Kohta ei enää jaksa...

Nyt alkaa olla äiti ja isä tosi väsyneitä :'( Meillä on 1v 7kk tyttö ja meillä on yöt menneet ihan kamaliksi. Tätä ennen tyttö on oikeestaan nukkunut aika hyvin. Vuodenvaihteessa jouduttiin siirtämään pinnasängystä jatkettavaan sänkyyn, koska pinniksessä alkoi olla tois levotonta, monta kertaa yössä kävin oikomassa tyttöä. Sängyn vaihto auttoi, yöt rauhottui. Pinnikseen tytön pystyi jättämään, nukahti ittekseen, mutta nyt istumme sängyn vieressä niin kauan kunnes tyttö nukahtaa, se kestää 15-20 min. Nyt parin viikon ajan tyttö on herännyt yleensä aamuyöllä tunniksi. Tunnin aikana saattaa nukahtaa pariksi minuutiksi, sitten taas ylös. Ollaan siis sen aikaa istuttu sängyn vieressä keskellä yötä. Viime yönä tätä kesti 2,5 tuntia Valvominen alkaa aina sillä, että tyttö tulee meidän makkariin sängyn viereen (ei yletä vielä kiipeämään meidän sänkyyn). Pari päivää sitten alkoi räkätauti, sitä ennen ollaan oltu terveitä, joten tuskin johtuu siitäkään. Ja jopa yksi yö on mahtunut väliin, että nukkui koko yön heräämättä!
Mutta tekeekö muiden kullanmurut tätä vai ollaanko ainuita, jotka valvoo pitkin yötä?! Voisko huima puheenkehitys olla syy? Tässä alkaa itsellä huumori loppua pikku hiljaa, hermot on tosi kireellä :'( Kun tyttö edes aamulla sitten kuitenkin aikaisin herätessään nukahtaisi meidän väliin, mutta ei. Tässäkin tuo nyt huutaa vieressä. Mä en jaksa enää kauaa....

 

Hei,
tuo kuulostaa aika tutulta. Me jouduttiin siirtämään meitin poju n. 1 vuoden iässä pinnasängystä lastensänkyyn (iso kokoinen poika) ja alkuun sinne jääminen oli hankalaa. Ennen nukahti pinnasänkyyn aina itsekseen ja sitten tajusi lasten sängyssä, että hei täältähän pääsee pois! No me tehtiin aluksi niin, että ei jääty viereen vaan vietiin lapsi aina takaisin sänkyyn mutta kotvasen sitä tehtyämme tajusimme, että siitä tuli lapselle eräänlainen leikki. Sitten jäimmekin iltasadun jälkeen (valot sammutettuina) istumaan lapsen viereen. Emme puhuneet mitään vaan istuimme. Välillä nukahtamiseen meni pidempi aika (puolesta tunnista tuntiin) ja välillä nukahti muutamassa minuutissa. Tästä lapsi oppi, että todellakin tänne käydään nukkumaan. Nykyisin luemme sadun ja kysymme haluaako vielä katselle itse kirjoja, jos haluaa annamme hänelle kirjan sänkyyn ja hän jää sitä yksin katselemaan ja nukahtaa siihen, toisinaan taas hän itse haluaa, että laitetaan valot pois ja hän käy suoraan nukkumaan. Poika on nyt 2 v 1kk. Kyllä itsekin muistan miten oli välillä raivostuttavaa, kun poju tuli sängystä pois tai se kun joutui istumaan hiljaa pimeässä....plääh.
No meillä on teihin se ero, että meillä on poju nukkunut ihan hyvin yöt. Ihan harvoin heräilee joten sitä tietty itse jaksaakin paremmin kun ei tartte heräillä. Silloin jos meillä herätään niin käyn pojan luona ja sanon vaan, että nyt on yö ja nyt nukutaan ja lähden pois.
Voisitteko tehdä esim. niin, että vuoroöinä "hoitaisitte lapsen" eli toinen nukkuisi silloin korvatulppien kanssa ja saisi nukkua koko yön heräämättä jolloin tämä vanhempi olisi virkeämpi päivällä ja seuraava yö olisi toisen vuoro? Ei tartteisi molempien aina herätä itkuun.
Tästä tuli nyt tällainen pitkä sepostus mutta koittakaa, yrittäkää jaksaa. Lopussa kiitos seisoo.

 

Niin ja unohdin tosta äskeisestä, että kantsis vielä tarkistuttaa lapsen korvat, ettei vaan ole korvatulehdusta. Meillä kun oli pojulla korvatulehdus emme sitä heti tajunneet, koska päivisin ei oireillut ja yölläkin vasta muutaman tunnin nukuttuaan.

 

Moi!

Meillä on toisen lapsen kanssa ollut ajoittain noita yöheräämisiä. Yksi jakso oli silloin, kun siirryttiin pinnasängystä tavalliseen. Heräsin monena yönä siihen, että lapsi tassutteli - yleensä meidän huoneeseen tai pesuhuoneeseen. Eihän siinä muu auttanut kuin kantaa takaisin sänkyynsä ilman sen kummenpia tohinoita. Välillä hän lähti hetken kuluttua uudelleen, varsinkin alussa, mutta reilussa kuukaudessa se uutuudenviehätys hävisi... Kyllä mekin on jouduttu istumaan pimeässä huoneessa vahtimassa, että lapsi pysyy sängysään. "Pahimmillaan", kun olen ollut ihan poikki, olen nukkunut patjalla lapsen sängyn vieressä.
Kannatta miettiä myös ainakin seuraavia juttuja: Voisko lapsella olla pissahätä? Kuinka pitkät päiväunet nukkuu/monelta käy iltaisin nukkumaan? Mites hampaat? Onko arkirutiineissa muuttunut jokin tärkeä asia? Onko iltapala riittävä? Jne
Suosittelen myös lämpimästi vuorottelua, turha teidän molempien on yöllä valvoa. Korvatulpat on hieno keksintö!
Koetahan jaksaa, et ole yksin! :hug:

 

Myös runsas ulkoilu illalla auttaa unen saamisessa.

 

Meillä samanikäinen tyttö, joka myös nukkunut aiemmin tosi hyvin. Hän nukkuu vielä pääasiassa pinnasängyssä, joskus päikkärit jatkettavassa. Mutta tuo yöllinen rumba on meilläkin arkipäivää. Kokoajan pitäisi olla vieressä, herää sängyssään huutamaan että kaikkuun. Eikä todellakaan lopeta sitä ennen kuin otan pois sängystä. Alkaa jo ahdistamaan, kun tyttö vaatii niin paljon illalla ja yöllä. Ja se on vain äiti joka kelpaa nukuttamaan! Toivottavasti on ohimenevä, ja pian sittenkin, vaihe. Alkaa itselleen painaa univelka päälle, kun menee yöt ramppaamiseen.

 

\

Meillä samanikäinen tyttö, joka myös nukkunut aiemmin tosi hyvin. Hän nukkuu vielä pääasiassa pinnasängyssä, joskus päikkärit jatkettavassa. Mutta tuo yöllinen rumba on meilläkin arkipäivää. Kokoajan pitäisi olla vieressä, herää sängyssään huutamaan että kaikkuun. Eikä todellakaan lopeta sitä ennen kuin otan pois sängystä. Alkaa jo ahdistamaan, kun tyttö vaatii niin paljon illalla ja yöllä. Ja se on vain äiti joka kelpaa nukuttamaan! Toivottavasti on ohimenevä, ja pian sittenkin, vaihe. Alkaa itselleen painaa univelka päälle, kun menee yöt ramppaamiseen.

Minun mielestä tuossa sängystä pois ottamisessa tai viereen ottamisessa on se "vaara" (vaara siis vain jos haluaa itse nukkua yksin, perhepeti on eriasia), että lapsi oppii että tällaisella käytöksellä äiti tulee ja ottaa hänet täältä pois viereensä. Minä olen todella herkkä nukkuja ja haluan nukkua omassa sängyssäni ilman, että täytyy varoa lasta koko ajan tms. Niinpä tein alusta asti niin, että kävin aina lapsen luona jos itki ja rauhoittavasti mutta kuitenkin selkeästi sanoin aina, että nyt on yö ja nukutaan tms. jolloin lapsi kuuli, että äiti on lähellä ja rauhoittui. Meillä ei ole lapsi koskaan yöllä tullut sängystä pois, ainostaan alussa tuli lasten sängystä kun ruvettiin illalla nukkumaan.
Toki lapsia on erilaisia ja toisille käy toinen tyyli toisille toinen.

 

Me yritettiin joskus ajat sitten perhepetiä, mutta kukaan ei nukkunut kunnolla, varsinkaan mä, olen tosi herkkä heräämään. Tyttö ei edes suostu köllöttelemään aamulla meidän välissä, joten aamu alkaa hyvin valvotun yön jälkeen tosi aikaisin. Täytyy kokeilla, jos vaikka yöllä vaan käytäis viemässä tyttö takaisin sänkyyn ja jatkettais sitä niin kauan kunnes tyty jäis sänkyynsä, en haluais opettaa siihen, että vieressä päivystää koko ajan joku. Varasin jo lekurinkin ajan ihan vaan varmuuden vuoksi, korvia lähinnä ajattelen. Pakko tässä on jotain yrittää....

 

Meillä myös on todellinen ongelma tytön kanssa.. Tyttö on 1v10kk ja kun siirryttiin pinnasängystä jatkettavaan, niin tyttö ei pysyny sängyssä hetkeäkään, oli melkein ennemmin pois huoneesta kuin itse.. Ja sitten ikävä kyllä alettiin siihen, että toinen aina jäi viereen makoilemaan siksi aikaa kunnes tyttö nukahti ja se kesti aina 10min- 1,5 tuntia. Se oli todella raskasta ja yleensä vain minä äiti olin se jonka tyttö kelpuutti viereen, mutta kyllä isikin nukutti, mutta siinä meni todella kauan itkuineen kaikkineen.. Ja sitten kun todella väsyin nukutus rituaaleihin, niin otettiin tyttö meidän viereen.. Niin ja silloin kun tyttö nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa, niin nukahtamisen jälkeen unta kesti puolesta tunnista kahteen tuntiin ja sen jälkeen olis taas pitäny mennä viereen.. Pitäisi tässä taas alkaa tapella tytön kans, että sais sen omaan sänkyyn.. HUH HUH!

 

Meillä myös on todellinen ongelma tytön kanssa.. Tyttö on 1v10kk ja kun siirryttiin pinnasängystä jatkettavaan, niin tyttö ei pysyny sängyssä hetkeäkään, oli melkein ennemmin pois huoneesta kuin itse.. Ja sitten ikävä kyllä alettiin siihen, että toinen aina jäi viereen makoilemaan siksi aikaa kunnes tyttö nukahti ja se kesti aina 10min- 1,5 tuntia. Se oli todella raskasta ja yleensä vain minä äiti olin se jonka tyttö kelpuutti viereen, mutta kyllä isikin nukutti, mutta siinä meni todella kauan itkuineen kaikkineen.. Ja sitten kun todella väsyin nukutus rituaaleihin, niin otettiin tyttö meidän viereen.. Niin ja silloin kun tyttö nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa, niin nukahtamisen jälkeen unta kesti puolesta tunnista kahteen tuntiin ja sen jälkeen olis taas pitäny mennä viereen.. Pitäisi tässä taas alkaa tapella tytön kans, että sais sen omaan sänkyyn.. HUH HUH!

 

Kuulostaa ihan meidän perheen tarinalta. Tyttäremme siirrettiin aikoinaan 4 kk iässä omaan huoneeseen nukkumaan ilman ongelmia. Ekat 1,5 vuotta hänet vain vietiin uniaikaan sänkyyn ja sinne jäi itsekseen nukkumaan. Välillä nukkui pitkiäkin aikoja heräämättä öisin, useammin kylläkin heräili. Ja PAM: kaikki muuttui nyt jouluna. Hän ei enää uskallakaan jäädä omaan sänkyynsä. Huutaa ja itkee hätääntyneenä äitiä, haluaa syliin ja nukuttaminen on tosi vaikeaa. Viimeisen reilun kuukauden aikana kaksi kertaa (päiväunille) on nukahtanut ilman ongelmia, muutoin nukuttamiseen menee 1/2-reilu 1 tuntia. Lisäksi heräilee öisin. Kaikki rutiinit ovat ennallaan. Välillä olen nukkunut hänen sänkynsä vieressä patjalla, välillä hän on nukkunut meidän sängyssämme, jolloin mieheni tai minä menee muualle nukkumaan (emme kykene nukkumaan perhepedissä). Ja nyt viimeisenä keinona siirsimme hänen sänkynsä meidän makuuhuoneeseemme. Jospa hän siten oppisi nukkumaan, kun ei tarvitse olla yksin. Mutta itsestä tuntuu kuin vapaus olisi mennyt: rauhassa nukkuminen on ihan ehdoton juttu minulle. Jos en saa nukuttua, ei elämästä tule mitään. Saa nähdä, mitä tästä tulee.

Et siis ole yksin, apua en osaa antaa. Yritetään jaksaa. Kaipa tämä helpottuu viimeistään 15 vuoden kuluttua (kuivaa naurua päälle). :/

 

Nàmà kaikki ongelmat valitettavasti tulevat sen mukana kun lapsi siirretààn liian aikaisin isoon sànkyyn....
Yo kàkkimiset, vaikeasti nukahtaa ja harvoin ilman àitià tai isàà vieressà, vaeltelee, itkee ja hakkaa ovea jos se laitetaan kiinni...lista on loputon.

Ystàvàttàrellàni oli sama ongelma, hàn pààtti ettà 18kk:nen, joka kiipesi kerran pinnasàngystà ulos on jo sitten valmis meneen isoon sànkyyn, mut voi miten vààràssà oli.
Nyt hàn ja lapsi on elànyt jo 3kk ns yohelvettià eli nukahtaa vasta tunnin hyssyttelyn jàlkeen (alussa oli 20min mutta aika venyy ja venyy...ja luulen sen loppuvan siihen kun àiti nukkuu lapsen kanssa) heràà oisin vaeltelee, ei pysy sàngyssà ja mikà pahin heràà 5:30 aamulla lopullisesti.....
Nàmà kaikki yllàolevat merkit on valitettavasti suoraan ammattitaitoisen lastenhoitajan Gina Fordin kirjasta, jossa hàn selittàà mità tapahtuu kun lapsi siirretààn liian aikasin isoon sànkyyn.

Sità vàlillà ihmettelee ettà monessa asiassa vanhemmat hopuuttavat lapsiaan, pottatreenausta suurinpiirtein 4kk iàssà sekà sàngyn vaihdossa liian aikaisin. Sitten on se toinen ààripàà jossa pulloa annetaan sàngystà tonne suurinpiirtein 3v ja tuttia lutkutetaan ties minne asti.
Tosin jokainen tyylillààn ja en làhde tàssà ketààn kritisoimaa. Oma poikani on 19kk ja en ala edes miettimààn sàngyn vaihtoa; ehkà vasta sitten kun jalat osuvat pààtyyn, mutta siihenkin on pitkà aika 140cm sàngyssà..
Laittakaa lapsenne takaisin omaan sànkyyn te jotka todella kàrsitte, niin rauhoittuu yotkin.

:wave:

 

\

Nàmà kaikki ongelmat valitettavasti tulevat sen mukana kun lapsi siirretààn liian aikaisin isoon sànkyyn....
Yo kàkkimiset, vaikeasti nukahtaa ja harvoin ilman àitià tai isàà vieressà, vaeltelee, itkee ja hakkaa ovea jos se laitetaan kiinni...lista on loputon.

Ystàvàttàrellàni oli sama ongelma, hàn pààtti ettà 18kk:nen, joka kiipesi kerran pinnasàngystà ulos on jo sitten valmis meneen isoon sànkyyn, mut voi miten vààràssà oli.
Nyt hàn ja lapsi on elànyt jo 3kk ns yohelvettià eli nukahtaa vasta tunnin hyssyttelyn jàlkeen (alussa oli 20min mutta aika venyy ja venyy...ja luulen sen loppuvan siihen kun àiti nukkuu lapsen kanssa) heràà oisin vaeltelee, ei pysy sàngyssà ja mikà pahin heràà 5:30 aamulla lopullisesti.....
Nàmà kaikki yllàolevat merkit on valitettavasti suoraan ammattitaitoisen lastenhoitajan Gina Fordin kirjasta, jossa hàn selittàà mità tapahtuu kun lapsi siirretààn liian aikasin isoon sànkyyn.

Sità vàlillà ihmettelee ettà monessa asiassa vanhemmat hopuuttavat lapsiaan, pottatreenausta suurinpiirtein 4kk iàssà sekà sàngyn vaihdossa liian aikaisin. Sitten on se toinen ààripàà jossa pulloa annetaan sàngystà tonne suurinpiirtein 3v ja tuttia lutkutetaan ties minne asti.
Tosin jokainen tyylillààn ja en làhde tàssà ketààn kritisoimaa. Oma poikani on 19kk ja en ala edes miettimààn sàngyn vaihtoa; ehkà vasta sitten kun jalat osuvat pààtyyn, mutta siihenkin on pitkà aika 140cm sàngyssà..
Laittakaa lapsenne takaisin omaan sànkyyn te jotka todella kàrsitte, niin rauhoittuu yotkin.

:wave:

Tässä voi todella olla jotain perää!!
Meillä kuopus siirrettiin jatkettavaan sänkyyn kun oli about 2,5 vuotias ja silloin ei ollut muistaakseni mitään ongelmia. Saman aion tehdä tällä nuoremmalla lapsella (ikää nyt 1,5v), eli laitan jatettavaan sänkyyn vasta kun ei todella mahdu nukkumaan pinnasängyssään. Todella ihmettelen että mikä kiire on siirtää lapsi siitä pinnasängystä jatkettavaan kun onhan se selvää että sieltä sitten karkaillaan, ikää kun tulee enemmän niin alkaa oma ymmärrystä olla sen verran että on helpimpi "perustella" ja selittää miksi sinne jatkettavaan sänkyyn jäädään kanssa eikä kiipeillä alas..

Todella kovasti jaksuja teille kaikille yövalvojien vanhemmille, toivottavasti jonkunlaiset ratkaisut löytyvät ja yöt rauhoittuvat!!

 

\

Nàmà kaikki ongelmat valitettavasti tulevat sen mukana kun lapsi siirretààn liian aikaisin isoon sànkyyn....
Yo kàkkimiset, vaikeasti nukahtaa ja harvoin ilman àitià tai isàà vieressà, vaeltelee, itkee ja hakkaa ovea jos se laitetaan kiinni...lista on loputon.

Ystàvàttàrellàni oli sama ongelma, hàn pààtti ettà 18kk:nen, joka kiipesi kerran pinnasàngystà ulos on jo sitten valmis meneen isoon sànkyyn, mut voi miten vààràssà oli.
Nyt hàn ja lapsi on elànyt jo 3kk ns yohelvettià eli nukahtaa vasta tunnin hyssyttelyn jàlkeen (alussa oli 20min mutta aika venyy ja venyy...ja luulen sen loppuvan siihen kun àiti nukkuu lapsen kanssa) heràà oisin vaeltelee, ei pysy sàngyssà ja mikà pahin heràà 5:30 aamulla lopullisesti.....
Nàmà kaikki yllàolevat merkit on valitettavasti suoraan ammattitaitoisen lastenhoitajan Gina Fordin kirjasta, jossa hàn selittàà mità tapahtuu kun lapsi siirretààn liian aikasin isoon sànkyyn.

Sità vàlillà ihmettelee ettà monessa asiassa vanhemmat hopuuttavat lapsiaan, pottatreenausta suurinpiirtein 4kk iàssà sekà sàngyn vaihdossa liian aikaisin. Sitten on se toinen ààripàà jossa pulloa annetaan sàngystà tonne suurinpiirtein 3v ja tuttia lutkutetaan ties minne asti.
Tosin jokainen tyylillààn ja en làhde tàssà ketààn kritisoimaa. Oma poikani on 19kk ja en ala edes miettimààn sàngyn vaihtoa; ehkà vasta sitten kun jalat osuvat pààtyyn, mutta siihenkin on pitkà aika 140cm sàngyssà..
Laittakaa lapsenne takaisin omaan sànkyyn te jotka todella kàrsitte, niin rauhoittuu yotkin.

:wave:

Voihan tuossa olla perääkin. Mutta: tytön unet pinniksessä alkoi olemaan tosi rauhattomia. Siis monta kertaa yössä kävin oikomassa tyttöä, kun oli millon mitenki päin sängyssään, eikä unissaan päässyt pinteestä pois, joten juoksin siellä välillä vähemmän, yleensä enemmän. Sekin alkoi olla tosi puuduttavaa. Ja alkuun meillä yöt meni tosi hyvin jatkettavassa, edes yövaeltelua ei ollut, ennenkun nyt tämän parin viikon ajan. Jatkettavassa sängyssä tyttö huutaa paljon vähemmän, kun on tilaa pyöriä siinä.

Lohduttavaa tietää etten ole yksin :hug:

 

meillä esikko on aina ollut huono nukkuja ja nukkuin 2.5 vuotiaaksi meidän välissä kun ei kaikista keinoista löydetty sitä muuta joka olisi tepsinyt. nyt 3-vuotiaana jo nukkuu enin osa öistä vaikka välillä heräileekin.
kakkone puolestaan nukkuin hyvin kunnes oli 1.5 vuotias ja kun yöheräämiset olivat sitä kiljumista ja itkua pinnasängyssä, siirsimme hänet normaaliin petiin. sieltä hän herää JOKA yö karren pari ja hipsii meidän sänkyyn. jos mie on hereillä hän yleensä vie tytön uudelleen sänkyyn (joskus nukahtaa heti ja joskus itkee jonkun aikaa) mutta itse en jaksa istua sängyn vieressä enkä pysty kuuntelemaan lapsen itkua kauan vaan mene itse viereen nukkumaan.
välillä yöt ovat yhtä seilaamista sängystä toiseen mutta muuten en saa tarpeeksi unta.
toivon siis että ikä auttaa kakkosenkin nukkumiseen ja että iän myötä lapsi tarvitsee luonnostaan äitiä ja isää yhä vähemmän.
toivottavasti kohta syntyvä kolmonen osaa nukkua öisin paremmin kuin nämä kaksi....

 

Joo...jos haluaa nukkua lapsiensa kanssa 3-5v asti...kyllähän se sitten toimii toi perhepeti. Siitä vaan voi kehittyä sellanen krooninen väsymystila vanhemmille kun lapset ovat kokoajan vieressä tökkimässä koko yön.

Tosta sängystä vanhempien sängyssä hyppimisestäkin voi päästä eroon. Eli selvittää lapselle ennen nukkumaan menoa että sinun peti täälä ja jos tulet äitin ja isin petiin, vie äiti sinut puhumatta mitään omaan sänkyysi.
Monet ovat tätä kokeilleet ja homma meni yhdellä perheellä seuraavasti, eka yö yritti viereen 69kertaa, toka 52 kolmas 31, neljäs 18 ja viidentenä yönä nukkui omassa sängyssä aamuun asti. Jokaisena yönä äiti talutti pojan mitään puhumatta omaan sänkyyn, peitteli ja sanoi hyvää yötä.
Tää on ihan vanhemmista kiinni. Toi "toivottavasti iänmyötä" höpötys on ihan puuta heinää. Se on meistä vanhemmista kiinni ja kuinka päättäväinen on.
Onnea kuitenkin jatkossa

 

Meillä melkeen 2vuotias poika joka siirtyi isompaan sänkyyn syksyllä kun vauva tarvitsi pinnasänkyä.Ja voi niitä öitä ja iltoja.Ensin ei meinaa nukahtaa sinne sänkyyn,huutaa vaan ja tulee pois n. 20 kertaa/ilta.No,sitten kun nukahtaa niin joka ainut yö on tullut viereen.Enkä ole jaksanut huudattaa yöllä kun vauvaakin pitäisi syöttää. \|O Ja se vasta kivaa onkin kun yritän vauvaa syöttää sängyllä niin kun se 2v on siinä vieressä niin tottakai se herää kans huutamaan et velliä tarttis saada.Mukava juttu!!