Toggle sidebar

Kohta kolme vuotta kotona...päivähoito vs. kotihoito.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MorbidMama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

MorbidMama

Aktiivinen jäsen
05.05.2007
17 832
1
36
Ja voin sanoa, että kyllä tympäsee. Tämä talvi on ollut ihan pahimmasta päästä kun lunta ja pakkasta on riittänyt. On ulkoiltu, on väristelty hampaat irvessä ja hartiat jumissa työnnelty kärryjä 'kivoilla' kävelyreissuilla..joskus ei ole voimat riittäneet kuin lähikauppaan ja takaisin, mutta se onkin sitten riittänyt... :/

Askarruksia en jaksa virittää, kodinhoito ja ruokahuolto vie kaikki voimat..ja silti kämppä on kuin hävityksen kauhistus.

Mutta voih ja ah, olen kuitenkin tehnyt yhteiskunnalle ja lapsia pursuavalle lähipäiväkodille palveluksen kun olen pitänyt kuopuksen kotona jo 2,5v. Ja minkä palveluksen olenkaan tehnyt lapselleni....lapsi onkin ollut se ainoa asia, mistä on saanut positiivista energiaa kotona olemiseen. Muuten olisin luovuttanut jo aikaa sitten.

Kannattiko? No ei. Ensi syksynä takaisin opintojen pariin. :whistle:
 
Ai :) Mulla on seitsemäs vuosi menossa, välissä olin vuoden verran opiskelemassa. On IHANAA viettää aikaa lasten kanssa puuhastellen, vaikka sitten ulkoillen ja majoja rakennellen. On ihanaa keskustella ja selvittää lasten ajatusmaailmaa, huomata kuinka se päivä päivältä kehittyy. Olen äärimmäisen onnellinen ja vielä vuosi on edessä tätä aikaa.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ai :) Mulla on seitsemäs vuosi menossa, välissä olin vuoden verran opiskelemassa. On IHANAA viettää aikaa lasten kanssa puuhastellen, vaikka sitten ulkoillen ja majoja rakennellen. On ihanaa keskustella ja selvittää lasten ajatusmaailmaa, huomata kuinka se päivä päivältä kehittyy. Olen äärimmäisen onnellinen ja vielä vuosi on edessä tätä aikaa.. :)
Click to expand...

Ehkä mussa on joku valuvika. Nyt tuntuu siltä, että olis ihana olla omissa ajatuksissa, tehdä asoita joista tykkään, lukea kirjaa..oppia uusia asioita jonkun keskeyttämättä... :ashamed:
 
Tämä talvi on kyllä ollut aika tympeä pienempien lapsien kannalta. Mutta kyllä se varmasti on kannattanut. Meillä esikoinen tulee jo neljä vuotta, kotiäitiyden sivussa olen kyllä tehnyt töitä ja opiskellutkin. Nyt vaan odotan että tärppäisi kolmonen ja saisi vielä hetken olla kotona, ihan rauhassa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja liisa lapamato:
Tämä talvi on kyllä ollut aika tympeä pienempien lapsien kannalta. Mutta kyllä se varmasti on kannattanut. Meillä esikoinen tulee jo neljä vuotta, kotiäitiyden sivussa olen kyllä tehnyt töitä ja opiskellutkin. Nyt vaan odotan että tärppäisi kolmonen ja saisi vielä hetken olla kotona, ihan rauhassa. :)
Click to expand...

Niin, ehkä tää on yksi niistä asioista joiden arvon ymmärtää vasta jälkikäteen..? Ja kun tarkemmin aattelee, niin onhan tässä puolensa..-kin. :)
 
Minä tykkään olla kotona mut olis kiva välillä esim. viikon tehdä töitä tai jotain. Toisaalta en näe mitään pahaa siinäkään että lapsi menee päiväkotiin jos on jo yli 2 vuotias.

Itse olin kotona 2,5v, kävin lasten välissä töissä 3 kk jonka jälkeen olen ollut taas kotona. Tarkoitus on olla vielä 3 vuotta. Eli 7 vuoteen olen sitten käynyt töissä tuon 3 kk.
 
Kyllä se silti kannatti. Usko pois. =) Ja jos,et itse aina tunne olevasikaan tässä valinnassasi se saajapuoli- sekin kirkastunee vielä. Usko pois, vanha ja viisas?? tietää.. kokemusta on :D
En toki tiedä miten olisit vuotesi viettänyt jos olisit valinnut toisin, mutta ajatelle tiukasti aikataulutettuja ahdistavia aamuja, kun olisi ollut pakko raahata säällä kuin säällä lapsi hoitoon.
Painaa itse pitkää päivää, oli se sitten opiskellen tai töissä. Raahautua hakemaan se virikekylläinen kiukkuava lapsi kotiin ja kiireesti pyöritellä sitten yhdessä illassa ruoat, pyykit, läksyt, huominen, siivous jne..

Itse vietin ne kotiäitivuoteni välillä niin täynnä- tää on niin tätä- tunnetta.
Ja kuinkas sitten valitsinkaan oltuani hetken töissä, joka vaanii mua taas jo nurkan takana. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Kyllä se silti kannatti. Usko pois. =) Ja jos,et itse aina tunne olevasikaan tässä valinnassasi se saajapuoli- sekin kirkastunee vielä. Usko pois, vanha ja viisas?? tietää.. kokemusta on :D
En toki tiedä miten olisit vuotesi viettänyt jos olisit valinnut toisin, mutta ajatelle tiukasti aikataulutettuja ahdistavia aamuja, kun olisi ollut pakko raahata säällä kuin säällä lapsi hoitoon.
Painaa itse pitkää päivää, oli se sitten opiskellen tai töissä. Raahautua hakemaan se virikekylläinen kiukkuava lapsi kotiin ja kiireesti pyöritellä sitten yhdessä illassa ruoat, pyykit, läksyt, huominen, siivous jne..

Itse vietin ne kotiäitivuoteni välillä niin täynnä- tää on niin tätä- tunnetta.
Ja kuinkas sitten valitsinkaan oltuani hetken töissä, joka vaanii mua taas jo nurkan takana. :/
Click to expand...

Siis joo, osaltaan ihan varmasti...kirkastuu, ja osittain näenkin kirkkaasti, mutta ehkä tää stressi on taas vaan niin kova, että pitäisi saada omaa aikaa..enemmän kuin sen 2 tuntia viikossa.
Muistan kyllä melko mukavana aikana sen n. 1,5v. kun viimeksi opiskelin täyspäivaisesti. Päivät eivät olleet pitkiä, liian pitkiä...pääsin jopa aamusella uimaan kun luennot alkoivat joskus vasta klo 10. Vai mitä, olisko sittenkin nostalgiaa... :saint:

Mutta siinähän se ongelma kai piileekin, että pitäis löytää joku välimuoto...ei kotona 24/7 vaan välillä sitä, välillä jotain muuta. Opiskella en voi ellei kuopus ole hoidossa ja hoitomahiksia ei taas ole (enää ).

Kuis noin muuten? =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin ja näin:
Minä tykkään olla kotona mut olis kiva välillä esim. viikon tehdä töitä tai jotain. Toisaalta en näe mitään pahaa siinäkään että lapsi menee päiväkotiin jos on jo yli 2 vuotias.

Itse olin kotona 2,5v, kävin lasten välissä töissä 3 kk jonka jälkeen olen ollut taas kotona. Tarkoitus on olla vielä 3 vuotta. Eli 7 vuoteen olen sitten käynyt töissä tuon 3 kk.
Click to expand...

Niin, vois olla hyvä mahis, että sais välillä tehdä muutakin..osaisi sitten arvostaa taas eritavalla tätä arkea.
=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:
Uskon myös, että kyllä se kannatti! :)
Harva koskaan katuu niitä vuosia, mitkä on kotona ollut. Mutta moni katuu, että on vienyt lapsen/lapset liian aikaisin hoitoon.
Click to expand...

Ehkä, ehkä...mutta olis nää kaikki vuodet kyllä voineet hieman laadukkaampiakin olla. Ei kyllä olla ruusuilla tanssittu, vaikka kotosalla ollaankin tanssittu...
 
Mulleko muuten. No toisaalta tasaista, melko toisiaan toistavia päiviä. Ei mittavia muutoksia, muutoshalukkuutta ehkä olisikin, mutta kun tietäisi mitä. Ensi syksy pyörii jo päässä mörkönä.
Meille ei ole muuttanut hiljaisia ja harmonisia lapsia, koti ei kimalla tahrattomuuttaan, vaatekaapit eivät pysy järjestyksessä, eikä sitä haaveilemaani hymyävää äiti-vaimo-nainen ihmistä ole muokkautunut minustakaan. . kevättä odotelessa ja tuon lumimassan katoamista kaipaillessa.
Näin pikaisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Mulleko muuten. No toisaalta tasaista, melko toisiaan toistavia päiviä. Ei mittavia muutoksia, muutoshalukkuutta ehkä olisikin, mutta kun tietäisi mitä. Ensi syksy pyörii jo päässä mörkönä.
Meille ei ole muuttanut hiljaisia ja harmonisia lapsia, koti ei kimalla tahrattomuuttaan, vaatekaapit eivät pysy järjestyksessä, eikä sitä haaveilemaani hymyävää äiti-vaimo-nainen ihmistä ole muokkautunut minustakaan. . kevättä odotelessa ja tuon lumimassan katoamista kaipaillessa.
Näin pikaisesti.
Click to expand...

:D Me voidaan yhdessä toivoa, että muutos syntyy hitaasti, mutta varmasti..ikäänkuin varkain. Jonain päivänä sen vaan aistii...? Ehkäkenties?
:saint:

Ja toivotaan, että se syksy aukenee sulle vielä jollain positiivisella tavalla. Ja eikun 'Hiljaisen todistajan' pariin kohta puoliin... :whistle:
 
Itse olin neljä vuotta lasten kanssa kotona ja palasin töihin viime syksynä. Varsinkin viimeinen puoli vuotta kotona oli todella tahmeaa ja odotin että pääsen töihin. En pidä itseäni mitenkään "kotiäiti-tyyppinä", siis jos sellaista nyt ylipäätänsä on-lasten kotihoito oli ja on edelleen meille tärkeä asia ja yhdessä päätettiin että lapset hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään. Useinkaan ei silti naurattanut kun samat kuviot toistui päivästä toiseen-nyt jälkikäteen ymmärrän ihan toisella tavalla sen arvon, kun ei tarvitse juosta kellon perässä. Ja päästään vielä sikäli helpolla, että mummi hoitaa lapset ensi syksyyn, joten päivähoitorumba viemisineen ja hakemisineen on vielä edessä-ollaan vielä molemmat vuorotöissä, joten haastetta lienee siinäkin tulevaisuudessa. Nyt kun olen ollut reilu puoli vuotta töissä, on taas sellainen olo, että olisi kiva olla kotona. Jäänkin ensi syksynä vielä viimeisen kerran neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle ennenkuin lapset aloittavat päiväkodin-enkä malttaisi odottaa syksyä! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Mulleko muuten. No toisaalta tasaista, melko toisiaan toistavia päiviä. Ei mittavia muutoksia, muutoshalukkuutta ehkä olisikin, mutta kun tietäisi mitä. Ensi syksy pyörii jo päässä mörkönä.
Meille ei ole muuttanut hiljaisia ja harmonisia lapsia, koti ei kimalla tahrattomuuttaan, vaatekaapit eivät pysy järjestyksessä, eikä sitä haaveilemaani hymyävää äiti-vaimo-nainen ihmistä ole muokkautunut minustakaan. . kevättä odotelessa ja tuon lumimassan katoamista kaipaillessa.
Näin pikaisesti.
Click to expand...

:D Me voidaan yhdessä toivoa, että muutos syntyy hitaasti, mutta varmasti..ikäänkuin varkain. Jonain päivänä sen vaan aistii...? Ehkäkenties?
:saint:

Ja toivotaan, että se syksy aukenee sulle vielä jollain positiivisella tavalla. Ja eikun 'Hiljaisen todistajan' pariin kohta puoliin... :whistle:
Click to expand...

tuo ehkäkenties sopii hyvin ja kuulostaa hyvältä. Itseasiassa se antaa toiveikkaamman olon kuin ne sitku ja mutku. =)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa