Koetusvaatimukset ennen lapsen hankintaa?

[E]

Tuli tuosta koeajo ennen naimisiin menemistä -ketjusta mieleen, että mitä koetusvaatimuksia teillä on ollut sille, missä vaiheessa parisuhdetta voi alkaa toivoa lasta?

Tämä tuli oikeastaan mieleen siitä, kun tuttavapiirissa on pari sellaista tapausta, että vauvaa on alettu ihan yrittämällä yrittää hyvin lyhyen seurustelun jälkeen ja sitten tullutkin ero vauva-aikana. Sitten koko ajan toitotetaan, että kyllä niitä eroja tulee sellaisillekin pareille, jotka ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta ennen lapsen hankintaa.

Mun mielestäni sillä, kuinka monta päivää on ollut yhdessä, ei oikeastaan ole mitään merkitystä, mutta en olisi alkanut puuhata lasta ennen kuin:

- olisimme asuneet yhdessä sen verran, että olisin tiennyt, millä tavoin kotitalouden pyörittäminen yhdessä sujuu pidemmän päälle

- olisimme riidelleet kunnolla ainakin kerran

- olisimme joutuneet tekemään yhdessä kompromissin jostain isommasta periaatekysymyksestä

- osaisin listata hyvien puolien lisäksi myös mieheni huonoja puolia

- olisimme joutunut tekemään yhdessä jonkin sellaisen raha-asioihin liittyvän päätöksen, mikä vaatii yhteistä rahankäytönsuunnittelua vähän isommassakin mittakaavassa

- olisimme joutuneet olemaan vähän pidemmän aikaa erossa toisistamme esim. matkan takia

- olisimme keskustelleet siitä, miksi me haluaisimme saada lapsen ja mitä mieltä kumpikin on lasten hoitamisesta ja kasvattammisesta

 

[Ksantippa S.]

Viisasta puhetta.

 

[akka]

Musta biologisesti vauvan haluavilla pitäisi olla samantyyliset kuulusteluprosessit kuin niillä, jotka hakevat adoptiota. "Jokainen päättää omasta kehostaan", juu aivan, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi että naisen keho tuottaa erillisen ihmisen, jolla on myös oikeudet. Ja nämä oikeudet ei kaikkien lapsien kohdalla täyty. Vanhemmuuskoulu, sitä ehdottaisin kaikille odottaville PARISKUNNILLE, eli myös miehet osallistuu, mikäli isää yhtään lapsensa kiinnostaa.

 

[E]

Musta biologisesti vauvan haluavilla pitäisi olla samantyyliset kuulusteluprosessit kuin niillä, jotka hakevat adoptiota. "Jokainen päättää omasta kehostaan", juu aivan, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi että naisen keho tuottaa erillisen ihmisen, jolla on myös oikeudet. Ja nämä oikeudet ei kaikkien lapsien kohdalla täyty. Vanhemmuuskoulu, sitä ehdottaisin kaikille odottaville PARISKUNNILLE, eli myös miehet osallistuu, mikäli isää yhtään lapsensa kiinnostaa.

Joo, varmasti tämäkin ihan hyvä juttu, mutta mun mielestä siitä odotusaikana käytävästä vanhemmuuskoulustakaan ei ole kamalasti hyötyä, jos ennen päätöstä lapsen hankkimisesta ei ole perusedellytykset kunnossa. Siksi itse pitäisin tärkeämpänä sitä, että parisuhdetta on koeteltu jo ennen lapsenhankintaa eikä ne koettelemukset raskaus- ja vauva-aikana ole vasta ensimmäisiä koettelemuksia.

 

[vieras]

Musta biologisesti vauvan haluavilla pitäisi olla samantyyliset kuulusteluprosessit kuin niillä, jotka hakevat adoptiota. "Jokainen päättää omasta kehostaan", juu aivan, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi että naisen keho tuottaa erillisen ihmisen, jolla on myös oikeudet. Ja nämä oikeudet ei kaikkien lapsien kohdalla täyty. Vanhemmuuskoulu, sitä ehdottaisin kaikille odottaville PARISKUNNILLE, eli myös miehet osallistuu, mikäli isää yhtään lapsensa kiinnostaa.

Joo, varmasti tämäkin ihan hyvä juttu, mutta mun mielestä siitä odotusaikana käytävästä vanhemmuuskoulustakaan ei ole kamalasti hyötyä, jos ennen päätöstä lapsen hankkimisesta ei ole perusedellytykset kunnossa. Siksi itse pitäisin tärkeämpänä sitä, että parisuhdetta on koeteltu jo ennen lapsenhankintaa eikä ne koettelemukset raskaus- ja vauva-aikana ole vasta ensimmäisiä koettelemuksia.

Täysin samaa mieltä :flower:

 

[hmm]

Mä olen halunnut lapsia, vaan en niille isää - joten koska olen lähtökohtaisesti pyrkinyt siihen, että olen yksinhuoltaja, en ole miettinyt miehen ominaisuuksia tai omituisuuksia lainkaan, parisuhteen laadusta puhumattakaan.
Ja hyvin on mennyt, kaikki ovat olleet tyytyväisiä, lapset, isät ja minä.

 

[Hmmm]

On muuten hyvä pointti tuo, että kaikki ne, jotka ovat hankkineet lapsen lyhyen yhdessäolon jälkeen, toitottavat aina, että ihan hyvin se ero voi tulla vauva-aikana, vaikka oliskin pitkä yhteinen historia takana. Eikä sellaisen toitottajan kanssa ole mitään mahdollisuutta saada järkevästi keskusteltua siitä, että kyllä se todennäköisesti kuitenkin helpottaa sitä vauva-aikaa, kun kumppani on jo ennestään tuttu. Olettaen tietty, että se tuttu kumppani on huolella valittu, eikä vaan niin, että kymmenen vuotta olen katsellut tuon miehen ryyppäämistä ja rälläämistä ja nyt oletan, että kaikki muuttuu, kun hankitaan vauva. Ne on kaikkein järkyttävimpiä tarinoita ne...

 

[X]

Mä olen halunnut lapsia, vaan en niille isää - joten koska olen lähtökohtaisesti pyrkinyt siihen, että olen yksinhuoltaja, en ole miettinyt miehen ominaisuuksia tai omituisuuksia lainkaan, parisuhteen laadusta puhumattakaan.
Ja hyvin on mennyt, kaikki ovat olleet tyytyväisiä, lapset, isät ja minä.

Oletko ihan varma, että lapsesi ovat tyytyväisiä siihen, että heillä ei ole isää elämässään?

 

[mietin näin]

me oltiin seurusteltu vasta vuosi ja asuttu yhdessä vasta 2kk kun tulin raskaaksi (ihan sunnitellusti)
seurustelusuhteita kummallakin oli takana muutamia, mutta kumpikin tiesi heti ensi tapaamisesta lähtien, että tuossa on SE jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.

ehkä meillä onkin vain ollut onnea ja säkää toistemme kanssa, mutta mielestäni elämää ei voi koskaan suunnitella ihan täysin, voihan olla että 10vuoden liiton jälkeen kun lapsia tulee, niin tulee siitä huolimatta se avioero, ihimiset kun muuttvat vuosien varrella, elämän eri tapahtumuat vaikuttavat positiivisesti ja negatiivisesti ihmisen luonteeseen, joku voi sairastua masennukseen, joku alkoholismiin toinen seksiriippuvuuteen tai peliriippuvuuteen, ja ero saattaa olla edessä.

eli onko siitä sitten loppupeleissä hyötyä jos monta vuotta jahkailee ja yrittää tonkia toisesta kaiken mahdollisen ennen lasten hankintaa?

 

[vieras]

me oltiin seurusteltu vasta vuosi ja asuttu yhdessä vasta 2kk kun tulin raskaaksi (ihan sunnitellusti)
seurustelusuhteita kummallakin oli takana muutamia, mutta kumpikin tiesi heti ensi tapaamisesta lähtien, että tuossa on SE jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.

ehkä meillä onkin vain ollut onnea ja säkää toistemme kanssa, mutta mielestäni elämää ei voi koskaan suunnitella ihan täysin, voihan olla että 10vuoden liiton jälkeen kun lapsia tulee, niin tulee siitä huolimatta se avioero, ihimiset kun muuttvat vuosien varrella, elämän eri tapahtumuat vaikuttavat positiivisesti ja negatiivisesti ihmisen luonteeseen, joku voi sairastua masennukseen, joku alkoholismiin toinen seksiriippuvuuteen tai peliriippuvuuteen, ja ero saattaa olla edessä.

eli onko siitä sitten loppupeleissä hyötyä jos monta vuotta jahkailee ja yrittää tonkia toisesta kaiken mahdollisen ennen lasten hankintaa?

No mun mielestä on vähän eri asia, että tapahtuuko joku muutos (esim. sairastuu) vai käykö vaan niin, että ei alunperinkään tiennyt jotain olennaista seikkaa puolisostaan. Mutta tää nyt on vaan mun mielipide.

 

[mietin näin]

me oltiin seurusteltu vasta vuosi ja asuttu yhdessä vasta 2kk kun tulin raskaaksi (ihan sunnitellusti)
seurustelusuhteita kummallakin oli takana muutamia, mutta kumpikin tiesi heti ensi tapaamisesta lähtien, että tuossa on SE jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.

ehkä meillä onkin vain ollut onnea ja säkää toistemme kanssa, mutta mielestäni elämää ei voi koskaan suunnitella ihan täysin, voihan olla että 10vuoden liiton jälkeen kun lapsia tulee, niin tulee siitä huolimatta se avioero, ihimiset kun muuttvat vuosien varrella, elämän eri tapahtumuat vaikuttavat positiivisesti ja negatiivisesti ihmisen luonteeseen, joku voi sairastua masennukseen, joku alkoholismiin toinen seksiriippuvuuteen tai peliriippuvuuteen, ja ero saattaa olla edessä.

eli onko siitä sitten loppupeleissä hyötyä jos monta vuotta jahkailee ja yrittää tonkia toisesta kaiken mahdollisen ennen lasten hankintaa?

No mun mielestä on vähän eri asia, että tapahtuuko joku muutos (esim. sairastuu) vai käykö vaan niin, että ei alunperinkään tiennyt jotain olennaista seikkaa puolisostaan. Mutta tää nyt on vaan mun mielipide.

no mikä se olennaine seikka sitten on, joka voi tulla esiin vasta vuosien kuluttua?
entäs jos tämä piirre tulee esiin vasta kun lapset on tehty?