Koen jo, että mulla olisi nyt velvollisuus puuttua kaverini lapsen kasvatukseen.

["nuuh"]

[QUOTE="minä";25662501]Toisen ihmisen, myös lapsen, jatkuva kontrollointi ja mainipulointi on henkistä väkivaltaa puhtaimillaan. Toivon todella, että tässä ketjussa kuvailtujen perheiden lapset ovat edes päivisin hoidossa, jossa saavat olla lapsia edes muutaman tunnin päivässä. [/QUOTE]

Samaa toivon minä mutta luulen etteivät saa olla. Tulee pian ryppy prässeihin ja jakauskin menee sotkuun.

 

[tups]

Vaikka täällä huudellaan provoa, ap:n aloitus on ihan mahdollinen. Mullakin on yksi sukulainen, jolla oli kotona asiat suunnilleen samassa jamassa kuin tuolla aloitusviestin lapsella. Huone kuin sisustuslehdestä, pari ihan käyttölelua (jotka piti palauttaa asetelmaan lipaston päälle heti leikin loputtua) ja loput jotain hemmetin turhuutta, laivoja pullossa yms. Siis mikä hiton järki? Ja äiti heti paikalla kiekumassa ovella, ettei saa koskea eikä rikkoa eikä riehua, jos olisit katsonut semmoista laivaa vähänkään lähempää. Joku pelikone lapsella oli (oliko pleikkari olemassa 90-luvun taitteessa?) ja sitä sai käyttää tunnin viikossa, ellei sitten tehnyt koko viikkona mitään, mistä äiti ei tykännyt. Ekana oltiin aina viemässä pelioikeus. Jokainen tietää, että lapset tekevät viikottain ja päivittäinkin jotain ärsyttävää, joten koristeeksi se pelikonekin sitten jäi. Majan sai rakentaa isän kanssa, mutta sielläkin sai sitten olla vain, jos vanhemmilla oli aikaa tulla viereen kyttäämään, ettei satu mitään vaarallista. Eli viikonloppuisin isän kanssa hetkisen, äidillä kun oli ns. parempaa tekemistä sen pilkunnussinta kodinhuoltonsa kanssa. Olin siihen aikaan itse noin kymmenvuotias ja kiinnitin kyllä huomiota siihen, ettei se muija ollut enää ihan täyspäinen. Kylässä tenava sitten leikkikin sydämensä kyllyydestä ja oli ihan hirveä termiitti, piti kai purkaa koko kuukauden energiat kerralla.

 

[Entäs tämä?]

En tiedä kuuluuko tämä nyt ihan tähän ketjuun, mutta siis lapsen vaatetuksesta juttua ja erityisesti tyttölapsen.
Olen kummi kaverini tytölle.
Vanhemmat ovat heti alusta asti ilmoittaneet että meidän tytölle ei pueta punaisia, pinkkejä tai mitään pastellinsävyisiäkään vaatteita.
Kummityttöni on nyt 4 vuotias ja vanhemmat pukevat hänet aina tummiin sävyihin... ei kai tuokaan voi olla lapsen kehitykselle hyväksi?

 

["vieras"]

No ensinnäkin meiän lapset aina innoissaan muien lasten leluista ja omat ei juurikaan kiinnosta joten voi olla et poitsu on teillä jo ihan sen vuoksi innoiissaan. Mun mielestä sillä äidillä on oikeus tohon elämän tapaan, se lelumäärä kun ei siitä lapsesta sen onnellisempaa tee. Ainakin osaa arvostaa jos joskus lelun saa. Tuntuu tosi tyhmältä et joku viitsii nähdä vaivaa olla huolissaan tollasesta elämästä jos poika muuten on rakastettu ja ilmeisesti pidetään hyvin huolta. Eli jos lapsella ei ole sitä samaa krääsähelvettiä huoneessaan kun meillä niin sillä on asiat huonosti (jep vaihtasin tän kodin krääsämäärän mielelläni nättiin sisustukseen) :headwall:

Miksi mielestäsi "äidillä on oikeus tuohon elämäntapaan"? Eihän se ole mitenkään normaalia että äiti ei anna 6-vuotiaan päättää itse MISTÄÄN, niinkuin ap aloituksessa kertoi? Sehän on alistamista. Kyllä 6-vuotiaalla pitäisi olla jo oma tahto, kun 2-vuotiaallakin yleensä on! Ja mun mielestä lapsi ei ole rakastettu ja pidetään hyvää huolta, jos ei saa lattiallakaan leikkiä, eli kaikki hänen tekemisensä on kontrolloitua. Hulluksihan tuossa tulee. Lapsesta ei taatusti kasva normaalia. Mitä luulet että tämä poika tekee, kun pääsee kouluun ja saa pieniä hetkiä vapaaksi pois hirviö-äitinsä luota?Aivan, alkaa pahikseksi ja tekee kaiken kielletyn.

 

[Minni:)]

Eihän se nyt ihan ok ole, jos 6-vuotias poika ei saa koskaan mitään toivomaansa lelua, lempipyyhe pistetään pois ja niillä harvoilla äidin valitsemilla leluillaankin saa leikkiä vaan kuten äiti sanoo. Todellakin henkistä väkivaltaa. Poikaparka.

Jotenkin kumma, et tässä ketjussa vedetään heti toiseen ääripäähän, eli et vaihtoehtona on vaan se et kämppä pursuaa muovikrääsää, kotona on ihan hirveen näköstä ja lapsi piloille hemmoteltu. Haloo? Ja mitään tästä välistä ei toki ole...

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Ainakin osaa arvostaa jos joskus lelun saa.

No lapsi varmaan arvostaisikin, mutta siltähän viedään lahjaksi saadut pyyhkeetkin pois.

Toki vanhemmat saa päättää mitä leluja ostetaan kotiin, mutta pitäisi kai sitä lastakin edes vähän kuunnella että mistä se tykkää. Mitä iloa sille lapselle on niistä vanhempien valitsemista leluista, jos ihan toisenlaiset lelut olisi ollut mieluisampia? Ei lapsen tarvitse saada kaikkea mitä se haluaa, mutta kai edes joskus voi saada jotain mieluista? Ja miten voi viedä lapselta mieluisan lahjan pois (se pyyhe), ihan vain sen takia ettei se ole äidin mieleen??

Vähän sama kuin lapsi pakotetaan harrastamaan jääkiekkoa, vaikka lapsi itse haluaisi harrastaa kitaransoittoa. Ihan vain kun vanhemmat haluaa lapsestaan jääkiekon pelaajan..

 

[piina]

No lapsi varmaan arvostaisikin, mutta siltähän viedään lahjaksi saadut pyyhkeetkin pois.

Toki vanhemmat saa päättää mitä leluja ostetaan kotiin, mutta pitäisi kai sitä lastakin edes vähän kuunnella että mistä se tykkää. Mitä iloa sille lapselle on niistä vanhempien valitsemista leluista, jos ihan toisenlaiset lelut olisi ollut mieluisampia? Ei lapsen tarvitse saada kaikkea mitä se haluaa, mutta kai edes joskus voi saada jotain mieluista? Ja miten voi viedä lapselta mieluisan lahjan pois (se pyyhe), ihan vain sen takia ettei se ole äidin mieleen??

Vähän sama kuin lapsi pakotetaan harrastamaan jääkiekkoa, vaikka lapsi itse haluaisi harrastaa kitaransoittoa. Ihan vain kun vanhemmat haluaa lapsestaan jääkiekon pelaajan..

Olen minäkin sitä mieltä, että lasta pitää myös arvostaa ja antaa lapselle myös vaihtoehdon sanoa mitä haluaa... ja eihän lapsi kauaa pyydä, jos ei koskaan saa..., eli kompromisseja tekemällä, pitää lapsellekin antaa hänelle tärkeitä juttuja.

Mutta en siltikään pidä pahana, että jos vanhemmat vaikka ovat sitä mieltä, ettei hello kittyä tule tai muovikrääsää tai vastutstavat pikaruokaloita. Jos ne asiat pysyvät kohtuuksissa, niin kyllä lapsikin sen ymmärtää, että niitä ei tule saamaan, mutta jonkun toisen pyytämänsä voi vaikka saadakin.

 

["Manttu"]

Ap:n kaverin tavalla kasvatetaan henkisesti sairas lapsi.

 

["Sheddon"]

[QUOTE="äityli";25661906]"No, voin kertoa ettei sinulla todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua kaverisi lastenkasvatukseen"

Olen samaa mieltä, ei toisen perheen periaatteet kuulu toiselle eikä niihin pidä puuttua. Olisi tietenkin eri asia, jos lasta esimerkiksi pahoinpideltäisiin, niin siinä tapauksessa ulkopuolisten velvollisuus on puuttua perheen elämään. Mutta sellaisestahan tässä ei ole kyse. Perheitten erilaisuutta tulee pikemminkin kunnioittaa ja sen olisi hienotunteisesti voinut ottaa huomioon jo lapselle pyyhettä lahjaksi ostaessaan. Olisi voinut miettiä tarkemmin, millainen lahja on mieleinen sekä lapselle että sopiva perheen periaatteisiin. Mielestäni on ilahduttavaa, etteivät kaikki käytä tai hiihdä "muotikuteissa", vaan lapset puetaan persoonallisesti. Ei kaikkien tarvitse olla muodin perässä roikkujia jo pienestä pitäen ja tottahan on, että puulelut ovat muovisia kehittävämpiä. Täällä maailmassa tarvitaan persoonallisiakin ihmisiä, ei massan mukana kulkeminen ole ainoa oikea tapa.
Huolestunut olen pikemminkin siitä, jos lapset eivät saa leikkiä ollenkaan leluillaan epäjärjestyksen tai rikkimenemisen pelossa. Se ei kyllä tunnu oikein terveeltä. Miten tähän sitten pystyy ulkopuolinen vaikuttamaan, on aika vaikea seikka.[/QUOTE]

Totta, että ulkopuolelta on hankala vaikuttaa, mutta mun mielestä kenenkään vanhemmuus ei ole mikään lasipallo johon ei saisi koskea. Mun mielestä on hyvä, että läpipiirissä kyseenalaistetaan ja ennen kaikkea NOSTETAAN ASIAT ESIIN sen iänikuisen selän takana puhumisen sijaan. Yhtälailla positiivisissakin asioissa jutellaan ja vinkataan kaverille hyväksi koettuja haalareita/ruokia/lastenohjelmia/nukutustapoja jne.

Todennäköisesti ap:n kaveri ei ota kuuleviin korviinsa ap:n juttuja, mutta mahdollisuus on siihenkin, että saa vähän näkökulmaa tilanteeseen ja alkaa itse ohjaamaan toimintaansa toiseen suuntaan. Ei toisen vanhemmuutta kannata lähteä raivo päällä kyseenalaistamaan, joskus riittää ihan arkinen jutustelu, joka johtaa rakentavaan keskusteluun.

 

["surku"]

[QUOTE="vieras";25662227]Siis haloo! Suomessa on lapsia, joita hakataan ja joilla ei ole ruokaa. Lapsia, joita pahoinpidellään ja hyväksikäytetään. Tällä lapsella ovat asiat kaikesta päätellen varsin hyvin. Lapsi ei vain aina saa mitä haluaa ja vanhemmat päättävät perheen asiat. Mitähän kamalaa vahinkoa se saa aikaan? Minä en todellakaan kehtaisi oikein ottaa puheeksi tällaista "ongelmaa".[/QUOTE]

No kyllä henkinen pahoinvointi on iso ongelma. Ei sitä lasta varmaan lohduta, että "onneks mua ei sentään raiskata".

Kyllä mullakin on lapsena ollu ruokaa ja vaatetta, mutta oman äidin väheksyntä ja mollaaminen on kasvattanut mut ihan kieroon. Aika kalliiksi on tullut munkin terapiat ja muut näin aikuisiällä. Halvemmaksi olis varmaan tullut, jos joku olisi puuttunut ja patistanut mun äidin terapeutille silloin kun me lapset oltiin pieniä.

Se on totta, että kun perheessä päälle päin näyttää olevan kaikki hyvin, on vaikea alkaa osoitella jotain ongelmia. Mun mielestä tuon ap:n selostuksen perusteella tuon lapsen elämä vaikuttaa aika onnettomalta. Nykyään moni tuntuu ajattelevan, että hyvä vanhemmuus tarkoittaa jotain materiaa ja sitä, ettei hakkaa ja raiskaa lapsiaan.

En tiedä miten itse tekisin. En varmaan voisi antaa tilanteen vaan jatkua. Toisaalta tietenkin on kiva, että ap:n kotona lapsi saa leikkiä vapaasti. Jos alkaa kaveria läksyttämään asiasta, voi olla mahdollista että hän katkaisee välit kokonaan. Meneekö silloin lapselta yksi ainoista paikoista, joissa äiti ei kontrolloi tuolla tavoin?

Onhan tuosta aihepiiristä jotain leffojakin olemassa. Vois olla kyllä aika hilpeät illanistujaiset katsoa sen äidin kanssa joku leffa, missä on vähän samanlainen äiti-lapsi suhde. En muista nyt leffojen nimiä, mutta onhan noita...

 

["vieras"]

[QUOTE="Aloittaja";25661900]En kykene millään tavalla ymmärtämään, miten aloitukseni liittyy BLOGEIHIN!? Vaikka provo olisikin, niin en keksi mitään, miten sen saisi yhdistettyä blogeihin.

Aloitukseni ei kuitenkaan ole provo. Kiitos teille muutamalle asiallisesta vastauksesta. Olen siis ajatellun jutella kaverini kanssa aiheesta aloittaen vähän btw tyyliin. Voisin ensin sanoa, että "poikasi muuten usein puhuu siitä pyyhkeestä" jne... Mun mielestä tuollainen lapsen elämän sabotoiminen on todella kurjaa. Mä väitän, että tässä ei ole enään kyse mistään "erilaisesta elämäntyylistä". Vai onko teidän mielestänne todellakin aivan ok heittää lapselle mieluinen lahja pois, vaikka lapsi ei sitä halua. Syynä, ettei sovi pyyheriviin?. Tai että äiti päättää millainen radio-ohjattava ostetaan, koska toinen on niin ruma? Tai että junarataa ei saa ottaa pöydältä pois SISUSTUKSEN TAKIA? Ihan kun sitä ei saisi sinne takaisin.
Tai jos teidän lapsi toivoo värityskirjaa, niin sinä päätä millainen se on. Lapsi ei saa rakastamaansa hello kittyä vaikkapa, koska äidin mielestä se on niin ruma.

Voi olla toki, että ylireagoin pikkuisen. Mun mielestä tuo on vaan väärin. Varsinkin kun tunnen lapsen ja äidin ja tiedän, että lapsi kärsii tuosta.[/QUOTE]



Mun mielestä on sairasta kuinka paljon sinä kyttäät tätä kaveriasi ja sen elämää.
Miten ihmeessä voit tietää tuon kaiken, ellet päivittäin silmä kovana seuraa heidän elämäänsä?
Veikkaisimpa, että olet vähän suurennellut ja oikonut asioita ja tehnyt nyt kärpäsestä härkäsen.

Tämä maa on täynnä kaltoinkohdeltuja lapsia, hakattuja, raiskattuja ja yksinjätettyjä(enkä tällä tarkoita sitä että lapsen tulisi vain olla onnellinen siitä ettei häntä raiskata tai hakata).
Asiat olisi hyvä osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin ja ajatella sitä maailmaa vähän pitemmälle ja laajemmin.

Sinun mielestäsi se että äiti ostaa lapsilleen kalliita leluja,vaatteita ja huonekaluja tai sisustaa kotinsa viimeisen päälle eikä anna lapsen leikkiä hienossa kodissa vapaasti, on sadismia.
Minunkin mielestäni tuo on todella kurjaa ja surullista ja asian voisi ehdottomasti ottaa puheeksi kaverin kanssa.
Tuo on kuitenkin asia, joka ei täytä sadismin tunnuspiirteitä tai suoranaisesti vahingoita lasta tai aseta tätä hengenvaaraan vaan enemmänkin on kyse tämän äidin elämäntavasta joka sinua ärsyttää.


Lapsesta varmasti tuntuu kurjalta tuo äitinsä käytös ja voisit koittaa herätellä äitiä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta.
Sinulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista VELVOLLISUUTTA tai oikeutta puuttua asiaan, äiti ei tee mitään väärää sinänsä.
On ihan hyvä jos juttelet asiasta äidille, mutta älä nosta itseäsi hänen yläpuolelleen ja kuvittele että sinulla on oikeus määrätä kuinka heidän tulee elää.

 

[Uusimuksunen]

Ei ennenvanhaankaan niitä leluja ollut paljoa, ehkä just jotain puusta veistettyjä pajupillejä, mutta silloin ei ollut tietty tietoakaan muusta. Ennen lapset oli paljon enemmän ulkona kuin nykyään, tänä päivänä lapset leikkii sisällä tai pelaa tietokoneella, jo ihan muutaman vuoden ikäiset.

Entä jos ap puhuu tälle kaverille mitä on huomannut, että lapsi on todella kiinnostunut leluista ja toivoo puhuu teillä ollessa leluista. Ehkä voisitte tarjota muutamaan lelua heille lainaan? Lapsi valkkaa teiltä mieleisen lelun vaikka viikoksi lainaan, teidän lapsi oppii jakamaan ja toinen lapsi saa leikkiä ja äidinkään ei tarvitse loputtomiin katsella muoviromuja nurkissaan.