Kohta 3 vuotta täyttävän herkkujen kinuaminen??

[helppppp]

Anteeksi mutta hermo menee ja pää räjähtää kohta . Pian 3 täyttävän lapsen herkuttelu on mennyt viime aikoina överiksi kun herkkuja on saanut niin sukulaisilla, päiväkodissa kuin erilaisissa tapahtumissakin ja nyt ei muusta puhukaan. Ihan jatkuvasti kyselee mm. jäätelön, karkkien ja kakun perään, väittää että meillä on sellaisia (ei tod. ole, minä laihdutan ja olen vastuussa keittiöstä eli tiedän kyllä mitä siellä on/ei ole!) ja saa raivareita parikin kertaa päivässä. Ruokaa syö mutta mankuu siitäkin, yrittää koko ajan saada jälkiruokaa. Eilen minulta paloi pinna ja käskin lasta lopettamaan vinkumisensa ja muistutin kymmenttä kertaa sinä päivänä ettei joka päivä syödä herkkuja. No...ilta menikin kiukutellessa ja itkiessä .

Miten te muut vanhemmat olette ratkaisseet tämmöiset ongelmat? Lapsi on taipuvainen lihomaan joten sekin huolettaa meitä vanhempia. Syömme tavallista kotiruokaa, lapsi kulkee +1-käyrällä.

 

[höh]

toi on kyllä tosi kurja tilanne :/ mun veli oli samanlainen pienenä. ei kai siinä auta kun oikeasti olla vaan antamatta ja yrittää saada se huomio muualle, esim. värityskirjaan, ulosmenemiseen.. nyt kesällä voisi antaa mansikoita ja esittää että ne on parempia kuin karkit!

 

[nedra]

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,kyllä pyytää saa,mutta se on eri saako mitään.

 

[Kärsäpärstäinen]

anna jotain terveellisempää hyvää kuten vaikka vesimelonia, viinirypäleitä, pakastettua banaania, mansikoita tms?

 

[helppppp]

Joo, kiitos vastauksista. Hedelmiä ja marjoja meillä syödään päivittäin, onneksi ne kelpaavat hyvin mutta ei niitäkään älyttömästi voi syödä...lisäksi lapsen lemppareita ovat juuri ne kaloripitoisimmat hedelmät, eli...:/

Olen yrittänyt viedä huomiota muualle, auttaa joskus. Täysin huomioitta lasta ei voi jättää sillä häntä kuunnellaan aina ja vastataan, jos ei vastaa niin lapsi toistaa asiansa aina vaan kovempaa.

 

[riivattu mama]

mun pojalla on selvät sävelet, että kerran viikossa (lauantaina) saa syödä karkkia, jätskiä yms herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta muina päivinä ollaan totaalisesti ilman. ei edes jätskiä arkena, vaikka olis mikä helle.
hyvin poika oppi eikä mangu enää.

mankumiseen vastasin vaan, että pyytää saa, vaikka kuuta taivaalta, mutta en anna, koska ei ole karkkipäivä

 

[Kata-76]

mun pojalla on selvät sävelet, että kerran viikossa (lauantaina) saa syödä karkkia, jätskiä yms herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta muina päivinä ollaan totaalisesti ilman. ei edes jätskiä arkena, vaikka olis mikä helle.
hyvin poika oppi eikä mangu enää.

mankumiseen vastasin vaan, että pyytää saa, vaikka kuuta taivaalta, mutta en anna, koska ei ole karkkipäivä

Oikeasti? Koko päivän ajan?

 

[hööö]

toi on kyllä tosi kurja tilanne :/ mun veli oli samanlainen pienenä. ei kai siinä auta kun oikeasti olla vaan antamatta ja yrittää saada se huomio muualle, esim. värityskirjaan, ulosmenemiseen.. nyt kesällä voisi antaa mansikoita ja esittää että ne on parempia kuin karkit!

Esittää??

 

[Kärsäpärstäinen]

Joo, kiitos vastauksista. Hedelmiä ja marjoja meillä syödään päivittäin, onneksi ne kelpaavat hyvin mutta ei niitäkään älyttömästi voi syödä...lisäksi lapsen lemppareita ovat juuri ne kaloripitoisimmat hedelmät, eli...:/
.

sitten kun ne hedelmät/marjat on jäädytettyinä vaikka mehujäässä tai pakastebanaanina, niiden syöminen kestää sen verran paljon kauemmin ettei niitä tule syötyä kovin paljoa. tuskin lapsi niillä hedelmillä lihoo kuitenkaan..
olisko mahdollista että lapsella on vaan jano jota se luulee herkkujenhimoksi? tosin mun poika on varsinainen herkkusuu joka menee täysin seksisin silloin jos tietää kaapissa olevan jotain hyvää joten kait se on joku luonteenpiirrekin jonka kanssa pitää vaan oppia jotenkin elämään :/

 

[suski]

Auttaisikohan, jos kieltäessäsi sanoisit jonkin päivän/ajan, kun herkkuja saa? Esim. karkkipäivänä (lauantaina), jälkiruokana päivällisen jälkeen, mummin luona sunnuntaina jne. Lapsen on helpompaa hyväksyä kielto, jos hänelle antaa jotakin, jota odottaa.

 

[suski]

mun pojalla on selvät sävelet, että kerran viikossa (lauantaina) saa syödä karkkia, jätskiä yms herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta muina päivinä ollaan totaalisesti ilman. ei edes jätskiä arkena, vaikka olis mikä helle.
hyvin poika oppi eikä mangu enää.

mankumiseen vastasin vaan, että pyytää saa, vaikka kuuta taivaalta, mutta en anna, koska ei ole karkkipäivä

Oikeasti? Koko päivän ajan?

Jos lapsi ei ole lihavuuteen taipuva, niin terveys kyllä kestää yhden herkuttelupäivän.

 

[suski]

mun pojalla on selvät sävelet, että kerran viikossa (lauantaina) saa syödä karkkia, jätskiä yms herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta muina päivinä ollaan totaalisesti ilman. ei edes jätskiä arkena, vaikka olis mikä helle.
hyvin poika oppi eikä mangu enää.

mankumiseen vastasin vaan, että pyytää saa, vaikka kuuta taivaalta, mutta en anna, koska ei ole karkkipäivä

Oikeasti? Koko päivän ajan?

Jos lapsi ei ole lihavuuteen taipuva, niin terveys kyllä kestää yhden herkuttelupäivän.

 

[höh]

toi on kyllä tosi kurja tilanne :/ mun veli oli samanlainen pienenä. ei kai siinä auta kun oikeasti olla vaan antamatta ja yrittää saada se huomio muualle, esim. värityskirjaan, ulosmenemiseen.. nyt kesällä voisi antaa mansikoita ja esittää että ne on parempia kuin karkit!

Esittää??

Heh, niin just Siis tiedäthän, lapsia on aika helppo huijata

Menee lapsen kanssa muutaman kerran mansikkamyyjän ohi ja sanoo vaan että oho noi on muuten semmosta herkkua että huhhuh! Sitten onkin kiva äiti ja ostaa mansikkaherkkua!

 

[Kata-76]

mun pojalla on selvät sävelet, että kerran viikossa (lauantaina) saa syödä karkkia, jätskiä yms herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta muina päivinä ollaan totaalisesti ilman. ei edes jätskiä arkena, vaikka olis mikä helle.
hyvin poika oppi eikä mangu enää.

mankumiseen vastasin vaan, että pyytää saa, vaikka kuuta taivaalta, mutta en anna, koska ei ole karkkipäivä

Oikeasti? Koko päivän ajan?

Jos lapsi ei ole lihavuuteen taipuva, niin terveys kyllä kestää yhden herkuttelupäivän.

No entäs jos esim. toinen sisaruksista onkin lihavuuteen taipuva? Entäs jos tämä ilmeneekin hieman vanhempana? Miksi ylipäätänsä pitäisi opettaa lapselle, että yhtenä päivänä viikossa saa syödä herkkuja niin paljon kuin haluaa? En ymmärrä.

 

[abcdefghijk1]

Ruuan jälkeen aina purkkaa tai ksylitolipastilleja. Paljon hedelmiä. Osta kaupasta sellaisia mehujäämuotteja joihin voit itse tehdä mehujäitä mehusta tai jogurtista. Yritä tutustuttaa lapsi esim. riisikakkuihin ja muihin vähän terveellisempiin keksin"korvikkeisiin". Meillä on kanssa kaksi tuollaista mankujaa.

 

[Timangi-]

Meillä taasen herkut ei ole koskaan ollut pannassa, eikä niistä ole tehty mörköä. Karkkipussikin voi lojua pyödällä, ilman että lapset edes karkkia haluaa. Syövät kyllä sillon tällön herkkuja, mutta heillä tuntuu olevan järki päässä tän suhteen. Onko se sitten niin, että mitä kielletympää, sen himotumpaa...

 

[tyy]

Laita korvatulpat ja anna mankua. Toki sanot kerran nätisti ettei ole herkkupäivä. Se mankuu ja kyselee niin kauan kuin joku viitsii hänelle vastata.

 

[To]

Meillä lapsi oli muistaakseni pienempi ku teillä aloittaessaan ton mankumisen, ja siihen on auttanu tosi hyvin tuo karkkipäivän pitäminen. Sillon saa syödä karkkia sitten vähän reilummasti, niin ettei sitä hirveästi rajoitella, vaikka nyt silmällä pidetäänki ettei älyttömiä syö. Ja muutenki, esim. synttäreillä tms. erityisjutuissa saa syödä. Myös kyläillessä saa ottaa jos tarjotaan, koska me kyläillään tosi harvoin.

Ja tuosta makean himosta.. Kyllä mä olen sitä mieltä että sekin on vähän sellanen yksilöllinen juttu. Ennen tota omaa lasta mäkin aattelin että "jos karkista ei tehdä kiellettyä herkkua niin ei sitä niin tee mielikään", mutta kun ei se aina vaan mene noin. Ainakin meidän lapsella, varsinki sillon pienempänä (on nyt 5) oli semmoista se homma että "mikään ei riittänyt". Eli jos antoi pussista vaikka muutaman karkin, niin sen sijaan että lapsi ois ollu iloinen herkuista, se olikin vain koko illan kestävän kiukuttelun ja "anna, anna, anna"-kerjäämisen alkua. Ja autas jos sen pussin johonkin jätti, tää kyllä ois sen tyhjentäny. Karkkipäivään tottuminen kävi silti mun mielestä yllättävänkin helposti.

Nyt karkkipäivän myötä tilanne on mun mielestä helpottunu hirveästi. Ja iän myötä on lapsi ymmärtänyt senkin, että herkkuja ei syödä kokoajan ja että niitä voi säästää myös myöhemmäksi, kaikkea ei tarvitse ahnehtia kerralla. Perso makealle on edelleen, enkä usko että se asia mihinkään muuttuu.

 

[vieras]

Mä tuossa tilanteessa en ainakaan ottaisi käyttöön mitään karkkipäivää, vaan antaisin lapselle kerran päivässä JÄLKIRUOAKSI jotain pientä, vaikka palasen suklaata. Senkin vasta sitten kun on kunnolla syönyt pääruoan. Muina aikoina en antaisi mitään ja opettaisin sukulaisetkin siihen, että herkkuja vain jälkiruoaksi ja kohtuudella. Esim. pieni pala suklaata on ok. Näin niillä herkuilla ei täytetä vatsaa, eikä niistä tehdä kiellettyä juttua tai muutenkaan suurta numeroa. Jos mankuu herkkuja, voi aina sanoa että jälkiruoaksi saa tai että sait jo päivän namiannoksen. Pian oppii, että muulloin ei herkkuja tipu.