Mitenkähän tässä oikein voisi suhtautua "oikealla tavalla"... Sukulaispariskunta on pitkästä aikaa tulossa käymään ja olemme kautta rantain saaneet tietää asiasta(epäiltiin itse, nähtiin eräässä sukujuhlassa ja raskaus näkyi jo ja sitten kuulttiin miehen äidiltä vahvistus asiaan). Itse he sanoivat, kun syksyllä puhuttiin meidän lapsettomuushoidoista ja vauvanyrityksestä, että he eivät vielä edes yritä. No, vahinkoja sattuu, juu, mutta en usko että tämä on ollut vahinko. Odottivat vauvaa jo viimeksi kun kävivät, eikä edes vihjaisseet. Tuntui tylyltä kun itse on tyhmänä puhunut niin avoimesti omasta tilanteesta ja tavallaan olisi toivonut heiltäkin samaa... No nyt ovat siis tulossa ja raskaus näkyy ihan selvästi koskapa toukokuussa on kuulema laskettu aika... Niin pitäisikö sitä esittää, ettei tiedä, vai onnitella heti kättelyssä...?? Hekin kyllä saattavat tietää, että me tiedetään... Ei ole heistä kuulunut pitkään aikaan, vaikka ovat meidän lapsen kummejakin... niin että on vähän nolo tilanne tulossa. Sitten pelottaa tietysti, että itellä kateus paistaa läpi... :ashamed: Hävettää jo etukäteen... :'(
Kohtaaminen jännittää
- Viestiketjun aloittaja Nala78
- Ensimmäinen viesti
Aika vaikeaa on sanoa mitään ohjetta. Sinähän toimit juuri niinkuin psyykeesi tuolla hetkellä toimii.
Itse en ole osannut oikein onnitella täydestä sydämestä aina, mutta joskus
sitä voimaa ja objektiivisuutta on ollut. En ole joka kerta osannut edes hymyillä. Olen vain koettanut vaihtaa nopeasti aihetta...
Kyseiset ihmiset ovat tienneet lapsettomuudesta, joten minun reaktioni on
varmasti ymmärrettykin.
Itse olen pelännyt lähinnä sitä, että saan jonkinlaisen itkukohtauksen. Elämä on vaikeaa ja kaikissa asioissa ei voi olla täydellinen toisia kohtaan.
Jossakin kulkee kaikkien ihmisten oma kestokyvyn raja.
Itse en ole osannut oikein onnitella täydestä sydämestä aina, mutta joskus
sitä voimaa ja objektiivisuutta on ollut. En ole joka kerta osannut edes hymyillä. Olen vain koettanut vaihtaa nopeasti aihetta...
Kyseiset ihmiset ovat tienneet lapsettomuudesta, joten minun reaktioni on
varmasti ymmärrettykin.
Itse olen pelännyt lähinnä sitä, että saan jonkinlaisen itkukohtauksen. Elämä on vaikeaa ja kaikissa asioissa ei voi olla täydellinen toisia kohtaan.
Jossakin kulkee kaikkien ihmisten oma kestokyvyn raja.
Jos he todella tietävät teidän ongelmista, uskoisi heidän myös ymmärtävän, jos teidän suhtautumisenne ei ole kovin ilahtanut.
Enpä kai osaa antaa muuta neuvoa, kuin etene tilanteen mukaan. Luultavasti kannattaa onnitella ja minä luultavasti kysyisin miksi asiasta ei aiemmin kerrottu (kun kerta kaikki muut jo tietää). Voihan olla ettei tuttavanne oikein osaa suhtautua tilanteeseenne, tuntee itseki olonsa kiusaantuneeksi.
Me emme ole kertoneet lähipiirille lapsettomuudestamme. Loukkaannuin hieman syksyllä, kun selvisi että lähipiirissämme oli raskaus jo yli puolen välin. Kaikki muut tiesivät, meille ei kerottu, koska olettivat ettemme välitä/pidä lapsista. Kieltämäti oli vaikea olla kylässä. Nyt pohdimmekin pitäisikö meidän puhua asiastamme lähipiirissä.
Nämä ovat vaikeita tilanteita. Niihin liittyy niin paljon tunteita.
:hug:
Enpä kai osaa antaa muuta neuvoa, kuin etene tilanteen mukaan. Luultavasti kannattaa onnitella ja minä luultavasti kysyisin miksi asiasta ei aiemmin kerrottu (kun kerta kaikki muut jo tietää). Voihan olla ettei tuttavanne oikein osaa suhtautua tilanteeseenne, tuntee itseki olonsa kiusaantuneeksi.
Me emme ole kertoneet lähipiirille lapsettomuudestamme. Loukkaannuin hieman syksyllä, kun selvisi että lähipiirissämme oli raskaus jo yli puolen välin. Kaikki muut tiesivät, meille ei kerottu, koska olettivat ettemme välitä/pidä lapsista. Kieltämäti oli vaikea olla kylässä. Nyt pohdimmekin pitäisikö meidän puhua asiastamme lähipiirissä.
Nämä ovat vaikeita tilanteita. Niihin liittyy niin paljon tunteita.
:hug:
haloo
Mä kyllä ihmettelen miksi meille lapsettomille tulisi jotenkin erilailla ilmoittaa, jos joku onnellinen on tullut raskaaksi?! Mä olen ainakin onnellinen niiden kaikkien puolesta ketkä onnistuvat - en todellakaan toivo toisten epäonnistumista jos itse emme saa lapsia. Musta on aika lapsellista ajatella, etä me lapsettomat voitaisiin jotenkin hallita niitä, jotka onnistuvat lapsenteossa. Joten ole onnellinen ystäväsi puolesta, ja oletkohan oikea ystävä, jos et voi iloita heidän puolestaa kertoivat sitten asiasta milloin tahansa. Ehkä he ovat ajatelleet että todella sinä loukkaannut heidän onnistumisestaan ja eivät sitten ole kertoneet aiemmin.
\
Tilannetta vaan mietin... Ja heillä on ollut useita mahdollisuuksia kertoa, mutta eivät ole kertoneet. Lähinnä tässä vaivaakin se, että lapsettomuudesta kärsiviä varotaan liikaa. Siis pelätään juuri tuota suhtautumista. Se minua tässä harmittaa... :/
Kysehän ei ole siitä, ettenkö olisi heidän puolestaan iloinen! Ei se ole minulta pois jos joku toinen on raskaana!Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2006 klo 16:59 haloo kirjoitti:
Tilannetta vaan mietin... Ja heillä on ollut useita mahdollisuuksia kertoa, mutta eivät ole kertoneet. Lähinnä tässä vaivaakin se, että lapsettomuudesta kärsiviä varotaan liikaa. Siis pelätään juuri tuota suhtautumista. Se minua tässä harmittaa... :/itse kysymykseen ei tietenkään ole vastausta sinänsä.....vaikka kuinka päättäisit nyt jotain niin se ei välttämättä siinä tilnateessa onnistu...
Tosin, jos olette hyviäkin ystäviä nin heillä tässä olisi enemmän jännitettävää kun ovat suoraan valehdelleet tuon yrittämisen...
Ei sillä, ettäkö sitä pitäisi kaikille heti kertoa että yritetään, mutta toisaalta voi kai sitä olla sitten hiljaakin....
Mutta voin vain sanoa että yritä olla onnellinen heidän puolestaan ja edes näytellä, vaikka se sattuisi kuinka....
Itse jouduin tekemään noin ystäväni raskauden kertomisen aikaan ja eikä aikaakaan kun olin oikeasti onnellinen heidän puolestaan, se vain vei aikaa hetken.
Ja "haloolle" että ei kai kukaan niitä negatiivisia tunteita toivo eikä varmasti toivo kellekään lapsettomuutta tmv, mutta silti niitä tunteita ei vain voi hallita siinä tilanteessa.
Toki ihmiset ottavat lapsettomuusongelmankin erillälailla mutta suurimmalle osalle se on vaikeaa eikä siksi pysty olemaan sadalla mukana toisen vauvauutisen hehkutuksessa.
Koita jaksaa sukulaisvierailu pää pystyssä, kyllä se siitä :hug:
Tosin, jos olette hyviäkin ystäviä nin heillä tässä olisi enemmän jännitettävää kun ovat suoraan valehdelleet tuon yrittämisen...
Ei sillä, ettäkö sitä pitäisi kaikille heti kertoa että yritetään, mutta toisaalta voi kai sitä olla sitten hiljaakin....
Mutta voin vain sanoa että yritä olla onnellinen heidän puolestaan ja edes näytellä, vaikka se sattuisi kuinka....
Itse jouduin tekemään noin ystäväni raskauden kertomisen aikaan ja eikä aikaakaan kun olin oikeasti onnellinen heidän puolestaan, se vain vei aikaa hetken.
Ja "haloolle" että ei kai kukaan niitä negatiivisia tunteita toivo eikä varmasti toivo kellekään lapsettomuutta tmv, mutta silti niitä tunteita ei vain voi hallita siinä tilanteessa.
Toki ihmiset ottavat lapsettomuusongelmankin erillälailla mutta suurimmalle osalle se on vaikeaa eikä siksi pysty olemaan sadalla mukana toisen vauvauutisen hehkutuksessa.
Koita jaksaa sukulaisvierailu pää pystyssä, kyllä se siitä :hug:
Mun hyvä ystävä ilmoitti olevansa raskaana(poika on jo syntynyt), olin kertonut aikaisemmin meidän tilanteesta. Olen halunnut kertoa lähimmille ihmisille.
No kuitenkin, sanoin mun ystävälle että haluan sanoa sen että olen iloinen puolestasi mutta jos ymmärrät niin mä en kauheasti tule kysymään raskaudesta enkä halua siitä paljon puhua. Ystävä ei mulle raskausaikana oma-aloitteisesti siitä puhunut, toki kyselin joskus että miten menee ym. Tokihan se kirpaisi nähdä hänet isoine mahoineen mut en kuitenkaan halunnut olla katkera. Nyt sitten olen pojan kummi!
Ristiäisissä tosin oli hiukan vaikeaa pidätellä itkua mutta siihen oli muitakin syitä.... :'(
Eli jos vaan suinkin voit niin kerro ystävällesi ettet halua siitä puhua. Tokihan se maha ei siitä silmien alta häviä mihinkään ja varmasti se osuu aina silmiin, mut mun mielestä olis helpointa jos ystäväsi tietää mitä tunnet -jos hän on tarpeeksi hyvä ystävä niin hän kyllä ymmärtää...
No kuitenkin, sanoin mun ystävälle että haluan sanoa sen että olen iloinen puolestasi mutta jos ymmärrät niin mä en kauheasti tule kysymään raskaudesta enkä halua siitä paljon puhua. Ystävä ei mulle raskausaikana oma-aloitteisesti siitä puhunut, toki kyselin joskus että miten menee ym. Tokihan se kirpaisi nähdä hänet isoine mahoineen mut en kuitenkaan halunnut olla katkera. Nyt sitten olen pojan kummi!
Ristiäisissä tosin oli hiukan vaikeaa pidätellä itkua mutta siihen oli muitakin syitä.... :'(
Eli jos vaan suinkin voit niin kerro ystävällesi ettet halua siitä puhua. Tokihan se maha ei siitä silmien alta häviä mihinkään ja varmasti se osuu aina silmiin, mut mun mielestä olis helpointa jos ystäväsi tietää mitä tunnet -jos hän on tarpeeksi hyvä ystävä niin hän kyllä ymmärtää...
Vaikeita juttuja...
Itse arvostin suuresti, että eräs ystäväni kertoi heti raskaustestin tehtyään tuloksesta vain miehelleen ja minulle.
Toinen ystäväni suorastaan valehteli päin naamaa vielä 6:lla kuulla ettei ole raskaana, vaikka raskaus näkyikin selvästi.
Tämä tosin selvitettiin jälkeenpäin puhumalla, mutta loukkasi tuolloin.
Ei oikein auta valehdella asiassa, joka tulee ilmi joka tapauksessa.
( Molemmat ystäväni tiesivät lapsettomuusongelmistamme. )
Kysymykseen pitäsikö lapsettoman saada erikoiskohtelua, vastaan ei tietenkään. Mutta avoimuus puolin ja toisin on paras ratkaisu pahanmielen välttämiseksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että katkeruus on ihan sallittu tunne mutta ei estä iloitsemasta ystäväsi puolesta.
Kannattaa sanoa ihan suoraan miten asian koet.
Joskus raskaudesta kertominen voi olla vaikeaa siksi juuri että pelätään miten lapseton asiaan reagoi.
Hyvää joulua kaikille!
Itse arvostin suuresti, että eräs ystäväni kertoi heti raskaustestin tehtyään tuloksesta vain miehelleen ja minulle.
Toinen ystäväni suorastaan valehteli päin naamaa vielä 6:lla kuulla ettei ole raskaana, vaikka raskaus näkyikin selvästi.
Tämä tosin selvitettiin jälkeenpäin puhumalla, mutta loukkasi tuolloin.
Ei oikein auta valehdella asiassa, joka tulee ilmi joka tapauksessa.
( Molemmat ystäväni tiesivät lapsettomuusongelmistamme. )
Kysymykseen pitäsikö lapsettoman saada erikoiskohtelua, vastaan ei tietenkään. Mutta avoimuus puolin ja toisin on paras ratkaisu pahanmielen välttämiseksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että katkeruus on ihan sallittu tunne mutta ei estä iloitsemasta ystäväsi puolesta.
Kannattaa sanoa ihan suoraan miten asian koet.
Joskus raskaudesta kertominen voi olla vaikeaa siksi juuri että pelätään miten lapseton asiaan reagoi.
Hyvää joulua kaikille!
Hei, luultavasti ystäväsi pelkää/jännittää tilannetta yhtä paljon kuin sinä! Ois kai tuo muuten jo kertonut! Joten ota rennosti, tilanne menee miten menee.