Lohduttavaa kuulla, etten ole ikävine tunteineni yksin. Voin vaan kuvitella sen tuskan määrän, kun ystävä ilmoittaa saavansa lapsen samoihin aikoihin, kun sinunkin olisi pitänyt saada. Kirpaisee varmasti syvältä. :hug:
Mullakin on tässä kp 15 menossa ja samaan malliin ollaan jatkettu... Eli yritys on päällä kuitenkin... En vaan halua luovuttaa, vaikka pelottaakin, että mitä jos... Mies sanoo, että parempi kun ei ajattele tuollaisia asioita, mutta vaikea olla ajattelematta, kun vauva-ajatus ja keskenmeno pyörii päässä vieläkin ikävänä.
Onneksi tyttäreni,mulle maailman tärkein, jaksaa pitää ajatukset tässä arjen pyörityksessä, niin saa välillä muuta ajateltavaa. Töissäkin on onneksi ollut niin kiire tällä viikolla, ettei sielläkään ajatus ole päässyt samalla tavalla harhailemaan kuin viime viikolla...
Minulla vaan on tuo ovulaatio sellainen, etten sitä itse tunnista... Lääkekaapissa on kyllä noita ovistikkuja, jotka ostin vähän aikaa sitten... Jotenkin tuntuu, että jos rupean niitten kanssa touhuamaan, niin se menee liikaa semmoiseksi suorittamiseksi ja hermoiluksi... Onko sulla kokemuksia niistä aikaisemmin????
Ihanaa, että täältä saa tätä vertaistukea, etten märehdi näitä asioita yksin pienessä mielessäni. Olen nimittäin huomannut, etten millään jaksaisi soitella ystävieni kanssa tai nähdä heitä, kun he ei tiedä ja sitten on ollut vaan semmoinen väsynyt ja haluton fiilis. Kaipa se sitten on normaalia hormonien ja tunnemyllerrysten heittelemistä...
Onneksi tuo kevätaurinko paistaa täydeltä terältä ja saa nauttia ihanan keväisistä ilmoista... =)
Mullakin on tässä kp 15 menossa ja samaan malliin ollaan jatkettu... Eli yritys on päällä kuitenkin... En vaan halua luovuttaa, vaikka pelottaakin, että mitä jos... Mies sanoo, että parempi kun ei ajattele tuollaisia asioita, mutta vaikea olla ajattelematta, kun vauva-ajatus ja keskenmeno pyörii päässä vieläkin ikävänä.
Onneksi tyttäreni,mulle maailman tärkein, jaksaa pitää ajatukset tässä arjen pyörityksessä, niin saa välillä muuta ajateltavaa. Töissäkin on onneksi ollut niin kiire tällä viikolla, ettei sielläkään ajatus ole päässyt samalla tavalla harhailemaan kuin viime viikolla...
Minulla vaan on tuo ovulaatio sellainen, etten sitä itse tunnista... Lääkekaapissa on kyllä noita ovistikkuja, jotka ostin vähän aikaa sitten... Jotenkin tuntuu, että jos rupean niitten kanssa touhuamaan, niin se menee liikaa semmoiseksi suorittamiseksi ja hermoiluksi... Onko sulla kokemuksia niistä aikaisemmin????
Ihanaa, että täältä saa tätä vertaistukea, etten märehdi näitä asioita yksin pienessä mielessäni. Olen nimittäin huomannut, etten millään jaksaisi soitella ystävieni kanssa tai nähdä heitä, kun he ei tiedä ja sitten on ollut vaan semmoinen väsynyt ja haluton fiilis. Kaipa se sitten on normaalia hormonien ja tunnemyllerrysten heittelemistä...
Onneksi tuo kevätaurinko paistaa täydeltä terältä ja saa nauttia ihanan keväisistä ilmoista... =)