkki tai kuonokoppa. Haukkumista voi koettaa rajoittaa sitruunapannalla, joita voi vuokrata tai ostaa eläinkaupoista. Nämä apuvälineet eivät kuitenkaan yksistään poista ongelmaa mihinkään, pelkästään estävät koiraa ilmaisemasta pahaa oloaan asuntoa tuhoamalla tai naapureita häiritsemällä. Oireiden tukahtuminen ei tarkoita ongelman ratkeamista! Tarkoitus on opettaa koira jäämään luottavaisesti yksin kotiin, ja esim. häkin käyttö on vain apuväline estää koiraa satuttamasta itseään ja hankkimasta omistajalle häätöä, kunnes tuo päämäärä on koiraa kouluttamalla saavutettu. Koko työpäivän pienessä häkissä makaaminen ei ole koiran elämää, ja itse asiassa eläinsuojelulakikin sen kieltää.
Aloita opettaminen miettimällä missä vaiheessa koira alkaa osoittaa hermostumisen merkkejä, ja kuinka pian lähtösi jälkeen se alkaa puuhailla omiaan. Tee valelähtöjä: pukeudu samoihin vaatteisiin kuin töihin lähtiessäsi, mutta palaakin heti takaisin. Huolehdi, että koira saa tarpeeksi liikuntaa, mutta ajatuksen koiran lenkkeilyttämällä väsyttämisestä voit unohtaa: mitä enemmän koira saa liikuntaa, sitä parempi kunto sille tulee ja sen vaatiman liikunnan määrä vain kasvaa. Ruumiillinen liikunta ei väsytä koiran mieltä, ja eroahdistus on nimenomaan "mielisairaus". Kouluta sen sijaan koiraa: vie sitä koirakerhojen tilaisuuksiin, tee lenkillä metsään sille jälkiä ja etsintätehtäviä, aktivoi sitä niin, että se yksinollessaan nukkuu onnellisena ja väsyneenä.
Älä kiinnitä koiraan huomiota noin tuntia ennen lähtöäsi. Ruoki se ja poistu sitten vähin äänin. Palaa takaisin niin pian, ettei koira ole ehtinyt tehdä mitään. Käyttäydy palatessasikin rauhallisesti ja välinpitämättömästi, tervehdi koiraa ohimennen kun se on rauhoittunut. Näin paluustasi ei tule ylivoimaisen iloista ja odotettavaa tapahtumaa yksinoloon verrattuna, ja koira ei niin paljoa kaipaa sinua yksin ollessaan. Jos kuulet palatessasi jo portaikkoon haukuntaa tai ulvomista, odota niin kauan kunnes koira vaikenee. Jos menet sisään sen metelöidessä, se kokee tulosi palkkioksi haukkumisesta riippumatta siitä miten vihainen sille olet. Jos koira on kaikesta huolimatta tehnyt tuhojaan, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Jos sinusta tuntuu ettet pysty hillitsemään itseäsi, mene vaikka ulos laskemaan kymmeneen ja tyyntymään. Huonekalut ovat kuitenkin vain maallista ja korvattavissa, kun taas koira on elävä ja tunteva olento, joka ei ole tehnyt mitään tahallaan sinua ärsyttääkseen. Takaiskujen sattuessa helpota opetusohjelmaa lyhentämällä yksinoloaikaa, ja ala pidentää sitä vähitellen uudestaan.
Erittäin vakavissa tapauksissa voi eläinlääkäriltä pyytää lääkinnällistä apua koiran ahdistuneisuuden vähentämiseksi. Pelkkä lääkkeen antaminen EI kuitenkaan koskaan yksin riitä,vaan vaati käytösterapiaa tuekseen. Lievempi hoitomuoto on markkinoille tullut, apteekeista ilman reseptiä saatava D.A.P.-haihdutin, joka pistorasiaan laitettuna erittää koirien stressiä vähentävää feromonia. Jotkut ihmiset kertovat D.A.P.:in käytön auttaneen koirallaan, toiset taas eivät ole huomanneet mitään eroa koirassa. Koiraystävällisenä ja sivuvaikutuksettomana vaihtoehtona D.A.P. voi silti olla kokeilemisen arvoinen elämäntaparemontin tukena!
Kuonokoppa oli hyvä vaihtoehto ja ainoa mahdollinen. Aikaa myöden jätimme koiran myös ilman sitä eikä mitään tuhoa ollut enää tapahtunut. :wave: