Koira vauvaperheeseen

[Hauvavauva]

Onko kellään kokemusta koiran(pennun) ottamisesta vauvaperheeseen? Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?

Mulla on ollut monta vuotta kauhea koirakuume, mutta kerrostalossa asumisen, pitkien työpäivien, lapsen saamisen ym. asioiden takia koiran hankkimista on aina lykätty. Nyt asutaan vihdoinkin rivitalossa ja mies on näyttänyt vihreää valoa koiran hankinnalle. Olen kotona vielä puolisen vuotta, joten sen puolesta olisi helppo hoitaa pentua ja opettaa tavoille.

Ainoa mutta on, että meillä on siis 6 kk vanha vauva. Vauva on periaatteessa melko "helppo", mutta vilkas ja totta kai vauvat tarvitsevat aina paljon hoitoa ja seuraa.

Tiedän, että järjellä ajateltuna ei kannata todellakaan ottaa koiranpentua tähän tilanteeseen, mutta kun se olisi niiiiiiiiin kivaa. Ja koskaan muulloinkaan ei tunnu olevan täydellisen sopivaa hetkeä koiran hankinnalle. Onko täällä ketään, joka on selvinnyt hengissä ja täysjärkisenä samaan aikaan sattuneesta vauva- ja pentuajasta?

 

[KarO]

Odottaisin ainakin sen verran, että lapsi kävelee ja ehkä jopa ymmärtäisi väistää/varoa pissalätäköitä ja kakkakasoja, niin ei tarvitsisi vähän väliä vaihtaa lapsen vaatteita.

 

[chef]

En suosittele.

Kyllä sen onnistumaan moni saa, mutta sanotaanko näin että helpommallakin voi elämässä päästä, kuin siten että ottaa pennun kun talossa on vauva.

Pennun koulutus on aika intensiivistä ensimmäisen vuoden ajan ja monasti vauva on tätä asiaa ns. häiriköimässä. Mulla itselläni on ihan jumalaton koirakuume, mutta koska asiaa pitää ajatella järjellä niin joudun sitä seuraavaa koiraa odottamaan vielä 2,5 vuotta. Tuolloin nuorimmainen on 2v ja koiran ottaminen ja sen kouluttaminen on paljon helpompaa.

Meillä on nyt helppo ja kiltti 7kk ikäinen, muttei pieneen mieleenikään tulisi pentua nyt ottaa. Olen aikoinani ottanut pennun esikon ollessa hippasen alle vuoden ikäinen, mutta toiste en siihen rumbaan kyllä lähde.

Eli ei se pentu tuossa elämänvaiheessa kyllä olisi NIIIIIN kiva vaikka se siltä nyt tuntuukin. Toki teet miten teet, mutta ehdottomasti järkevämpää on ottaa koira silloin kun lapsella on enemmän ikää. Toki kaikki voi mennä kivasti, mutta jos ei mene niin silloin koira kyllä vetää perheen voimavarat ihan äärimmilleen.

 

[Hanna]

Me otimme saksanpaimenkoiran pennun pari kuukautta ennen vauvan syntymää. Ajoitus oli täydellinen, pennun ei tarvinnut olla yksin kotona heti alkuun eikä missään vaiheessa ole ollut ongelmia koiran ja vauvan suhteessa. Koira ollut talossa nyt lähes kaksi vuotta eikä ole ollut mitään ongelmia. Olen ehdottomasti sitä mieltä että ota se pentu nyt.

 

[vieras]

Meillä oli koira jo ennen lasten syntymää eikä se niin päin ole ollut yhtään vaikeaa. Jossain vaiheessa ehkä vähän harmitti, että muiden ollessa leikkipuistossa meidän piti pakata lapset rattaisiin ja viedä koira, satoi tai paistoi.

Mutta sen sijaan kaikissa tietämissäni perheissä, joissa pentu on otettu lasten ollessa ihan pieniä, homma ei ole toiminut. Koirat ovat unohdettuja, suljettuja yhteen huoneeseen ja liikuntaa ja huomiota saavat aivan liian vähän. Koira on tuntunut hyvältä ajatukselta lapsen kölliessä vaunuissa ja äidin ollessa kotona, mutta lapsen liikkeelle lähtemisen jälkeen haastetta onkin enemmän. Puhumattakaan vaiheesta, jolloin töistä tulon jälkeen pitäisi omistaa aikaa lapselle, joka ollut pitkän päivän hoidossa. Kuinka pitkään koira joutuu olemaan yksin? Nykyään koiria, jotka ovat ennenkaikkea laumaeläimiä, otetaan ihan liian heppoisin perustein. Saattavat joutua olemaan 10h päivisin yksin. Koirat eivät sovi lemmikeiksi mihin tahansa kuvioon vaan aikaa pitää olla.

Toinen pointti mitä miettisin, on koiran elinikä. Miltä perheen elämä lapsen ollessa esim. 7-vuotias? On ehkä kavereita, harrastuksia, hinkua lähteä lomamatkoille jne. Tai jos lapsia on enemmän? Toisin sanoen myös perheen elämä saattaa muuttua ja muuttuukin lasten kasvaessa. Jos lapsia on suunnitelmissa lisää, aikaa on entistä vähemmän.

Ongelmaa ei ole jos omistaja on todella sitoutunut huolehtimaan koirasta eikä koira ole ensimmäinen. Muuten miettisin aika tarkkaan, mihin ollaan ryhtymässä.