N
Niinpä niin
Vieras
Tytär soitti järkyttyneenä mökiltä, jossa on isänsä ja isän veljen sekä serkkujensa kanssa. Serkkuperheellä on koira. Nuori sellainen, vilkas ihana vilpertti.
Koira oli nappassut ensin hampparin omistajiltaan, sen jälkeen oli juossut tyttäreni luo mökkiin, ja nappassut tämän kädestä puolet eväästä. Koiran isäntä oli tuumannut, että nyt koiraa pitää potkaista. Tyttäreni isä taas oli tuumannut, että jos olisi ehtinyt, olisi heittänyt terassiltaan alas.
Koiran isäntä on myös tuumannut vilpertistä, joka on koko ajan vapaana siellä mökillä eikä kukaan katso perään, että jos jää auton alle jonkun lähtiessä tai tullessa, niin ei lähde viemään lekuriin vaan ampuu sen. Heillä on metsästysaseet nimittäin mukana. Onko nyt edes metsästysaika?
Tyttäreni isä on aiemmin tuumannut, että sitä ei osata kasvattaa. Isäntä huutaa koiralle pitkiä litanioita "kouluttaessaan", kuulema kuin ihmiselle puhuis. Ei kai pentu sellaista tajua. Oli opettanut linnunraadolla metsästystä, niin koira oli ruvennut syömään tuomisen sijaan. Äijä oli kaivanut nyrkki pennun kurkussa lintua.
Pojat. No, toinen keksii omia juttuja. Jos tyttäreni yritti ulkona leikkiä koiran kanssa heittämällä lelun sille, niin niin ei kuulema saa tehdä, koska oppii hyppäämään sänkyyn/sohvaan. Varsin loogista. Kaikkia muita yhtä loogisia ei ei-juttuja oli.
Koira sai mökillä aiemmin kepin silmään. Mutta eihän sitä nyt lääkäriin viedä. Luulivat että silmä on puhki. Mutta kun olis joutunut ajamaan useamman kymmenen kilsaa.
Ja kaikkea muuta tällaista varmaan. Isäntä on helvetin pettynyt, että koira ei ilmeisesti olekaan tuleva hyvä metsästäjä. No ei tietenkään, kun ei osaa kasvatta ja opettaa. Niin sen voi antaa vaikka kärsiä. Tai sen voi vaikka tappaa, vie vaan rahaa.
Ja vittu. Kun tuollekaan ei voi mitään tehdä. Aivan suotta soitat jonnekin eläinsuojeluun, eihän ne mitään pysty tekemään. Hullua, mutta melkeinpä toivon, että koira kuolee. Sillä on jäljellä vielä ihan järkyttävän pitkä elämä järkyttävässä perheessä.
Eikä haittaa, jos minut tunnistaa tästä. Toivon oikeastaan sitä.
Koira oli nappassut ensin hampparin omistajiltaan, sen jälkeen oli juossut tyttäreni luo mökkiin, ja nappassut tämän kädestä puolet eväästä. Koiran isäntä oli tuumannut, että nyt koiraa pitää potkaista. Tyttäreni isä taas oli tuumannut, että jos olisi ehtinyt, olisi heittänyt terassiltaan alas.
Koiran isäntä on myös tuumannut vilpertistä, joka on koko ajan vapaana siellä mökillä eikä kukaan katso perään, että jos jää auton alle jonkun lähtiessä tai tullessa, niin ei lähde viemään lekuriin vaan ampuu sen. Heillä on metsästysaseet nimittäin mukana. Onko nyt edes metsästysaika?
Tyttäreni isä on aiemmin tuumannut, että sitä ei osata kasvattaa. Isäntä huutaa koiralle pitkiä litanioita "kouluttaessaan", kuulema kuin ihmiselle puhuis. Ei kai pentu sellaista tajua. Oli opettanut linnunraadolla metsästystä, niin koira oli ruvennut syömään tuomisen sijaan. Äijä oli kaivanut nyrkki pennun kurkussa lintua.
Pojat. No, toinen keksii omia juttuja. Jos tyttäreni yritti ulkona leikkiä koiran kanssa heittämällä lelun sille, niin niin ei kuulema saa tehdä, koska oppii hyppäämään sänkyyn/sohvaan. Varsin loogista. Kaikkia muita yhtä loogisia ei ei-juttuja oli.
Koira sai mökillä aiemmin kepin silmään. Mutta eihän sitä nyt lääkäriin viedä. Luulivat että silmä on puhki. Mutta kun olis joutunut ajamaan useamman kymmenen kilsaa.
Ja kaikkea muuta tällaista varmaan. Isäntä on helvetin pettynyt, että koira ei ilmeisesti olekaan tuleva hyvä metsästäjä. No ei tietenkään, kun ei osaa kasvatta ja opettaa. Niin sen voi antaa vaikka kärsiä. Tai sen voi vaikka tappaa, vie vaan rahaa.
Ja vittu. Kun tuollekaan ei voi mitään tehdä. Aivan suotta soitat jonnekin eläinsuojeluun, eihän ne mitään pysty tekemään. Hullua, mutta melkeinpä toivon, että koira kuolee. Sillä on jäljellä vielä ihan järkyttävän pitkä elämä järkyttävässä perheessä.
Eikä haittaa, jos minut tunnistaa tästä. Toivon oikeastaan sitä.