...kun saa lapsen vierelle. Eivät unohtuneet ja ovat vieläkin vähäsen muistissa (poika on nyt 4 kk). Lapsi on ihana ja toisenkin toivon saavani, mutta mulla on ollut iso tarve puhua synnytyksen kulusta (jonkinlaista terapiaa kai). Olen vain saanut huomata, että tämä on ikään kuin kielletty puheenaihe. Eikö kivusta todellakaan saa puhua?!?
Kivut unohtuu heti...
- Viestiketjun aloittaja Mari
- Ensimmäinen viesti
M
mammammaa
Vieras
täällä ilmoittautuu heti yksi joka voi yhtyä mielipiteeseen. joskus olen asiast tänne kirjotellukkin, mutta ei ole tullut asiasta kommentteja.
mulle sanottiin joo odotus aikana, ja sitte synnytyksessä, että heti kun lapsi syntynyt, kivut unohtuu.
no lapsi nostettiin syliin heti synnytyksen jälkeen :heart: ja minä huokaisin helpotuksesta, ajattelin että nyt aukeaa taivas ja kivut lähtee...(takana oli siis 36 tuntia jo kipuja tunnin ponnistuksella... :x ). mutta sitten vasta kivut alkoivat. kirvelyä, tikkien parantuminen, eka virtsaamiset ja ulostamiset, auts. kävely oli ankkamaista taaperrusta, istuminen sattui ja seistä ei voinut kuin enimmillään 5 min kerralla, kun untui että koko alapää tippuu muuten alas. kotiin päästiin 9 päivän jälkeen(pojalla keltasuutta...) ja kivut eivät hellittäneet. kuukauden verran oli kunnon kipuja alapäässä, sen jälkeen helpotti. kukaan ei todellakaan ollut kertonut asiasta. tietenkin jokaisella omanlainen kipu, mutta kuitenkin...
nyt poika 14 viikkoa ja 4 päivän ajan ollut taas alavatsa kipeä, ja tuntuu että kävellessä ja rappusia astuessa koko alapää tippuisi, paineen tunne kova. kyykyssäkään ei voi olla, kuten ei synnytyksen jälkeenkään. pitänee vissiin mennä lääkärille, että ei tää kyl ihan normaalii voi olla. :/
synnytys sinänsä ei jättänyt mulle minkäänlaisia pelko tiloja, kaikki meni hyvin ja poika mahtava
mulle sanottiin joo odotus aikana, ja sitte synnytyksessä, että heti kun lapsi syntynyt, kivut unohtuu.
no lapsi nostettiin syliin heti synnytyksen jälkeen :heart: ja minä huokaisin helpotuksesta, ajattelin että nyt aukeaa taivas ja kivut lähtee...(takana oli siis 36 tuntia jo kipuja tunnin ponnistuksella... :x ). mutta sitten vasta kivut alkoivat. kirvelyä, tikkien parantuminen, eka virtsaamiset ja ulostamiset, auts. kävely oli ankkamaista taaperrusta, istuminen sattui ja seistä ei voinut kuin enimmillään 5 min kerralla, kun untui että koko alapää tippuu muuten alas. kotiin päästiin 9 päivän jälkeen(pojalla keltasuutta...) ja kivut eivät hellittäneet. kuukauden verran oli kunnon kipuja alapäässä, sen jälkeen helpotti. kukaan ei todellakaan ollut kertonut asiasta. tietenkin jokaisella omanlainen kipu, mutta kuitenkin...
nyt poika 14 viikkoa ja 4 päivän ajan ollut taas alavatsa kipeä, ja tuntuu että kävellessä ja rappusia astuessa koko alapää tippuisi, paineen tunne kova. kyykyssäkään ei voi olla, kuten ei synnytyksen jälkeenkään. pitänee vissiin mennä lääkärille, että ei tää kyl ihan normaalii voi olla. :/
synnytys sinänsä ei jättänyt mulle minkäänlaisia pelko tiloja, kaikki meni hyvin ja poika mahtava
Tuskin ne kokonaan unohtuu. Nyt on menny kolme vuotta synnytyksestä, ja muistan ne kivut kuin eilesen päivän. Lohduksi tietenkin se että harvemmin ajattelen enää sitä, paitsi silloin kun se tulee puheeksi.
Kivuista ei ehkä puhuta niin paljoa. Tuntuu itsestäkin siltä että että kaikki kuitenkin tietää (luulis ainakin) että synnytys ja sen jälkeinen aika saattaa olla todella kivuliasta, eikä sitä aina jaksa "valittaa".
Huomasin kyllä että monilla äideillä oli suuir tarve puhua synnytyksestä ja kivuista, niin me tuoreet äidit mammaryhmässä vertailtiin synnytyskertomuksia. Luulen että se on tärkeää käydä sitä läpi ja puhua siitä, täytyy vaan valikoida kuuntelijat sen mukaan.
Kivuista ei ehkä puhuta niin paljoa. Tuntuu itsestäkin siltä että että kaikki kuitenkin tietää (luulis ainakin) että synnytys ja sen jälkeinen aika saattaa olla todella kivuliasta, eikä sitä aina jaksa "valittaa".
Huomasin kyllä että monilla äideillä oli suuir tarve puhua synnytyksestä ja kivuista, niin me tuoreet äidit mammaryhmässä vertailtiin synnytyskertomuksia. Luulen että se on tärkeää käydä sitä läpi ja puhua siitä, täytyy vaan valikoida kuuntelijat sen mukaan.
K
Krisse-80
Vieras
Riippuu varmaan synnytyksestä ja äidistä kuinka ne kivut kokee ja toisaalta unohtaa. Itselläni oli ns. helppo synnytys, eli tosi nopea, mutta kipeä. Repeämiä ei tullut paljoa, joten olin ihan yllättynyt siitä, miten helposti toivuin synnytyksestä! Paitsi että jonkinasteiset selkäkivut tais tulla jäädäkseen joko nopeesta ponnistuksesta tai sitten jo ihan sieltä odotusajan loppupuolelta, kun selkä alkoi lakkoileen.
Mutta ne supparikivut kyllä tietyllä tavalla musta unohtuu, kun lapsi syntyy ja sitähän sillä sanonnalla varmaan vaan tarkoitetaanki, että kivut unohtuu, ku saa lapsen rinnalle. Ne vaivat, joita synnytksestä tulee voipi olla sitten ihan toista luokkaa...
Mutta ne supparikivut kyllä tietyllä tavalla musta unohtuu, kun lapsi syntyy ja sitähän sillä sanonnalla varmaan vaan tarkoitetaanki, että kivut unohtuu, ku saa lapsen rinnalle. Ne vaivat, joita synnytksestä tulee voipi olla sitten ihan toista luokkaa...
juu ei lopu kivut siihen kun lapsi putkahtaa maailmaan.oma kiidätettiin suoraan mahasta valvontaan virvotteluun ja sain vasta 2 tunnin kuluttua tytön syliin.siihen sitä jäätiin tikattavaksi joka kesti ja kesti (yli tunnin)ja oli epämiellyttävää huolimatta puudutuksesta.sitten 3 vkon tuska revenneen epparihaavan kanssa ja ne vessassakäymiset,katetroimiset ym.kyllä se oli itselle ihan odottamaton juttu ja epämiellyttävin koko tässä odotus ja synnytys skaalassa.
