Koiraihmisiltä apuja, kiitos!

[ikoako]

Jos tilanne olisi se, että mahdollisuutena olisi ottaa samaa rotua joko 8kk vanha pentu tai sitten muutaman kuukauden päästä ihan "pentupentu", niin kumpaan päätyisitte? Kertokaapa plus- ja miinuspuolia kummastakin.

Taustaa sen verran, että tuo 8kk pentu on palautunut kasvattajalle takaisin (koiran kanssa tai siihen liittyen ei ole ollut ongelmia, vaan kyseessä omistajan henkilökohtainen tragedia) ja koira on todistettavasti ollut hyvässä kodissa.

Lisätietona vielä sen verran, että meillä on kolme lasta (11,8 ja 4) ja meillä kyseinen rotu on ollut harkinnassa ja tutustumisen alla jo pari vuotta. Koira on meidän ensimmäinen omamme tässä perheessä, aiemmin koirista kyllä on kokemusta. Mä en nyt viitsi paljastaa rotua, koska silloin joku saattaisi tunnistaa henkilöt, mutta kyse ei ole mistään laumanvartijarodusta tai vastaavasta. Aika isokokoiseksi kasvava rotu on kyseessä.

 

["vieras"]

8kk on vielä niin pentu, että sopeutuu hyvon ja on hyvin koulutettavissa. Otin vuoden ikäisen vähän samoilla taustoilla ja hienosti meni. Alkuun oli huomattavan arka, mutta pentua pystyy vielä totuttamaan ja sopeuttamaan hyvin.

 

["Rohmu"]

Meidän nykyinen koira oli jo vuoden vanha, kun ostimme sen kasvattajalta. Haimme ensin sopivaa koiraa löytöeläinhoitolasta jne., koska haluttiin tarkoituksella jo isompi tai ei ainakaan ihan pentukoiraa. Plussaa oli ainakin se, että ei enää pureksinut vimmalla kaikkea ja oli jo sisäsiisti. Saimme todella mukavan koiran ja miinuspuolia ei sitten olekaan... =)

 

[Sassykatti]

Ottaisin pikkupennun, niin eipä tarvitse sitten spekuloida myöhemmässä vaiheessa että mistä vika löytyy jos koira ei olekaan ongelmaton, se on sitten niin helppo pistää viat edellisen kodin piikkiin katsomatta itse peiliin.

 

[Mää vaa]

Pennulla on tuossa 8-9kk iässä juuri herkkyyskausi, jolloin hyvin oppii vielä uuteen paikkaan. Mahdollisesti on jo sisäsiistiksi oppinut, säästyt siltäkin koulutukselta.

 

["hkk"]

saattaa tosin alkuun tuon ikäinen koitella sitä johtajuutta rankastikin uudelle omistajalle, vaikka olisi miten hyvän pohjakoulutuksen saanut.

 

[rew]

mutta päädyimme sitten pentuun. Emmekä ole katuneet, koira on pentuna niin ihana .... ja paljon olisimme menettäneet jos koira olisi tullut jo täyskokoisena ilman ihanaa pentuturkkia ja sitä ei olisi voinut pitää sylissä eikä kasvaattaa ihan alusta saakka

 

[Mää vaa]

Joo, on myös koiran "uhmaikä", eli heti alusta asti on tehtävä selväksi kuka on pomo.

 

[Sisu]

Nyt pistit pahan!! Molemmissa on puolensa. Isompi voi olla jo sisäsiisti, peruskoulutus todennäköisesti aloitettu ja ehkä hyvällä mallilla. Tuon ikäinen sopeutuu vielä muutokseen ja oppii luottamaan teihin suht nopeasti, jos taustalla ei ole mitään ikävää. Mutta toissalta, pikkupentu-vaihe on kans aika ihana, se pieni palleroinen, joka mahtuu vielä syliin, ja on innokas ja utelias touhottaja.

Kaikesta huolimatta mä varmaan taipuisin muutaman kk odotteluun, ja pikkupennun ottamiseen.

 

[Yainaba]

Mä tekisin niin että menisin katsomaan paikanpäälle sitä isompaa pentua ja jos tuntuis heti siltä että "toi on meidän" niin ottaisin sen. Joskus käy niinkin että koira valitsee omistajansa, eli koira saattaa heti osoittaa jotakin sellaista kiintymystä mikä saa sinut sen ottamaan. ( meille kävi niin, olimme ottamassa narttupentua ja sitten tuo Kamu , joka oli pentu vielä itsekin, vaan ryömi syliini ja jämähti siihen, ja tuntui heti että se on minun koira. Narttu teetettiin sitten ihan erikseen Kamulle sopivaksi pariksi vuotta myöhemmin)

Jos katsoessa epäröisit, ei koira ehkö ole se oikea sinulle. Silloin odottelisin rauhassa sen muutaman kuukauden ja valitsisin pentueesta sopivan koiran.

 

["palma"]

[QUOTE="hkk";22100188]saattaa tosin alkuun tuon ikäinen koitella sitä johtajuutta rankastikin uudelle omistajalle, vaikka olisi miten hyvän pohjakoulutuksen saanut.[/QUOTE]

Saman tekisi pikkupentunakin perheeseen tullut koira kun murkkuikä puskee päälle. Onneksi koirat ei automaattisesti haasta johtajaa, halu siihen riippuu luonteesta ja johtajan luotettavuudesta. Yleistä spedeilyä kyllä esiintyy melkein kaikilla tietyssä iässä.

Musta siisteyskasvatus on niin rasittavaa, että saattaisin päätyä vanhempaan koiraan ihan jo siltä riesalta välttyäkseni.

 

[chef]

Mä ottaisin pennun, koska me aloitetaan agilitytreenit jo 8 viikkoisen pennun kanssa ja jos koira olisi meilletullessaan jo 8kk, olisi jo puoli vuotta ehtinyt menemään kallisarvoista treeniaikaa hukkaan

Mutta jos kotikoiraa hakisin, ei sen niin olisi väliä...voisin ottaa jopa ennemmin sen vanhemman koska se olisi mahdollisesti jo sisäsiistikin

 

["Mie"]

Itse ottaisin pikku pennun, saisin itse opettaa alusta pitäen tavoille. Tuon 8kk ikäiselle on voinut muodostua jo ikäviä tapoja esim. kerjääminen ( ei ole vakavaa, saa varmasti kitkettyä pois, mutta vaatii työtä ) Onko 8kk ikäinen koiruus tottunut lapsiin? Jos ei niin siinäkin voi olla ongelmaa selvitettäväksi. Lyhyessä virsi kaunis, minun valinta olisi pentu

Onnittelut kuitenkin jo etukäteen uudesta perheenjäsenestä, kumpaan sitten päädyttekin

 

["palma"]

Ai niin, ja sekin etu vanhemmassa koirassa on, että sen luonnetta pystyy jo vähän arvioimaan. Pystyy vähän näkemään, miten koira toipuu pelästymisestä ja oudoista tilanteista ja onko taipumusta esim. paukkuarkuuteen. Se tosin voi puhjeta myöhemminkin, mutta on niin helvetinmoinen rasite, että olisin sen taipumuksen kanssa tosi tarkkana.

 

[Peppari]

Mä ottaisin pennun, koska me aloitetaan agilitytreenit jo 8 viikkoisen pennun kanssa ja jos koira olisi meilletullessaan jo 8kk, olisi jo puoli vuotta ehtinyt menemään kallisarvoista treeniaikaa hukkaan

Mutta jos kotikoiraa hakisin, ei sen niin olisi väliä...voisin ottaa jopa ennemmin sen vanhemman koska se olisi mahdollisesti jo sisäsiistikin

:O oho, mihin ihmeeseen on kiire että noin pienellä aloitetaan? Mä olen aikoinani aloittanut aglityn 9 vuotiaalla koiralla ja kilpailin sen kanssa siihen asti kun se oli 13 vuotta.
Tapakasvatusta tietenkin jo heti pienestä, mutta en mä mitenkään sanaa agility tai treenaaminen liittäisi parin kuukauden ikäseen pentuun.

 

["joo"]

Pentupennun ottaisin, pahimmillaan tuo toinen on jo saavuttanut ensimmäisen murrosikänsä ja voi täten olla hankalassa iässä. En sano etteikö se onnistu mutta voi olla haastavampi tapaus.

 

[Peppari]

Mutta jos kotikoiraa hakisin, ei sen niin olisi väliä...voisin ottaa jopa ennemmin sen vanhemman koska se olisi mahdollisesti jo sisäsiistikin

Mulla mun agilityn SM-kisoihin osallistunut koira on ennenkaikkea kotikoira.

 

["joo"]

:O oho, mihin ihmeeseen on kiire että noin pienellä aloitetaan? Mä olen aikoinani aloittanut aglityn 9 vuotiaalla koiralla ja kilpailin sen kanssa siihen asti kun se oli 13 vuotta.
Tapakasvatusta tietenkin jo heti pienestä, mutta en mä mitenkään sanaa agility tai treenaaminen liittäisi parin kuukauden ikäseen pentuun.

Miksei? Parhaat pohjat tehdään kuitenkin nuorella koiralla, vaikka se vanhakin oppii. Ei tästä sen enempää, tiedän kuinka arkoja asioita nää joillekin voi olla..

 

[ikoako]

Kiitos vastauksista! Niistäkin tosiaan näkee, että asialla on puolensa ja puolensa.
Mä olen melkeinpä varma siitä, että tuolla 8kk vanhalla koiralla alkaa tuo uhmaikä pukkaamaan päälle (niinhän se yleensä menee), joten se ei olisi mikään yllätys. Lapsiin koira on tottunut jo kasvattajan luona, häneltä kun sellaisia löytyy. Omistajalla taas ei ole lapsia ollut, mutta koira on kuitenkin ollut myös lasten kanssa tekemisissä.

Rotu on sellainen, että en sen kanssa mitään agilitya meinaa ruveta harrastamaan. Tottelevaisuus- yms. jutut menisin koiran kanssa opettelemaan ihan johonkin "koirakouluun", koska kuten sanoin, meillä ei tässä nykyisessä perheessä ole vielä koiraa ollut, joten niistä ajoista on jo mennyt jonkin aikaa. Rodunomaista liikuntaa meinaan koiran kanssa ruveta harrastamaan, sillä mä uskon, että se on koiralle kuin koiralle tärkeää.

 

[N&N]

Ottaisin 8kk ikäisen pennun. Ei tarvii opettaa hyvällä lykyllä enää sisäsiistiks, sen kanssa pystyy jo lenkkeileen, ymmärtää, oppii tässä iässä tosi tosi hyvin!

 

["mielipide"]

Kuulostat kyllä tosi vastuuntuntoiselta tulevalta koiranomistajalta, pointsit siitä hyvästä!
Mä päätyisin varmaan myös tuohon 8kk vanhaan pentuun. Kuitenkin sen verta pentu vielä, että voisit sen nimenkin vaihtaa, jos edellisen omistajan antama ei miellytä. Voi jo lenkkeillä ja tosiaan ymmärtää jo jotakin.

 

[chef]

:O oho, mihin ihmeeseen on kiire että noin pienellä aloitetaan? Mä olen aikoinani aloittanut aglityn 9 vuotiaalla koiralla ja kilpailin sen kanssa siihen asti kun se oli 13 vuotta.
Tapakasvatusta tietenkin jo heti pienestä, mutta en mä mitenkään sanaa agility tai treenaaminen liittäisi parin kuukauden ikäseen pentuun.

Meillä pennun koulutus aloitetaan meille saapumista seuraavana päivänä. Ja hyviä koiria on tällä tavoin saatu aikaan. Agilityhallille koirat tulevat tosiaan jo 8 viikon iässä lauman muiden koirien mukana ja hiljalleen aloitetaan sitten treenit.

Sulla on ilmeisesti ollut mini-koira, sillä harvalla maxilla kisataan enää 13 vuoden iässä. Joskaan en kyllä tunne montaa miniäkään joka vielä tuossa iässä rataa paahtaa. Riippuu toki koirasta, mutta oma maxini alkaa jäähdyttelemään 7 vuoden iässä, enkä usko että sitä kisaradoilla enää 8-vuotiaana nähdään. Aivan takuuvarmana se on pois radoilta 9 vuoden iässä, koska tuolloin tilanne on se, etten enää pysty takaamaan sitä, että saan koiran treenin jälkeen palautumaan kuten pitää vaikka kuinka jäähdyttelisin ja venyttelisin sitä.

Mulla on tapana aloittaa koiran kanssa treenaaminen tosiaan heti pikkupentuna. Kuten varmasti tiedät, agility on laaja käsite ja pitää sisällään myös hyvin paljon muuta kuin pelkkiä esteharjoituksia, joten sitä kautta se agilityn treenaaminen on ihan yhtä kätevää alusta alkaen, kuin esim. remmikäytöksen opettelu.

Kotikoiralla tarkoitetaan koiraa joka ei harrasta mitään, vaan on ns. sohvaperuna. Joten miten kotikoira voi kisata SM-tasolla...vai onko kyseessä sohvallamakoilun SM-kisat?

Meillä koirat ovat perheenjäseniä, ystäviä, harrastuskavereita ja työkavereita. Kasvattaja jolta uutta pentua havittelen, ei itseasiassa edes myy koiria kotikoiriksi vaan vain ja ainoastaan työkoiriksi.

Meidän koira (joka myös on ollut muutamana vuonna SM-kisoissa kanssani) on ennen kaikkea työkoira, joka rakastaa elämäänsä sitä kautta että saa tehdä töitä, johon se on luotukin.

 

["nih"]

Toi on vähän makuasia. Pentu se on vielä se 8-9kk vanha koirakin.