Hei!
Onnea irtosora ja Milba!! Ihana lukea plussauutisia! Tarrasukkia paljon matkaan! :heart: :heart: Irtosora, olet kyllä ihailtavan positiivinen ihminen, se tarttuu, onneksi! Oikein mahtavaa odotusaikaa teille kummallekin!
Valtavan paljon myötätuntoa, halauksia ja voimia MyAangelille ja Pamu k:lle, mikäli se keskenmeno nyt hänellekin tuli. Ja kun en hetkeen ole ehtinyt käydä palstalla, enkä muista ihan tarkkaan kaikkien tapahtumia, niin kaikille muillekin, jotka ovat samassa tilanteessa, voimia!! :hug: :hug:
Epskeps, olet niin oikeassa, pelon ei saa antaa estää! Hienoa, että sinun testituloksesi olivat normaaleja!
).( Tein eilen raskaustestin, vaikka olin päättänyt etten tee tässä kierrossa...No, oli mukamas oireita, mutta negahan sieltä pärähti. Kp on on nyt 30/30, joten olishan sen plussan pitänyt jo näkyä. Ovis mulla oli vasta kp 17 tai 18, joten senkin takia tää kierto saattaa pikkaisen pitemmäksi venähtää. Odottelen siis tätiä nyt, vaikka mitään tuntemuksia siihen suuntaan ei kyllä ole. Toivottavasti tulisi täti kylään pikaisesti, päästäis jouluna sitten yrittämään uudestaan!
Eilen äitini kertoi että serkun vaimo odottaa kolmatta lastaan, laskettu aika elokuussa. Tuli kyllä paha mieli, tuntuu että kaikilla muilla ympärillä olevilla raskaaksi tulo ja lapsen saanti on niin helppoa. Meillä kun on vielä tämä uusperhe-kuvio, miehellä entuudestaan 3 lasta, niin välillä kirpaisee kovasti ajatella, että hänellä on jo ne lapset exänsä kanssa, miksei minullekin suoda äitiyden iloa ja onnea...Ihan vihantunteita sitä exää kohtaan välillä (varmaan muutenkin kuin tämän takia, on aika rasittava nainen), kauhea kateus siitä että hän on saanut MINUN mieheni kanssa kokea jotain niin ihanaa...Ihan typeriä ajatuksia, tiedän, mutta ei niille välillä voi mitään. Viime viikonloppuna kun oltiin mummolassa (miehen äidin luona) niin tuntui että olen niin "vajavainen", kun en ole äiti vaan vain äitipuoli ja kuitenkin velvollisuuksia ja vastuuta lapsien hoidosta on minulla paljonkin. Anoppi pitää miehen exää kuitenkin vielä jotenkin "ylempänä" kuin minua, koska hän on lastenlasten äiti...En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan..
Mieli on siis maassa, ei sille mitään voi. On tosi vaikea selittää niille ihmisille jotka keskenmenoa eivät ole kokeneet, sitä kummallista ja välillä totaalista tyhjyyden tunnetta mikä tulee ajoittain keskenmenon jälkeen, kun tietää että jos kaikki olisi mennyt hyvin, vauva kasvaisi masussa nyt onnellisena.
Voimia siis meille kaikille, ei voi muuta kuin ajatella, että kaiken näiden kamalien koettelemusten jälkeen palkinto on jotain niin ihanaa ja täydellistä, että me unohdamme kaiken kivun ja surun. Varsinkin MyAngel, olet ajatuksissani, sinua ja miestäsi on kyllä koeteltu liikaa, olette onnenne jo ansainneet! Koita jaksaa!
(oon aina huono muistamaan multitabsit ja muut...) ja kyllä se hymykin on nyte herkässä.
