Kohtuutonta..?

Olen sellainen persoona että kun on hommia, niin ne tehdään eikä jätetä ylihuomiseen. Mies taas tekisi kaiken ensi vuonna jos olisi mahdollista. Voinko vaatia enemmän aktiivisuutta vai pitääkö minun mukautua miehen tahtiin hoitaa asioita (asiat=esim. koiran lenkitys, siivous, kaupassa käynti, laskujen maksu jne.) Meinaa mennä hermot vaikka luulisi että olen tottunut jo tähän. Samaa on jatkunut viimeiset kolme vuotta. Olenko nalkuttava ämmä?
Ja sit yks juttu: voiko olettaa että kun puhuu toiselle tai kysyy jotain, niin vastauksen saa puolen minuutin sisällä eikä puolen tunnin sisällä? Ehkä otan asian liian vakavasti mutta en voi sille mitään että ÄRSYTTÄÄ!!

 

Voi kuule täällä eräs toinenkin väliin kiukkuaa saman asian kanssa, ja tietyn tahon mukaan se on eri rytmisyttä vain. Kuulemma korjatavissa johonkin pisteeseen asti mutta loppujen lopuksi onko sillä niin merkistystä?? Siis onhan se sairaan ärsyttävää, mutta jos homma hoituu kuitenkin niin ok. Mä olen itse ottanut vähän sellaisen rennon asenteen, että kunhan tekee, vaikkakin hampaita kiristelleen niin saa tehdä omaan tahtiinsa. Enkä nykyisin enää edes odota, että tapahtuisi tänään, vaan tällä viikolla on ehkä realistisempi käsite. Hih!! Mutta meillä ainakin yleensä käy myös niin että mitä enempi nalkutan ja nassutan sitä varmemmin kaikki jää mun tehtäväksi. Ja sitten kun käy niin, oon kiree kuin viulun kieli loppu kuukauden, huonolla säkällä jopa vuoden. Joten mä yleensä sitä miehen "kohta" lupauksen täyttymistä odotellessa yritän ajatella kivoja asioita, ja keksiä itselleni muuta tekemistä ja annan miehen tehdä sitten kun aika on hyvä.

Ainiin, jos vaadit jonkun muun vastauksen kuin "En minä tedä" "Pitääkö sitä nyt jo suunnitella" tai "Voidaanko tästä puhua myöhemmin" se puoli tuntia - tunti on kaiketi sopivan miehinen aika. Alle minuutin ei onnistu varmalla.

 

Mun täytyy ennemminkin toppuutella ukkoa, lähinnä noissa remonttihommissa.

Siivoukset tehdään yhdessä ja yksi ruokakauppareissu viikossa. Mä teen ruoan ja pesen pyykit, koska ukko remppaa tuntitolkulla työpäivän jälkeen.
Joskus keräilen likaisia lautasia ja sukkia kämpästä, mutta en osaa olla vihainen, enää. Ei mieskään nalkuta mun tavaroista, joita myös löytyy usein mitä kumallisimmista paikoista.

 

\

Voi kuule täällä eräs toinenkin väliin kiukkuaa saman asian kanssa, ja tietyn tahon mukaan se on eri rytmisyttä vain. Kuulemma korjatavissa johonkin pisteeseen asti mutta loppujen lopuksi onko sillä niin merkistystä?? Siis onhan se sairaan ärsyttävää, mutta jos homma hoituu kuitenkin niin ok. Mä olen itse ottanut vähän sellaisen rennon asenteen, että kunhan tekee, vaikkakin hampaita kiristelleen niin saa tehdä omaan tahtiinsa. Enkä nykyisin enää edes odota, että tapahtuisi tänään, vaan tällä viikolla on ehkä realistisempi käsite. Hih!! Mutta meillä ainakin yleensä käy myös niin että mitä enempi nalkutan ja nassutan sitä varmemmin kaikki jää mun tehtäväksi. Ja sitten kun käy niin, oon kiree kuin viulun kieli loppu kuukauden, huonolla säkällä jopa vuoden. Joten mä yleensä sitä miehen "kohta" lupauksen täyttymistä odotellessa yritän ajatella kivoja asioita, ja keksiä itselleni muuta tekemistä ja annan miehen tehdä sitten kun aika on hyvä.

Ainiin, jos vaadit jonkun muun vastauksen kuin "En minä tedä" "Pitääkö sitä nyt jo suunnitella" tai "Voidaanko tästä puhua myöhemmin" se puoli tuntia - tunti on kaiketi sopivan miehinen aika. Alle minuutin ei onnistu varmalla.

Ollaankahan me jotain ihme sielun veljiä...?
Näin myös meillä... Hiljalleen oon alkanu oppia, ettei sillä nalkuttamisella saa oikeestaan mitään muuta aikaiseksi kuin pahan mielen itelle... Hellillä pyynnöillä sitä vasten ainakin meillä kaikki toimii kuin unelma... =)

 

Mun exä oli loistava vetkuttelemaan asioiden kanssa, mutta ehdottomasti paras kommentti häneltä, kun pyysin häntä mukaani viemään koiraa ulos, oli se, et on ihan haaskausta kahden ihmisen kävellä koiran perässä kun toinen voi mennä aamulla ja toinen illalla. Aaargh!! että otti päähän silloin mutta onneksi se nyt jo naurattaa.

 

Mulla on sellainen tilanne perheessä että kumpikin käymme töissä. Meillä on 4 ja 2 vuotiaat tytöt. Isäntä ei tee huusholissa mitään. Minä sen sijaan käyn töissä,siivoan,teen ruoan, käyn lasten kanssa olkona, Ja mies valittaa että minä en tee mitään. Hän ei myöskään hoida lapsia.Vapaa aikanaan hän on kaverin luona ja kiskoo kaljaa minkä kerkiää. Mitä teen. ?Nakkaanko miehen olos vai hommaanko itselleni oman asunnon. :

 

\

Mulla on sellainen tilanne perheessä että kumpikin käymme töissä. Meillä on 4 ja 2 vuotiaat tytöt. Isäntä ei tee huusholissa mitään. Minä sen sijaan käyn töissä,siivoan,teen ruoan, käyn lasten kanssa olkona, Ja mies valittaa että minä en tee mitään. Hän ei myöskään hoida lapsia.Vapaa aikanaan hän on kaverin luona ja kiskoo kaljaa minkä kerkiää. Mitä teen. ?Nakkaanko miehen olos vai hommaanko itselleni oman asunnon. :

Täällä joku neuvoi vastaavassa tilanteessa, että toimit kuten ukkosi! Vaikka viikon tai parin ajan et siivoa, käy kaupassa, et tee ruokaa ja kun ukko tulee töistä kotiin, olet jo takki päällä ovella menossa ulos! Jos vaikka vähän heräis todellisuuteen!
Onhan lapset tietenkin ruokittava, mutta ainakin noi siivoukset ja UKON PYYKIT voit jättää hoitamatta.

Tai sitten lista ukolle kouraan viikon kotitöistä ja sanot että hän voi ne jakaa puoliksi, mutta sinä valitset kumman osan töistä teet! Vähän niinkuin lapsilla kakun jakaminen... Tulisko näillä konsteilla ukkoon ryhtiä?