M
En lukenut tarkalleen ketjua mutta kaverini koiralla epäiltiin myrkytystä kun ei päässyt ylös ja suusta tuli vaahtomaista kuolaa.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei sillä sit ainakaan luultavasti ole sitä horneria.Alkuperäinen kirjoittaja ap:nostan jos alaston lohikäärme vielä vastaisi!
Tilannepäivitys: Koira vaan makaa, ei syö, ei juo... huonolta näyttää.
Miksi sen pitäisi syödä tai juoda tähän aikaan illalla? Syökö se normaalisti siis tähän aikaan.
ap
Ei tule kuolaa. Koira vaan makoilee, on haluton ja sitä ei huvita edes yrittää nousta, ei kyllä ehkä pääsisikään vaan mä joudun nostamaan koiran ylös, sitten se pääsee liikkeelle. Ei osoita kivun merkkejä mutta veikkaan että kipeä se on.Alkuperäinen kirjoittaja M:
ap
Ei oo syöny koko päivänä, ja nyt tossa vähän aikaa sitten olis tarjottu iltaruoka mutta eipä halunnut syödä.Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:No ei sillä sit ainakaan luultavasti ole sitä horneria.Alkuperäinen kirjoittaja ap:nostan jos alaston lohikäärme vielä vastaisi!
Tilannepäivitys: Koira vaan makaa, ei syö, ei juo... huonolta näyttää.
Miksi sen pitäisi syödä tai juoda tähän aikaan illalla? Syökö se normaalisti siis tähän aikaan.
narikka
seisojalla osittainen hermosto vaurio aiheutti ensin 4h ajan tuomosia oireita. lääkityksellä kurissa. lopetus koiralle kesän aikana, valitettavasti. ikää 13v, sydän ja maksa vika lisänä.
Jos se lääkekuuri on alkanut tänään, ni voi aiheuttaa mahanpuruja tai ruokahaluttomuutta. Jos ei ole selvästi tuskainen, silmät on kirkkaat ja hengitys ihan normaalia, ni ei sillä luultavammin ole mitään suurta hätää, kipuja voi olla, mutta koira haluaa luonnostaan huilata silloin. Ei yhden päivän syömättömyys ole vakavaa, mutta jotain nestettä pitäis saada juomaan (siis jos ei oo koko päivänä juonu).Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ap
Lääkekuuri alkoi jo 8 päivää sitten. Ei oo tosiaan pahemmin koko päivänä makuupaikaltaan noussut, ei oo aikoihin juonutkaan... huilailee, nukkuu ja makoilee hiljaa... Silmät on kirkkaat, hengittää kai normaalisti ja ei vaikuta tuskaiselta mutta kipuja varmasti on... koira on kuitenkin muutenkin ylirauhallinen ja kiltti tapaus, joten ei normaalistikaan paljon liiku tai ääntä pidä vaan makoilee mutta kyllä iloisesti normaalisti ulos olis lähdössä... :/Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Mä en kyllä osaa auttaa sua enempää näin koiraa näkemättä. :| Mutta kyllä sitä nestettä pitäis saada juotettua sille.
ap
Yritän vielä juottaa vaikka ruiskulla. Aamulla sitten soitan hoitavalle eläinlääkärille. Huolestuttaa, mutta toivon, että paranee vielä lääkkeillä.Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
eläinlääkäri
Mitä antibioottia saa? Sulfa (trimetopriimisulfa esim. Orprim-niminen) saattaa sivuvaikutuksena tuollaista aiheuttaa. Toinen mahdollisuus on sitten kipu perianaalifisteleiden vuoksi. Halvaukselta ei vaikuta jos asentotunto on normaali (siis se jalkojen asento-kokeilu). Ja kyllä, voit odottaa huomiseen!
ap
Juuri tätä Oriprimiä saa ja kun aamusella soitin eläinlääkärille niin sanoi, että todennäköisin syy on antibiootin haittavaikutukset. Käski antamaan kipulääkettä ja jatkamaan ab-kuurin loppuun. Nyt kun hain kipulääkettä eläinlääkäristä ja annoin sen koiralle niin koira on normaali iloinen itsensä.Alkuperäinen kirjoittaja eläinlääkäri:
voi
Ihanaa, että koira jo parempi. Tuli jo tippa silmään koiras puolesta. Oma koira jouduttiin lopettamaan 3,5vuotta sitten tollasten halvausoireiden takia, myös pissat ja kakat tulivat sisälle. Meillä noi oireet kyllä kestivät kuukaustolkulla ja aivan liian pitkään annettiin koiran kärsiä, sillä oli selvästi kipuja. Kivut kyllä helpottivat särkylääkkeillä, mutta takajalat eivät tahtoneet kantaa. Roopella oli ikääkin jo 14vuotta.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Juuri tätä Oriprimiä saa ja kun aamusella soitin eläinlääkärille niin sanoi, että todennäköisin syy on antibiootin haittavaikutukset. Käski antamaan kipulääkettä ja jatkamaan ab-kuurin loppuun. Nyt kun hain kipulääkettä eläinlääkäristä ja annoin sen koiralle niin koira on normaali iloinen itsensä.Alkuperäinen kirjoittaja eläinlääkäri:
vieras
Kiva juttu =)Alkuperäinen kirjoittaja ap:Juuri tätä Oriprimiä saa ja kun aamusella soitin eläinlääkärille niin sanoi, että todennäköisin syy on antibiootin haittavaikutukset. Käski antamaan kipulääkettä ja jatkamaan ab-kuurin loppuun. Nyt kun hain kipulääkettä eläinlääkäristä ja annoin sen koiralle niin koira on normaali iloinen itsensä.Alkuperäinen kirjoittaja eläinlääkäri:
Milli98
Voiko koirallamme olla suolisto syöpä, kun on tullut veristä ripulia ja vuotoa peräsuolesta?? ( Eläinlääkäri on varattu )
vierailija
Te, jotka pohditte koiranne lopettamista. Ennen kuin teette lopullisen päätöksen, haluaisin kertoa oman tarinani. Varautukaa pitkään tekstiin! =)
Kultainennoutajani on aina rakastanut pitkiä lenkkejä, autossa matkustamista, lunta ja pallon kanssa temuamista. Kun se täytti 10, kaikki vanhuudenvaivat tuntuivat ilmaantuvan hetkessä. Sen kunto huononi tasaiseen tahtiin puolen vuoden aikana. Lopulta tilanne oli se, että se ei enää jaksanut kävellä lainkaan. Kovasti se yritti, mutta muutaman askeleen jälkeen sen oli pakko istahtaa läähättämään. Autoon se ei suostunut enää hyppäämään ja portaiden käveleminen oli vaivalloista. Leikkiminen ei ollut kiinnostanut enää pitkiin aikoihin. Pissatessa sen jalat pettivät alta ja se selvästi vältteli tarpeidensa tekemistä. Joskus rakko oli tyhjentämättä jopa vuorokauden ajan.
Lääkäreillä käynti ei tuonut helpotusta. Yhden mielestä kaikki johtui lihavuudesta ja toisen mielestä koirassa ei ollut mitään vikaa. Eri kipulääkkeitä kokeiltiin, mutta toivottua helpotusta ei tullut. Päinvastoin, koira tuntui tulevan niistä vain väsyneeksi eikä ruokakaan enää maittanut entiseen tapaan.
Kaikista ongelmista huolimatta koira oli edelleen oma iloinen itsensä, eikä tuskia selvästikään ollut. Toki jalat olivat selvästi jäykät ja maasta nouseminen teki kipeää, mutta jatkuvasta tuskasta ei ollut kyse. Se on kärsinyt elämänsä aikana pahoista hotspoteista pään alueella, joten tiedän kun siihen todella sattuu. Sen silmät loistivat yhä tuttuun tapaan ja ”hymy” ylettyi korvasta korvaan. Siksi oli vaikeaa katsella koiran kamppailua liikkumisen kanssa, vaikka hyviäkin päiviä oli.
Niin monta kertaa olin lukenut netistä samoista oireista ja lähes poikkeuksetta nämä koirat oli nukutettu ikuiseen uneen. Olin surun murtama ja mielessäni hyvästelin sen jo moneen kertaan. Päätin viedä sen vielä yhdelle eläinlääkärille. Olin valmistautunut siihen, että mikäli eläinlääkäri olisi vähänkin sitä mieltä, että lopetus olisi paras ratkaisu, sen tuskia ei pitkitettäisi enää yhtään enempää. Halusin kuitenkin varmistaa, olisiko jotain vielä tehtävissä.
Kuinka ollakaan tämä lääkäri huomasi heti röntgenkuvissa selkänikaman rikkoutuneen. Vamma on saattanut syntyä pitkän aikaa sitten ja vähitellen se on alkanut painamaan hermoa ja näin estänyt jalkojen toiminnan. Eläinlääkärin mukaan tilanne ei ollut paha ja oli korjattavissa. Koiralle määrättiin maltillinen annos epilepsiaan tarkoitettua lääkettä, joka auttaa erityisesti hermokipuun. Lisäksi uimisen ja säännöllisen fysioterapian sanottiin tuovan helpotusta vaivoihin.
Viikon päästä lääkityksen aloittamisesta koira halusi jo iltalenkille. Ja mentiinhän me! =) Haukku olisi halunnut mennä pidemmänkin matkan, mutta koska edellisestä lenkistä oli niin pitkä aika, niin pidettiin tämä vielä lyhyenä. Mökötystähän siitä seurasi, mutta ratkaisu oli sen omaksi parhaaksi. Sain koiruuden onneksi leppymään rapsutuksilla.
Diagnoosin jälkeen koira on käynyt kerran uimassa. Luonnonvesissä käydään siihen asti, kunnes veden lämpötila tippuu 15 asteeseen. Tämän jälkeen siirrymme polskuttelemaan koirauimalaan. Myös ensimmäinen fysioterapiakäynti on takana. Koira nautti vellaamisesta, mutta kuten odotettavissa oli, se tuli käsittelystä erittäin kipeäksi. Ei mikään ihme, sillä niin pahat jumit eivät helpolla aukea. Seuraava käsittely on varattuna kuukauden päähän.
Eli tarinani tarkoitus on, että kun koirallanne alkaa ilmetä vanhuuden oireita ja liikkuminen alkaa mennä vaivalloiseksi, etsikää eläinlääkäri, joka hallitsee röntgenkuvien tulkitsemisen. Kaikki vaivat eivät aina johdu pelkästä vanhuudesta ja voivat hyvinkin olla vielä parannettavissa. Olisin ollut koirani kanssa aika neuvoton ilman tuota viimeistä lääkäriä, joka vihdoin ymmärsi vaivojen syyn. Emmekä enää muille lääkäreille mene. Nyt koirani tulevaisuus on huomattavasti valoisampi ja sillä on edessään muutama lisävuosi ilman kipuja, mikäli kaikki sujuu hyvin. =)
Ajatus uskollisen ystäväni ennenaikaisesta lopettamisesta riipaisee sydäntä ja surullisin mielin ajattelen kaikkia niitä koiria, joiden kohdalla niin kävi. Toki näiden joukossa oli melko varmasti myös niitä, joiden oloa ei enää olisi voitu helpottaa. Parempi silti katsoa kuin katua, mikäli kukkaronne sen kestää.
Toivotan kaikille onnellisia päiviä turrikoidenne kanssa, nauttikaa yhteisestä ajastanne! =)
Kultainennoutajani on aina rakastanut pitkiä lenkkejä, autossa matkustamista, lunta ja pallon kanssa temuamista. Kun se täytti 10, kaikki vanhuudenvaivat tuntuivat ilmaantuvan hetkessä. Sen kunto huononi tasaiseen tahtiin puolen vuoden aikana. Lopulta tilanne oli se, että se ei enää jaksanut kävellä lainkaan. Kovasti se yritti, mutta muutaman askeleen jälkeen sen oli pakko istahtaa läähättämään. Autoon se ei suostunut enää hyppäämään ja portaiden käveleminen oli vaivalloista. Leikkiminen ei ollut kiinnostanut enää pitkiin aikoihin. Pissatessa sen jalat pettivät alta ja se selvästi vältteli tarpeidensa tekemistä. Joskus rakko oli tyhjentämättä jopa vuorokauden ajan.
Lääkäreillä käynti ei tuonut helpotusta. Yhden mielestä kaikki johtui lihavuudesta ja toisen mielestä koirassa ei ollut mitään vikaa. Eri kipulääkkeitä kokeiltiin, mutta toivottua helpotusta ei tullut. Päinvastoin, koira tuntui tulevan niistä vain väsyneeksi eikä ruokakaan enää maittanut entiseen tapaan.
Kaikista ongelmista huolimatta koira oli edelleen oma iloinen itsensä, eikä tuskia selvästikään ollut. Toki jalat olivat selvästi jäykät ja maasta nouseminen teki kipeää, mutta jatkuvasta tuskasta ei ollut kyse. Se on kärsinyt elämänsä aikana pahoista hotspoteista pään alueella, joten tiedän kun siihen todella sattuu. Sen silmät loistivat yhä tuttuun tapaan ja ”hymy” ylettyi korvasta korvaan. Siksi oli vaikeaa katsella koiran kamppailua liikkumisen kanssa, vaikka hyviäkin päiviä oli.
Niin monta kertaa olin lukenut netistä samoista oireista ja lähes poikkeuksetta nämä koirat oli nukutettu ikuiseen uneen. Olin surun murtama ja mielessäni hyvästelin sen jo moneen kertaan. Päätin viedä sen vielä yhdelle eläinlääkärille. Olin valmistautunut siihen, että mikäli eläinlääkäri olisi vähänkin sitä mieltä, että lopetus olisi paras ratkaisu, sen tuskia ei pitkitettäisi enää yhtään enempää. Halusin kuitenkin varmistaa, olisiko jotain vielä tehtävissä.
Kuinka ollakaan tämä lääkäri huomasi heti röntgenkuvissa selkänikaman rikkoutuneen. Vamma on saattanut syntyä pitkän aikaa sitten ja vähitellen se on alkanut painamaan hermoa ja näin estänyt jalkojen toiminnan. Eläinlääkärin mukaan tilanne ei ollut paha ja oli korjattavissa. Koiralle määrättiin maltillinen annos epilepsiaan tarkoitettua lääkettä, joka auttaa erityisesti hermokipuun. Lisäksi uimisen ja säännöllisen fysioterapian sanottiin tuovan helpotusta vaivoihin.
Viikon päästä lääkityksen aloittamisesta koira halusi jo iltalenkille. Ja mentiinhän me! =) Haukku olisi halunnut mennä pidemmänkin matkan, mutta koska edellisestä lenkistä oli niin pitkä aika, niin pidettiin tämä vielä lyhyenä. Mökötystähän siitä seurasi, mutta ratkaisu oli sen omaksi parhaaksi. Sain koiruuden onneksi leppymään rapsutuksilla.
Diagnoosin jälkeen koira on käynyt kerran uimassa. Luonnonvesissä käydään siihen asti, kunnes veden lämpötila tippuu 15 asteeseen. Tämän jälkeen siirrymme polskuttelemaan koirauimalaan. Myös ensimmäinen fysioterapiakäynti on takana. Koira nautti vellaamisesta, mutta kuten odotettavissa oli, se tuli käsittelystä erittäin kipeäksi. Ei mikään ihme, sillä niin pahat jumit eivät helpolla aukea. Seuraava käsittely on varattuna kuukauden päähän.
Eli tarinani tarkoitus on, että kun koirallanne alkaa ilmetä vanhuuden oireita ja liikkuminen alkaa mennä vaivalloiseksi, etsikää eläinlääkäri, joka hallitsee röntgenkuvien tulkitsemisen. Kaikki vaivat eivät aina johdu pelkästä vanhuudesta ja voivat hyvinkin olla vielä parannettavissa. Olisin ollut koirani kanssa aika neuvoton ilman tuota viimeistä lääkäriä, joka vihdoin ymmärsi vaivojen syyn. Emmekä enää muille lääkäreille mene. Nyt koirani tulevaisuus on huomattavasti valoisampi ja sillä on edessään muutama lisävuosi ilman kipuja, mikäli kaikki sujuu hyvin. =)
Ajatus uskollisen ystäväni ennenaikaisesta lopettamisesta riipaisee sydäntä ja surullisin mielin ajattelen kaikkia niitä koiria, joiden kohdalla niin kävi. Toki näiden joukossa oli melko varmasti myös niitä, joiden oloa ei enää olisi voitu helpottaa. Parempi silti katsoa kuin katua, mikäli kukkaronne sen kestää.
Toivotan kaikille onnellisia päiviä turrikoidenne kanssa, nauttikaa yhteisestä ajastanne! =)
vierailija
Juuri mietin samaa alaston lohikäärme.. vanhan koiran vestibulaarisyndrooma, eli tasapaino häiriö syndrooma.. mun dogolla 9v. oli sama.. Mut käveleminen oli kuin juopuneella, silmät nykivät, koiralla huono olo.. ym.. ei muuta kuin autolla päivystykseen .. säikähdin niin pahan päiväisesti.. Vaikka sanoivat että ehtii lääkäriin huomenna, lähdin heti.. syndroomia voi olla erilaisia .. kannattaa lukea. Mutta koiralla on todella huono olo. Sain kipu lääkettä, antibiootit, pahoinvointi lääkkeet ym.. sit mentiin neurologin /osteopatin erikoistuneen lk. Tutkimuksiin. Sieltä tuli lopullinen diagnoosi. Ja mullakaan ei ollu rahaa, taioin sen tuossa tilanteessa.. tuo mainitsemasi sairaus koirallasi ei tee tuollasia oireita, meidän Englannin spanielilla oli sama.. vanha kirjoitus, mutta toivottavasti tuo apua muille. Syndrooma kesti 6vkoa.. helpottui joka päivä enemmän.. Mutta nyt on koiralla jäänyt hieman "löysä" takapää.. vai miten sen nyt sanoo.. eli fyssarille seuraavaksi + hierontaan.. uinti myös hyvä liikunta tällähetkellä..
meidän Englannin spanielilla oli sama.. vanha kirjoitus, mutta toivottavasti tuo apua muille. Syndrooma kesti 6vkoa.. helpottui joka päivä enemmän.. Mutta nyt on koiralla jäänyt hieman "löysä" takapää.. vai miten sen nyt sanoo.. eli fyssarille seuraavaksi + hierontaan.. uinti myös hyvä liikunta tällähetkellä..
vierailija
Kiitos tarinastasi.. kirjoitin ylläolevan tekstin.. täytyypä käydä ottamassa röntgen kuvat ja katsoa, voisiko se takapään keveys johtua esim yllä mainitsemastasi.. toivon todella.. meillä on tällähetkellä 10 vuotta yhteistä taivalta.. en luovuta, ennenku menee koiralle tuskaiseksi.. en halua kuitenkaa pitkittää sen kipuja jos mitään ei oo tehtävissä.. Mut päivä kerrallaan.. nyt huomenna elk. Toivottavasti löytyy selitys tähän tilaan..
kirjoitin ylläolevan tekstin.. täytyypä käydä ottamassa röntgen kuvat ja katsoa, voisiko se takapään keveys johtua esim yllä mainitsemastasi.. toivon todella.. meillä on tällähetkellä 10 vuotta yhteistä taivalta.. en luovuta, ennenku menee koiralle tuskaiseksi.. en halua kuitenkaa pitkittää sen kipuja jos mitään ei oo tehtävissä.. Mut päivä kerrallaan.. nyt huomenna elk. Toivottavasti löytyy selitys tähän tilaan..
vierailija
Voiko se olla halvaus, jos kerta kuitenkin pääsee liikkumaan sitten kun pääsee makuulta ylös? Tosin nyt tuo vain näyttää makoilevan paikallaan surullisen näköisenä...
Todella paras olla ottamatta lemmikkiä jos ei ole varaa päivystyspuhelimeen soittaa.
vierailija
No vielä kerkiää soittaa
vierailija
Hei
olipa hyvä kirjoitus. Onko sinulla antaa läärin nimi ja missäpäin hän olisi. Samojen oireiden kanssa nyt ollaan täälläkin.
olipa hyvä kirjoitus. Onko sinulla antaa läärin nimi ja missäpäin hän olisi. Samojen oireiden kanssa nyt ollaan täälläkin.