Kohta 3-v "uhmaa" naureskellen ja kujeillen!

[muumimamma75]

Meillä on marraskuun lopulla 3-vuotta täyttävä poika, jolla on ihan selkeästi viimeisen kahden viikon aikana olla uhman "oireita".

Tämä uhma ei ole mitään kiukuttelua, suuttumista eikä äkäilyä, vaan lähinnä sellaista naureskelevaa, kujeilevaa ja ilkikurista uhmaa!

Esimerkkejä käytöksestä:

a) Aamuisin hoitoon lähtiessä juoksee karkuun siinä vaiheessa kun pyydän pukemaan vaatteita päälle tai heittäytyy veteläksi pukiessa ja NAURESKELEE.

b) ruokapöydässä nappaa käteensä jotain pöydälle olevaa ja tiputtaa/yrittää tiputtaa pöydän alle tai ottaa sukan kesken kaiken jalastaan ja laittaa sen ruokalautaselle ja NAURESKELEE.

c) ei tule iltapesulle vapaaehtoisesti vaan juoksee pitkin huoneita karkuun ja NAURESKELEE

d) kun sinne pesulle vihdoin jotenkin päädytään: napsuttelee valokatkaisijasta valoa koko ajan pois tai nostattaa itseään pöntöllä niin, että pippeli sohottaa pissan minne sattuu. Estelee yöpuvun pukemisessa eikä aina suostu seisomaan kunnolla niin, että saatais hampaat pestyä tms. ja NAURESKELEE.

e) ottaa tavaroita joita ei saisi ja levittää ne pitkin taloa tai mainittaessa heittää käsistään minne sattuu ja NAURESKELEE.

Ja niin edelleen!

Pojalla on siis älyttömän hauskaa pelleillessä ja hangoitellessa vastaan. Näihin tapauksiin olemme yrittäneet eri keinoja mutta mikään ei tunnu tepsivän.

Kokeiltu on:

1) pojalle kerrotaan miksi ei saisi tehdä näin tai miksi pitäisi tehdä noin tai että tiettyyn pisteeseen asti saa pelleillä, mutta liika on liikaa...

2) "kiristämistä" tai "uhkailua" eli jollei käyttäydy kunnolla ja jatkaa pelleilyä, ei lueta iltasatua, ei saa jotain haluamaansa asiaa tai jokin rakas lelu pistetään kokonaan pois ( ei auta- poika sanoo iltasatuasiaankin vaan, että "ei sit lueta", vaikka satu onkin hänelle erittäin tärkeä)

3) lahjontaa eli "jos nyt olet reipas poika ja annat pestä hampaat kunnolla, pukea kunnolla tai niin poispäin, niin luetaan kaksi satua" tai muuta vastaavaa

4) jätetään noteeraamatta koko pelleily ja annetaan pojan olla ja pelleillä hetken omissa oloissaan

5) pidetään poikaa otteessa rauhoittumassa ja selitetään vielä kertaalleen

6) laitetaan nurkkaan jäähylle ja käsketään olemaan siinä kunnes on rauhoittunut (ei auta- poikaa naurattaa sekin)

7) korotetaan ääntämme ja esitetään asiamme aikaisempaa äkäisemmin

Valitettavasti poikaan ei tunnu tehoavan mikään keino...teki mitä vain niin hän jatkaa hekottelemistaan ja naureskelemistaan eikä tunnu lainkaan tajuavan mitä tekee. Loppujen lopuksi tämä pelleily menee ihan överiksi koska sille ei tule ajoissa loppua.

Ainoa mihin hän havahtuisi noiden kaikkien kokeilujen jälkeen on pienehkö luunappi joka on "ei sallittu keino"! Senkin hän saattaa unohtaa hetkessä ja taas alkaa sama naureskelu, pelleily ja vastaanhangoitteleminen.

MILLÄ IHMEELLÄ SAAMME HÄNET YMMÄRTÄMÄÄN MILLOIN ON SOVELIASTA TEHDÄ MITÄKIN JA MILLOIN EI SAA TEHDÄ JOTAIN???

Välillä tuntuu, että sellainen kiukutteleva ja äkäilevä uhmaikäinenkin olisi helpompi kuin tällainen "kaiken lekkerpeliksi heittävä".

Auttakaa!

 

[Heavyfreak]

Ja tyttö täyttää kolme vuotta tän kuun vika päivä.

Ihan samanlaista naureskelua ja pelleilyä suunnilleenkin jokaisesta asiasta. Ei voi kasvoja pestä syönnin jälkeen ku laittaa nädet naamalle ja päästää ittensä ihan lötköksi. Ja nauraa. Pukemisen kans sama homma. Suunnilleenki kaiken mahdollisen kans sama homma. Eli kaikki asiat on nykyään yhtä taistelua.

Meillä kyllä tyttö saa sit ihan kunnon raivareita ja paiskoo sitten tavaroita ja leluja ihan huolella. Nää oon ratkassu silleen että lelu jota paiskoo, nostetaan ylös hyllylle sen verran pitkäksi aikaa että sillä on jotain vaikutusta. Ja sen on tyttö sitten yllättävän hyvin hyväksynytkin.

Mutta tää naureskeluhomma on kyllä hankalampi. Ainut keino jolla oon jotain vastakaikuu saanu on ollu se että itte lähen tilanteesta pois. Yleensä se leikki loppuu siihen kun "yleisö" pakenee paikalta. Samoten oon tän pelleilyn katkaissut aika nopeeta, eli osotan tytölle että oon ihan tosissaan kun kiellän pelleilemästä. Esim. tänään maalattiin vesiväreillä. Tyttö alkoi pelleilemään ja roiskimaan värejä ja sellainen jännä hymy oli kasvoilla eli ihan selvästi taas kiusaa teki. Ekalla kerralla sanoin että maalaa nätisti tai laitetaan maalit pois. Ei tehonnut ja toisella kerralla sanoin että laitetaanko värit pois. Leikkiminen ja sotkeminen jatkui joten nostin värit pois ja maalaaminen loppui siihen. Ja taas tyttö tyytyi tähän. Eli jotenki musta kyllä tuntuis että tässä on kyse just niistä rajojen testaamisesta. Kuitenkin kun tuohon rangaistukseen noinkin helpolla sitten tyytyy.

Eli meillä on parhjaiten toiminu tää tilanteesta pois lähteminen. Sehän ei välttämättä oo kaikille se toimivin mutta kannattaa kokeilla. Tärkeintä on kuitenkin näissä asioissa on johdonmukaisuus ja se ettei anna pelleilyn mennä liian pitkälle vaan katkasee siltä siivet heti alkuunsa. Sen oon kans huomannu näissä tilanteissa kun tulee näitä kausia, että niiden aikana kun pitää ehkä vähän tiukempaa kuria kun mitä normaalisti niin kausi saattaa mennä helpommalla ohi. Ei se lapsi mahdottomia jaksa testata kun se huomaa ettei se tälläkään kerralla anna mulle periksi.. =)

 

[muumimamma75]

"Tärkeintä on kuitenkin näissä asioissa on johdonmukaisuus ja se ettei anna pelleilyn mennä liian pitkälle vaan katkasee siltä siivet heti alkuunsa"

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että pelleily pitäisi saada katkaistu heti tykkänään, mutta kun ongelma on todellakin se ettei poikaan tehoa mikään. Hän ei yksinkertaisesti reagoi mihinkään sanomiseen tai tekemiseen. Eilen illallakin pelleily meni iltapesun yhteydessä niin pitkälle, että ainoa mihin poika lopetti pelleilynsä, on se kun "uhkasin" viedä hänet ulos nakusilteen ellei pelleily lopu. Pelkkä uhkaus ei onnistunut, vaan otin hänet syliin ja kannoin ulko-ovelle ja raotin hetkeksi ovea- siinä vaiheessa poika vasta reagoi ja ymmärsi lopettaa.

Jos keinot pitää olla näin äärimmäisiä, että pojan saisi tottelemaan niin ei hyvä ei- lempeämmät keinot ei vaan tunnu auttavan!

Ja yleensä itse turhautuu kun mikään ei tehoa ja lopulta menettää hermonsa ja korottaa ääntänsä turhaan!

Lisää vinkkejä ja samankaltaisia kokemuksia??!!

 

[muumimamma75]

:attn: Eikö kenelläkään muulla ole vastaavanlaista uhmaikäistä?? :attn:

 

[Emonkorvike]

Minun miesystäväni 4 vuotta täyttävällä tyttärellä on menossa tuommonen vaihe. Mikään ei tehoa ja lapsesta on hirmusen hauskaa pistää hommat pelleilyksi. Nostetaan jalat ruokapöydälle ja karataan lautasen kanssa pöydästä olkkariin, vedetään vaatteet ja tavarat kaapeista ulos jne. Ja jos rangaistukseksi uhkaa pistää vaikka leluja pannaan, niin nauraa vaan että ei haittaa. Muutamien tavaroiden kaniin laitto uhkaukset tepsii, mutta aina ei nekään kunnolla. Vähäks aikaa asettuu ja sitten taas menoksi. Jäähyllä istuminen ei toimi ollenkaan, likka on liukas kun ankerias ja karkailee naureskellen. Mulla ei fkunto kestä palauttaa tytsyä paikalleen kymmeniä kertoja ja syliin pidättämisestä likka tykkää. Isäänsä uskoo, mutta minusta ei oo kauheen kiva ajatus pelotella lasta tyyliin "jos et rauhotu niin kutsun isän paikalle". Uhkaus kyllä tepsii, mutta mieluummin selviäisin tilanteesta toisin ja omin voimin. Muutaman kerran oon tehny/keksiny jotain muuta puuhaa ja saanut tytsyn siirtymään kujeilusta muihin juttuihin. Toimii, mutta ei niitä muita juttuja loputtomiin keksi ja onhan se vähän "ongelman" siirtämistä seuraavaan kertaan. Tytön kanssa mulla on kuitenkin tosi läheiset välit ja silloin kun ei kujeile rajattomiin hommat pelaa. Jos joku tietää toimivia poppakonsteja niin minäkin niitä mielellään testaisin, kun olen kotiäitipuoleksi siirtymässä.

 

[Miili]

Kai toikin on niitä "kausia" jotka tulee ja menee. Mun kolmevuotiaalle yleensä tehoo jäähypenkki, josta meillä EI lähdtä pois ennenkuin annan luvan. Ihmeen kiltisti poika siinä istuu, mutta mä oonkin aika "vääpeli" kun jotain päätän. Ennen vein omaan huoneeseen jäähylle, mutta sitten luin ettei sais jättää yksin ettei laps luule että vanhemmat ei kestä heidän kiukutteluaan tms. Nykyään meillä on jäähypenkki, joka tarpeenmukaan siirtyy huoneesta toiseen, että laps on siellä missä itsekin olen. Onko teillä enemmän tollasta naureskelu-velttoilua silloin kun poika on väsynyt? Auttaisko jos iltatoimet aloittais vähän aikasemmin ja veis reippaasti loppuun?

 

[muumimamma75]

Mielestäni poika ei ole väsynyt iltaisin, kun naureskelu-velttoilu iskee. Hän nimittäin nukkuu hoidossa vielä joka päivä päiväunet ja menee iltaisin nukkumaan klo 20 eli iltapala aloitetaan klo 19.30 ja pesut heti sen jälkeen!

Kotona ei ole viikonloppuisin suostunut nukkumaan enää pitkään aikaan päiväunia. Eilen sitten pidin pään kylmänä ja pienen taistelun jälkeen poika ymmärsi olevansa väsynyt ja nukahti kuin nukahtikin. Ensin puljasi vastaan ja sanoi "jos ei nukuta niin sitten ei nukuta" ja yritti karata vierestäni koko ajan (itse on pakko olla päiväunille mennessä vieressä, muuten poika ei pysy sängyssään...). Sanoin, että jollei pysy sängyssä, otan hänet kainaloon tiukkaan otteeseen ja pidän siinä rauhoittumassa. Yritti koko ajan karkailla, joten toteutin "uhkauksen" ja selitin rauhallisesti miksi päiväunet pitää ottaa. Poika alkoi parkumaan ja huusi "älä pidä mua kiinni" ja kiemurteli ja hetken päästä päästin hänet pois otteesta. Poika huusi naama punaisena ja silitin hänen päätään ja sanoin: "äiti tietää, että sua harmittaa ja itkettää, mutta nyt on päiväuniaika. Tule tähän äidin viereen lepäämään, ei ole mitään hätää"!
Sitten poika tuli pitkäkseen viereeni ja itkukin vaimeni ja lopulta poika nukahti ihan nätistä ja nopeasti!

 

[Salama McQueen]

Tutun kuuloista. Meidän poika 2 v 8 kk kohta ja samaa peliä.

Meillä on rankaisuna käytössä kaksi tapaa: jäähy (kerran varoitetaan ja seuraavasta kerrasta viedään ja siellä istutaan muutama minuutti) ja lempilelun takavarikko.

Molemmat toimii erinomaisesti, rankaisukeinoja ei kannata pitää kuin nuo muutama, jos niitä on liikaa, lapsi menee sekaisin. Johdonmukainen tulee olla, vaikka kuinka ketuttaisi äitiä viedä jäähylle 20 kertaa tunnin sisään, se täytyy tehdä, muuten jäähy on tehoton. Lujinkin jääräpää luovuttaa jossain vaiheessa kun huomaa, että vanhempi ei anna periksi.

Eli: mun vinkki on se, että mistä tahansa onkin kyse, "sen minkä sanot, sen pidät". Eli ei turhia uhkauksia vaan ainoastaan sellaisia, jotka pystyt pitämään, muuten menee kurinpidolta pohja.