Toggle sidebar

Koen jo, että mulla olisi nyt velvollisuus puuttua kaverini lapsen kasvatukseen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiukkis?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tiukkis?

Vieras
Kaverini on huomaavainen, huumorintajuinen ihminen, joka on mm. huippua lenkkiseuraa. Hän on myös todellinen hienohelma, eikä siinä nyt toisaalta mitään.
Hänellä on 6-vuotias poika, joka ei saa päättää itse mistään mitään. Siis edes leluistaan. 6-vuotiaalla pojalla on tasan neljä pikkuautoa, jotka on lahjaksi saanut. Kaverini ei suostu ostamaan pikkuautoja pojalle, koska "ne on niin rumia". Lapsella on ainoastaan sisustusliikeistä ostettuja lähinnä sisustuksellisia puuautoja. Lapsi on meillä ihan innoissaan, kun saa leikkiä meillä pikkuautoilla ja parkkitalolla! Parkkitaloa on pyytänyt kauan, mutta kaveri ei suostu ostamaan "sellaista rumaa muovihöskää nurkkaan". Poika pyysi kauan lahjaksi legon junarataa. Kaverini osti sisustusliikeestä jonku ultrahienon tosi pienen puisen junaradan. Eikä siinä vielä kaikki. Se on hienosti senkin päällä ja lapsi ei saa leikkiä sillä lattialla, koska sisustus menee pilalle. Lapsi toivoi jouluna lahjaksi radio-ohjattavaa salamaa. Sai radio-ohjattavan mcmissilen, koska salama on niin ruma.
Vaatteet lapsella on juuri sellaisia kuin äiti haluaa. Ei ole ollenkaan mitään "pikkupojan lemppari" paitaa, kuten salama mcqueen, spider man tms, koska ne on äidin mielestä kamalia.
Lapsi sai lahjaksi kummiltaan batman pyyhkeen ja piti siitä kovasti. Äiti laittoi sen pois vasten lapsen tahtoa, koska se on ihan hirvee. "meillä käytetään gantin ja marimekon pyyhkeitä" "ei tollanen hirviö sovi meidän pyyheriviiN".
Viikonloppuna lapsi tulee meille leikkimään pellavahousuissa ja kauluspaidassa.

Mun mielestä tuo alkaa mennä jo sadismin puolelle. Oikeasti. Mitä mieltä te olette??
Olen ajatellut jutella kaverini kanssa.
 
Kauheaa:(. Tulee mieleen serkkuni, jolla on kaksi tyttöä. Niillä on aina mekko päällä ja villakangastakit hiihtämässäkin. Hiihtoasuna villasukkahousut ja pitkä villakangastakki.
Eivät myöskään saa toivomiaan leluja tms, vaan ainoastaan äidin sisustukseen sopivia leluja. Sielä on myös sääntö, ettei "600 euron puista nukkekotia nosteta lattialle, vaan sillä pitää leikkiä pöydän päällä ja kalusteiden paikkaa ei saa vaihtaa"..
 
On totta. Lapsi siis on meillä aivan innoisaan normaaleista leluista. Hän puhuu vieläkin MULLE "vieraalle tädille" kun äiti hävitti sen oman pyyhkeen.
Mun mielestä tuosta on tultava loppu. Mutta olen vähän neuvoton.
 
niin..no jokainen tyylillään. mitä luulet juttelustasi olevan hyötyä? ..että äiti sanoo että joo olin väärässä, ostetaa normi leluja. Kun on noin pitkälle menny ni et sinä sitä muutettua saa.
 
Hahahahahah.
No, voin kertoa ettei sinulla todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua kaverisi lastenkasvatukseen.
Se että jonkun erilainen elämäntapa ärsyttää sinua, ei ihan riitä täyttämään sadismin tunnusmerkkejä.
Mene nyt aikuinen ihminen itseesi ja häpeä.
 
Miten te voitte olla noin välinpitämättömiä? Mun mielestä lapsen rakkaan pyyhkeen tuhoaminen siitä syystä, ettei sovi pyyheriviin ON TODELLAKIN SADISMIA?!
Puutu AP ihmeessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oksettavaa:
Hahahahahah.
No, voin kertoa ettei sinulla todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua kaverisi lastenkasvatukseen.
Se että jonkun erilainen elämäntapa ärsyttää sinua, ei ihan riitä täyttämään sadismin tunnusmerkkejä.
Mene nyt aikuinen ihminen itseesi ja häpeä.
Click to expand...

mikäköhän siinä onkin, että yleensä jos kommentissa esiintyy sana OKSETTAVAA tai SAIRASTA, niin eipä tuo kommentti muutenkaan ole laadulla pilattu?
 
Taitaa olla yksi sisustamisvimma mennyt yli -provo taas. Lakkaa ap lukemasta blogeja, jos ne sinua niin traumatisoivat. Katsos kaikkien ei tarvitse asua näteissä kodeissa *silittää päätä*.
 
En kykene millään tavalla ymmärtämään, miten aloitukseni liittyy BLOGEIHIN!? Vaikka provo olisikin, niin en keksi mitään, miten sen saisi yhdistettyä blogeihin.

Aloitukseni ei kuitenkaan ole provo. Kiitos teille muutamalle asiallisesta vastauksesta. Olen siis ajatellun jutella kaverini kanssa aiheesta aloittaen vähän btw tyyliin. Voisin ensin sanoa, että "poikasi muuten usein puhuu siitä pyyhkeestä" jne... Mun mielestä tuollainen lapsen elämän sabotoiminen on todella kurjaa. Mä väitän, että tässä ei ole enään kyse mistään "erilaisesta elämäntyylistä". Vai onko teidän mielestänne todellakin aivan ok heittää lapselle mieluinen lahja pois, vaikka lapsi ei sitä halua. Syynä, ettei sovi pyyheriviin?. Tai että äiti päättää millainen radio-ohjattava ostetaan, koska toinen on niin ruma? Tai että junarataa ei saa ottaa pöydältä pois SISUSTUKSEN TAKIA? Ihan kun sitä ei saisi sinne takaisin.
Tai jos teidän lapsi toivoo värityskirjaa, niin sinä päätä millainen se on. Lapsi ei saa rakastamaansa hello kittyä vaikkapa, koska äidin mielestä se on niin ruma.

Voi olla toki, että ylireagoin pikkuisen. Mun mielestä tuo on vaan väärin. Varsinkin kun tunnen lapsen ja äidin ja tiedän, että lapsi kärsii tuosta.
 
"No, voin kertoa ettei sinulla todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua kaverisi lastenkasvatukseen"

Olen samaa mieltä, ei toisen perheen periaatteet kuulu toiselle eikä niihin pidä puuttua. Olisi tietenkin eri asia, jos lasta esimerkiksi pahoinpideltäisiin, niin siinä tapauksessa ulkopuolisten velvollisuus on puuttua perheen elämään. Mutta sellaisestahan tässä ei ole kyse. Perheitten erilaisuutta tulee pikemminkin kunnioittaa ja sen olisi hienotunteisesti voinut ottaa huomioon jo lapselle pyyhettä lahjaksi ostaessaan. Olisi voinut miettiä tarkemmin, millainen lahja on mieleinen sekä lapselle että sopiva perheen periaatteisiin. Mielestäni on ilahduttavaa, etteivät kaikki käytä tai hiihdä "muotikuteissa", vaan lapset puetaan persoonallisesti. Ei kaikkien tarvitse olla muodin perässä roikkujia jo pienestä pitäen ja tottahan on, että puulelut ovat muovisia kehittävämpiä. Täällä maailmassa tarvitaan persoonallisiakin ihmisiä, ei massan mukana kulkeminen ole ainoa oikea tapa.
Huolestunut olen pikemminkin siitä, jos lapset eivät saa leikkiä ollenkaan leluillaan epäjärjestyksen tai rikkimenemisen pelossa. Se ei kyllä tunnu oikein terveeltä. Miten tähän sitten pystyy ulkopuolinen vaikuttamaan, on aika vaikea seikka.
 
[QUOTE="äityli";25661906]"No, voin kertoa ettei sinulla todellakaan ole minkäänlaista velvollisuutta puuttua kaverisi lastenkasvatukseen"

Olen samaa mieltä, ei toisen perheen periaatteet kuulu toiselle eikä niihin pidä puuttua. Olisi tietenkin eri asia, jos lasta esimerkiksi pahoinpideltäisiin, niin siinä tapauksessa ulkopuolisten velvollisuus on puuttua perheen elämään. Mutta sellaisestahan tässä ei ole kyse. Perheitten erilaisuutta tulee pikemminkin kunnioittaa ja sen olisi hienotunteisesti voinut ottaa huomioon jo lapselle pyyhettä lahjaksi ostaessaan. Olisi voinut miettiä tarkemmin, millainen lahja on mieleinen sekä lapselle että sopiva perheen periaatteisiin. Mielestäni on ilahduttavaa, etteivät kaikki käytä tai hiihdä "muotikuteissa", vaan lapset puetaan persoonallisesti. Ei kaikkien tarvitse olla muodin perässä roikkujia jo pienestä pitäen ja tottahan on, että puulelut ovat muovisia kehittävämpiä. Täällä maailmassa tarvitaan persoonallisiakin ihmisiä, ei massan mukana kulkeminen ole ainoa oikea tapa.
Huolestunut olen pikemminkin siitä, jos lapset eivät saa leikkiä ollenkaan leluillaan epäjärjestyksen tai rikkimenemisen pelossa. Se ei kyllä tunnu oikein terveeltä. Miten tähän sitten pystyy ulkopuolinen vaikuttamaan, on aika vaikea seikka.[/QUOTE]

Minun mielestäni aloittajan kertomassa esimerkissä muutama asia meni jo lapsen henkisen pahoinpitelyn puolelle. Toki kauluspaita ja pellavahousut ovat makukysymksiä, mutta juuri tuo leikkimisen kieltäminen ja lempipyyhkeiden hävittäminen on rankkaa. Ei meilläkään ole pyyherivissä lasten Disney aiheiset pyyhkeet, mutta joka saunakerta ne kaivetaan esiin ja juuri niihin lapset haluavat kietoutua.

Ja hei ihan oikeasti, hiihtäisitkö itse villakangastakissa ja sukkahousuissa siksi, että se on niin söpön näköistä...?
 
[QUOTE="Aloittaja";25661900]En kykene millään tavalla ymmärtämään, miten aloitukseni liittyy BLOGEIHIN!? Vaikka provo olisikin, niin en keksi mitään, miten sen saisi yhdistettyä blogeihin.

Aloitukseni ei kuitenkaan ole provo. Kiitos teille muutamalle asiallisesta vastauksesta. Olen siis ajatellun jutella kaverini kanssa aiheesta aloittaen vähän btw tyyliin. Voisin ensin sanoa, että "poikasi muuten usein puhuu siitä pyyhkeestä" jne... Mun mielestä tuollainen lapsen elämän sabotoiminen on todella kurjaa. Mä väitän, että tässä ei ole enään kyse mistään "erilaisesta elämäntyylistä". Vai onko teidän mielestänne todellakin aivan ok heittää lapselle mieluinen lahja pois, vaikka lapsi ei sitä halua. Syynä, ettei sovi pyyheriviin?. Tai että äiti päättää millainen radio-ohjattava ostetaan, koska toinen on niin ruma? Tai että junarataa ei saa ottaa pöydältä pois SISUSTUKSEN TAKIA? Ihan kun sitä ei saisi sinne takaisin.
Tai jos teidän lapsi toivoo värityskirjaa, niin sinä päätä millainen se on. Lapsi ei saa rakastamaansa hello kittyä vaikkapa, koska äidin mielestä se on niin ruma.

Voi olla toki, että ylireagoin pikkuisen. Mun mielestä tuo on vaan väärin. Varsinkin kun tunnen lapsen ja äidin ja tiedän, että lapsi kärsii tuosta.[/QUOTE]

Mielestäni et ylireagoi. Kaverillasi on mennyt homma överiksi. Parivuotiaalle ei yleensä ole merkitystä esim. minkälaista värityskirjaa värittää, mutta kuusi vuotiaan toiveiden JATKUVA ignooraaminen on yksinkertaisesti julmaa. Ehkä kaverisi ei ole ymmärtänyt lapsen kasvua tässä asiassa?
 
Jos lapsi ei koskaan saa toivomaansa lahjaa, niin mun mielestä lapsi ei voi kokea itseään silloin arvokkaaksi.
Jos lapselle tärkeä tavara (tässä se nyt oli pyyhe) hävitetään vasten lapsen tahtoa, se on TODELLA TODELLA JULMAA! _HENKISTÄ PAHOINPITELYÄ___!!!!!!!!!!!!!
Mun mielestä on myös väärin, ettei lapsi saa leikkiä leluillaan kunnolla, vaan pitää jossakin pöydän päällä ketkuttaa.
 
Nyt on lastensuojelun paikka. Soitat sossun tädille HETI TÄNÄÄN! Vaikka kuinka täällä joku sua haukkuisi ja selittäisi asiaa erilaisella elämällä, niin tuo on lapsen pahoinpitelyä. Henkinen väkivalta on pahempaa jopa, kuin fyysinen.
Se, että lapsi saa lahjan jos pitää kovasti ja jonka äiti heittää sitten vastoin lapsen tahtoa menemään on törkeyden huippu. Ymmärrätkö sä AP, ettei kukaan terve äiti tee tällaista? Sen lapsen äitkin tarvitsee apua!
Millainen lapsi tuosta pojasta kasvaa? Hän ei varmasti voi millään tavalla kokea olevansa arvostettu.
Mun mielestä on ihan tyrannimutsi, jos ei saa lapsi edes leikkiä, koska SISUSTUS menee pilalle.
 
Katsos joku on seurannut minun lapsuuttani näinkin läheltä ;)

No ei meillä merkkivaatteita ollut,äiti on käsityö hullu ja ompeli ihan kaikki vaatteet.
Kerran sain ahjaksi 3lk kaverilta sellaisen ihanan minni-hiiri paidan (oli joskus -80luvun alukupuolella kaikilla se muotia iso minnihiiren pää paidassa jossa iso pilkullinen rusetti päässä)
ja voi kuinka onnellinen olinkaan siitä :)
Äiti päätti että se oli muka kokoa liian pieni :(
vaikka minusta ja lahjan antajastakin se oli sopiva.
No kuinka ollakkaan kysesessä kaupassa josta paita oli ostettu myytiin kankaita ja äiti vaihtoi paidan kankaisiin ja ompeli taas niitä muotihirvityksiään meille joissa ei edes mitään kuvaa :(
Olin ylä-asteella kunnnes sain ensimmäisen kuvallisen paidan kun itse säästin siihen rahan,
siitäkin sain äitiltä haukut kuinka menin kalliin paidan ostamaan.
Ja ei,ei me nyt ihan huonotuloisempiakaan oltu.
Oli oma yritys ja omakotitalo ja ei asioitu sossunluukulla tai muitakaan tukia kerjätty.

Ymmärsin kyllä jo aikanaan ettei aina voi saada mitä haluaa mutta kun minä en juuri koskaan sitä saanut :(
Alusvaatteet äiti sentään osti.
Ekat rintsikat sain 14vanhana kun valehtelin äidille suoraan että kouluterkka olisi ne käskenyt ostaa,siitäkin sain kamalat huudot :(
Alushousut sain yleensä alekorista ja kun kasvoin alkoi äiti antamaan omat vanhansa minulle ja osti itselleen uusia.
Joskus isä yritti tuohon puuttua mutta äitin mielestä oli turhaa vouhotusta ostaa keskenkasvuoselle mitään alusvaatetta ja siksi satsasi itseensä nekin rahat jos minulle kerran mahtui hänen vanhansakin.
Leluista sen verran että legoja meillä ei koskaan ollut :(
Ja eräs äitin kaveri jos tuli meille kylään ja ihastui johonkin minun leluun (nukke) niin sen sai viedä mukanaan,meillä on tuota rojua.
Kerran muistan kun voitin pienen legopaketin siinä oli ukkeli ja ambulanssi :D voi sitä ylpeyden aihetta :)
Leikin sillä päivän ja seuraavana päivänä menin kouluun, kun koulusta tulin kotiin ei legoja ollut missään.
Äitini kommentti,mihin lie olet hukannut :(
Kai muistin senkin mainita ettei meille saanut tula kuin 1 kaveri kerrallaan ja huoneen ovi oli oltava auki ja nauraminen on kielletty sillä se on riehumista.
Tämä kaverikin valikoitiin hyvin tarkkaan,eroperheen lapsilla ei meille ollut asiaa eikä muutenkaan leskien lapsilla :(
Joten koulussa oli aika hankalaa kun muut kutsui kavereita ja minä en saanut tuoda ketään meille.
Myös jos minä kävin jollakin kaverilla leikkimässä,
aloitti äiti kyläreissun jälkeen minulta tenttaamisen
-Oliko niillä edes siistiä?
Jos tähän erehdyit sanomaan että ihan normaalia niin se oli sikolätti ja sinne et enään mene.

Nyt aikuisenakin äidilläni on hyvin sairaan manipuloiva ajatusmaailma :(
Äiti antoi minulle kerran yhden kirjeen mukaan jonka lupasin viedä samalla postiin kun olin sinne muutenkin menossa.
Äiti olikin sen kirjeen sitten salaa ottanut ja huuti minulle pää punaisena missä kyseinen kirje on.
Nauroi jälkikäten (viikkoja) että onnistuinpas sinua huijaamaan luulit hukanneesi.
Nyt äiti teki vastaavaa yhdelle ystävälleen, oli kuulemma hiukan juoneet ja iltaa istuneet.
Ystävä halusi ostaa äitiltäni yhden käsityön ja äitini myi.
Kun aamu tuli ja äidin ystävä oli hiprakassa lähtenyt taxilla kotiinsa hän myöhemmin soitteli ja kyseli käsityön perään kun sitä ei löydykkään mistään.
Äitini otti rahat ja väittää että tämä olisi sen unohtanut taxiin.
Minulle äitini soittaa ja nauraa maha kippurassa kuinka oli taas tyhmä ystävä.

Sanomattakin selvää että äitini on yksinäinen eikä hän muuten edes sitä tajua miksi.
Minäkin olen kuulemma julma kun en juuri äidilläni kylässä käy,saati auttamassa siivoamisessa ym kotihommissa. Miksiköhän?
 
Unohdin laittaa loppuun, tee aloittaja ilmoitus sossuun.
Itse olisin lapsena ollut erittäin onnellinen jos olisin saanut leikkiä ja olla lapsi jopa kotona.
Oma isäni koetti moneen otteeseen tuhon äitini käytökseen puuttua ja monet itkut itkin siitä kun äiti tyrannisoi minua (ja sisarustani)
Joskus isä siitä huuti illalla äidille ja sekin toi minulle pahan mielen.
Tosin se tarkoitti yleensä sitä että seuraavana päivänä äiti oli entistä kiukkuisempi ja silloin sai risua takapuolelle tai tukkapöllyä :(
Olisin ollut erittäin onnellinen jos joku olisi tuohon tilanteeseen puuttunut ja tullut äidilleni neuvomaan ihan perus asioita.
Itse kun olin heikko ja en uskaltanut edes siitä kouluterkallekaan puhua opettajasta puhumattakaan :(

Nyt koetan olla hyvä äiti omille lapsille ja jos jotain hyvää niin tiedän miten en omiani kohtele.
 
Jos tuo aloitus on totta, niin onko normaalia, ettei 6-vuotiaalla ole pikkuautoja, vaikka niitä haluaisi? Uutena saa alle eurolla. Ei ole pikkuatoja, koska ne ovat RUMIA? Kuka 6v leikkii joillakin sisustusliikkeen koristeautoilla?!,
Tuo perhe tarvitsee kipeäasti apua. MIllainen isä lapsella on?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa