H
hannamaria
Vieras
hei .onko muilla kokemuksia synnytyksen jälkeisestä kohdunpoistosta?minulta jouduttin poistamaan kohtu sektion yhteydessä todella runsaan vuodon vuoksi mutta onneksi saimme terveet kaksostytöt!
Hui! Meinasin itse vuotaa kuiviin alatiesynnytyksen jälkeen (menetin n. kolme litraa verta), mutta onneksi kohtu säästyi. Mikä sulla sitten vuodon aiheutti? Mulla löytyi vähän istukan murua kaavinnassa, mikä ilmeisesti oli pää syy vuotoon. Varmaan tilanne on sun(kin) kohdalla ollu aika vakava, koska tuohon poistoon on päädytty 
Miten oot selvinny? Tsemppiä :hug:
Miten oot selvinny? Tsemppiä :hug:
H
hannamaria
Vieras
mun kaksosisraskauden loppusuoralla mun verenpaineet oli tähtitieteellisiä ja jouduin 4viikoksi sairaalaan makaamaan(oli pitkiä viikkoja)ja veren hyytymistekijät häipyi kun raskausmyrkytys oli TODELLA VAKAVA.Olo oli lievästi sanottuna kun ois maailmanpyörässä ollut kokoajan,huimasi jne.Sektion yhteydessä istukkapedistä vuosi niin paljon(sain kaikkiaan 26l verta,uskokoon ken tahtoo)ja jouduin kaikenkaikkiaan 3krt leikkaukseen 2pvä aikana ja vasta verisuonikirurgin hieno tarkkatyö sai minut pelastettua elämään takas!2vko tyttöjen syntymän jälkeen olin vielä teholla ja osastolla sairaalassa.onneksi kaikki nyt ok .
hui! mutta onneksi sun henki ja tytöt säilyi. huonomminkin olisi voinut käydä :hug:
A
aitikka
Vieras
Minulla istukka kasvoi kohdun seinämän läpi vatsaonteloon,eteis istukka ja kohtu läpikuultavan ohut,joten makasin naistenklinikalla aikas paljon,rv35 sitten päättivät leikata meilahdessa,oli iso leikkaus ja kun en tiennyt kuin minun ja vauvan käy,niin pelko kulki mukana sit koko ajan,no kohtu poistettiin section yhteydessä,veren vuoto saatiin pysäytettyä ja istukkaa ei olisi saanut kohdusta irti,tämä oli neljäs lapsi,että sinäänsä lapsiluku täys,olen tyytyväinen kun kuukautisia ei enää tule.Meni n.3kk kun kokonaan toivuin leikkauksesta,mutta ihana vauva meillä ja kaikkipäättyi hyvin,se on pää asia. =)
M
Monna harmaana
Vieras
Uskon kyllä hyvinkin sen verimäärän! Eipä tämmösistä jutuista tienny mitään synnyttämään lähtiessä, ehkä hyvä niin, ei osannu pelätä. Mutta täytyy sanoa että monen asiaan suhtautuu aika eri lailla kun oma henki on ollu hiuskarvan varassa! Mulla itsellä henkiseen toipumiseen järkytyksestä meni aika paljon kauemmin kuin fyysiseen toipumiseen. Onko sulle (tai muille kohdunpoiston kokeneille) tarjottu psykologin apua tms. tapahtuneen jälkeen?
A
aitikka
Vieras
Minulle kohdunpoisto ei ollut vaikea asia,koska olin tehnyt jo sterilisaatio paperit,mutta itse raskaus ja leikkaus,pelko siitä säilyykö hengissä tai selviääkä vauva oli kamala,olen usein jälkeen päin miettinyt tapahtunutta,olisi kyllä hyvä ollut jos olisi saanut jotain keskustelu apua,missä olisi saanut käydä tapahtunutta läpi,sitä ei erityisemmin ole tarjottu.Minulla kun oli jo odotus aikana tiedossa riskit,niitä sit tuli pyöriteltyä päässä koko loppu aika raskaudesta,tosin tavallaan alistuin kohtalooni,koskaan ei tiennyt koska tulee leikkaukseen lähtö,onneksi sit saatiin suunniteltu leikkaus,varmasti auttoi että kaikki päättyi hyvin,tosin vauva joutui syntymään keskosena.Kyllähän nuo asiat mielessä on,mutta kyllä muuttui ajatus maailmakin,mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.Minä olin hereillä koko leikkauksen,sanoivat että nukuttavat jos tulee massiivinen veren vuoto,saavat sen paremmin hoidettua,kun on nukutuksessa,uskomatonta kuinka isoja leikkauksia voidaan tehdä puudutuksessa,tosin oli tuolla salissa paljon porukkaa.Ihanaa oli huomata leikkauksen jälkeen että hitsi tässähän ollaan hengissä. =)
M
Monna harmaana
Vieras
Mulla taas tilanne tuli täytenä yllätyksenä, raskaus meni hyvin samoin synnytys. Sit vaan yht'äkkiä huomaakin olevansa todella heikolla hapella heräämössä... Onpa ihme juttu että keskusteluapua ei tarjota, ei sitä tarjottu mullekaan. Käytiin kyllä kätilön kanssa tapahtumat läpi jälkeenpäin, mutta tuntuu että sitten vasta jonkin ajan päästä asioiden puhumisesta olis ollu aidosti hyötyä. Alkuun kun yritti vaan tsempata itsensä fyysisesti siihen kuntoon että pääsis kotiin... Nyt meillä on toinen lapsi suunnitelmissa, varmaan nää asiat tulee kummittelemaan mielessä vaikka tietysti oon tosi onnellinen että ylipäänsä on kohtu tallella että voi edes haaveilla uudesta raskaudesta.
A
aitikka
Vieras
Minä kans kävin läpi leikkausta ynm.lääkärin,sairaanhoitajan ja kätilön kanssa,tosin tämä et istukka kasvaa vatsaonteloon on niin harvinaista että ei oikein saanut kun Lääkärin kans kunnolla keskusteltua.No kuitenkin...olisin minäkin noin 1-2kk leikkauksesta kaivannut keskustelua asiasta,sillon vasta aloin oikein käymään mielessäni läpi asiaa,vieläkin mietin asiaa laidasta laitaan,olisi vaan kiva jutella semmosen kanssa joka tietää asiasta,psykologi kun ei taida paljoa tietää.Mieheni kans kyllä puhutaan asiasta ja äitini,mutta ei se ole sama.Neuvola lääkäri kysyi olenko saanut asian mielessäni käsiteltyä,silloin mielestäni olin,hän sanoi vielä että jos ei ole niin näillä asioilla on taipumusta takautuvasti sit tulla ajatuksiin,eli kostautuu myöhemmin jos ei puhu mieltä vaivaavia asioita ulos.
Kyllähän tuokin mielessä on että kuinka olisi voinut pahemmassa tapauksessa käydä,mutta on ihanaa kun kaikki on hyvin.
Kyllä itse olen ajatellut että jos asia kovin usein mielessä alkaa pyöriä,täytyy neuvolassa asia ottaa puheeksi,minulla synnytyksestä on 7kk.
Kyllähän tuokin mielessä on että kuinka olisi voinut pahemmassa tapauksessa käydä,mutta on ihanaa kun kaikki on hyvin.
Kyllä itse olen ajatellut että jos asia kovin usein mielessä alkaa pyöriä,täytyy neuvolassa asia ottaa puheeksi,minulla synnytyksestä on 7kk.